Voi ei,taas maa putosi jalkojeni alta.
Vaimo puhunut/ halunnut avioeroa vajaa puoli vuotta.
Viime aikoina? ollut hiukka rauhallisempaa,kunnes tänään heti herätyään mennyt koneelle ja poistanut selaamansa sivut,kysyin ett mitä vahdit jatkuvasti ja poistaa sivunsa vaikka minuutin jälkeen.
Avioerosivuillahan minä!
Tuntuu vaan niin pahalta,taas olen pitkän tovin yrittänyt korjata suhdetta ja toteuttaa hänen toiveitaan kaikin puolin niin,avioerosivuilahan minä...saan palkkioksi.
Huomaan ett teen varmaan yksipuolisesti tässä kaikkeni ja vaimon takaraivoon on polttoraudalla painettu ett erohan tässä tulee ennenmin tai myöhemmin.
varmaan ajatteli ett ompa ollut liian pitkään rauhallista(vajaa viikko) ett pitäähän se miehen ahdistus ja pahaolo käynnistää.
Taidan olla jotenkin hullu kun vaan siis teen kaikkeni olemisen puolesta ja tämmöisen palkkion saa. Masentaa ja pahasti!
Ja viimeisin niitti on se ett yrittää kiristää mua lopettamaan tupakanpolton.Monta kertaa uhannut ett yhteiselo loppuu jos ei tupakanpoltto,ei tajuu millään et ei se tosiaan hänen halustaan voi loppua.Ja onhan se niinkin ett tämä tie on loppumaton suo,ei voi niin paljon parantaa ett ei ois jo uus epäkohta odottamassa kynnyksellä.
Vielä on yksi poikalapsikin tässä soosissa...
En enää kohta löydä mitään ulospääsyä pahasta olostani,tätä järkyttämistä tapahtuu vähän väliä.
Terapioissa on käyty,ei ainakaan sieltä juuri apua tullut! !
Ja koko ajan saa olla varpaillaan mitä sylki suuhun vaimolle tuo.
Miksi ei voisi huomata minun vilpitäntä yrittämisen halua,eikä pahantahtoisuuttaan antaa palkkioksi takapakkia.
Mieleen tulee kaikenlaista,täyttyykö sadismin tunnusmerkit hänessä?
Vaimo puhunut/ halunnut avioeroa vajaa puoli vuotta.
Viime aikoina? ollut hiukka rauhallisempaa,kunnes tänään heti herätyään mennyt koneelle ja poistanut selaamansa sivut,kysyin ett mitä vahdit jatkuvasti ja poistaa sivunsa vaikka minuutin jälkeen.
Avioerosivuillahan minä!
Tuntuu vaan niin pahalta,taas olen pitkän tovin yrittänyt korjata suhdetta ja toteuttaa hänen toiveitaan kaikin puolin niin,avioerosivuilahan minä...saan palkkioksi.
Huomaan ett teen varmaan yksipuolisesti tässä kaikkeni ja vaimon takaraivoon on polttoraudalla painettu ett erohan tässä tulee ennenmin tai myöhemmin.
varmaan ajatteli ett ompa ollut liian pitkään rauhallista(vajaa viikko) ett pitäähän se miehen ahdistus ja pahaolo käynnistää.
Taidan olla jotenkin hullu kun vaan siis teen kaikkeni olemisen puolesta ja tämmöisen palkkion saa. Masentaa ja pahasti!
Ja viimeisin niitti on se ett yrittää kiristää mua lopettamaan tupakanpolton.Monta kertaa uhannut ett yhteiselo loppuu jos ei tupakanpoltto,ei tajuu millään et ei se tosiaan hänen halustaan voi loppua.Ja onhan se niinkin ett tämä tie on loppumaton suo,ei voi niin paljon parantaa ett ei ois jo uus epäkohta odottamassa kynnyksellä.
Vielä on yksi poikalapsikin tässä soosissa...
En enää kohta löydä mitään ulospääsyä pahasta olostani,tätä järkyttämistä tapahtuu vähän väliä.
Terapioissa on käyty,ei ainakaan sieltä juuri apua tullut! !
Ja koko ajan saa olla varpaillaan mitä sylki suuhun vaimolle tuo.
Miksi ei voisi huomata minun vilpitäntä yrittämisen halua,eikä pahantahtoisuuttaan antaa palkkioksi takapakkia.
Mieleen tulee kaikenlaista,täyttyykö sadismin tunnusmerkit hänessä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
hei!
Vaimosi kuulostaa olevan melko "riiviö". Mitä jos sanoisit sille, että erotaan vaan jos se helpottaa, eipä se ruoho sen vihreämpää sen jälkeen ole, jonka vaimosi tulee huomaamaan.Tuo käytös on siinä mielessä tuttua, minulla yksi ystävä käyttää samaa "asetta" varsinkin riidellessä, heti uhataa erolla ja joka toinen viikko on hyvin toinen huonosti, mutta itse hän sanoi kerran ettei kestäisi eroa. Joten ota tavarasi ja muuta hetkeksi muualle,eikohän tilanne selkiydy jos ei puhuminen auta. Minulla itsellä tuli ero tossa syksyllä ja siitä selviäminen on kova prosessi,mutta ilokseni huomasin että kaikesta selviää.Tsemppiä ja toivottavasti aurinko paistaa teille!
Oli kiva lukea tekstisi, itsellä on menossa eroprosessi ja tää on kovaa taistelua että pysyy jonkunlaisessa tolkussa, tää sattuu hitosti , ja joskus tekis mieli luovuttaa kaikki, tai sitten huutaa suoraa huutoa että koko maa tärähtelisi. Mutta apua olen saanut ulkopuolelta ja se on ollut hienoa tuntea että joku välittää ja auttaa. Uskonkin että kaikesta selviytyy ja elämä lähtee uusille uomille kun vaan jaksaa antaa ajan kulua. On opeteltava kävelemään pois omasta varjosta. Hyvää kesää ;)
Minulla oli keväällä -03 lähes kaikki muut kuin työ- ja raha-asiat päin helkkaria. Kertoilinkin asioistani täällä, ja muutama epäili juttuni todenperäisyyttä.
Nyt on viimeinenkin solmu aukeamassa ja elämä hymyilee taas.
Ei elämää pidä ottaa liian vakavasti!
Kuinka sitä kapasiteetti riittääkään jos näiden asioiden työstäminen kestää vuosia, kun tuntuu ettei se voimavara tunnu riittävän nytkään. kuinka toisilla alkaa heti elämä sujuun hyvin vai onko se vain ulospäin näkyvää...
Itselläni on itku ainakin herkässä ja se tulee lupaa kysymättä ja on hallitsematon tila.
Aina kun sanotaan että sydämmeen koskee niin se on valtava puristava tunne ahdistava vielä.
Mutta toivonkin että joskus uskallan taas luottaa. ;)
kuule ukko parka elä sinä käy toisen elämää rajoittamaan niin selviät aviosta aurinkoisempana...täällä ryvettelet itsesäälissä...kun olin lukenut avioeropalstaa...et ole sensorini...t:aviovaimosi
..olet kyllä omalta osaltasi yrittänyt. Ehkä liikaakin, mutta ainakaan ei tarvitse myöhemmin katua, ettei olisi yrittänyt.
Mitä tuohon tupakkaan tulee, niin itse en siitä tykkää, mutta.. Jos olet polttanut jo yhteenmennessänne, hän on kyllä tienyt, mitä on saamassa. Turha siitä on jälkeenpäin valittaa.
Meillä minä aloin puhua ensin erosta ääneen. Silti jostain syystä ex aina välillä "uhkaili" muuttavansa pois ja puhui, kuin olisi suurikin katastrofi minulle, jos hän lähtisi.
Ja arvatkaas mikä on tämän hetkinen tilanne. Minä ja lapset elämme pienillä tuloillamme ja juuri sopivasti pienemmillä menoillamme ja ex asuu yksin ja on velkaa joka suuntaan, kun hänen meidän tuloja suuremmat rahat eivät muka riitä!
Sillähän hän aina pröystäili, kuinka "tuo rahaa kotiin" ja "maksaa kaiken" jne. Vaikka tosiasia oli jo silloin aivan muuta.
Luulenpa, että vaimosi näkee tosiasiat vasta, kun on menettänyt tämänhetkisen. Ainoa, mistä voin varoittaa erossa. Lastentapaamiset ja omaisuudenjako taitavat olla ne kinkkisimmät asiat erossa.
Hyvä herra, se on kovin raskasta vaimollesi, jos sinun hyvinvointisi ja hyvä mielialasi on hänen harteillaan. Siinä piisaa monesti ihan riittävästi, että itsestään ja omista tunteistaan ottaa vastuun. Eikö sinustakin olisi rankkaa olla vastuussa toisen onnellisuudesta?
Mitä ikinä suhteessanne teetkin, tee se siksi että oikeasti välität niin tehdä. Älä tee tai anna mitään saadaksesi jotain takaisin, edes arvostusta. Ota kiitos ainoastaan itseltäsi itsestäänselvyytenä. Jos yhden neuvon voisin antaa vielä, on se se, että toista ei voi muuttaa, vain itseään. Monesti toinen kyllä kaupanpäälisiksi muuttuu, kun itsensä kanssa on ensin tehnyt töitä.
puhut kuin minun entisestä akasta. Pompotteli aikansa ja uhkaili, että jos et tee sitä tai tätä, niin etsii itelleen uuden. Vaikka kuinka yritin lasten tähden, niin ei sitä jaksanut kumpikaan. Niinpä sitten ilmoitti, että muuttaa pois ja mikä helpotus se on ollut meille kaikille, niin minulle kuin lapsillekin. Nyt olen tyytyväinen yh-isä. Entinen eukko seilailee jo toisen vai kolmannenkin uuden uhrin kanssa. Säälin toisekseen heitä, sillä eivät taida tietääkään, minkälaisen narsisitin kanssa ovat olleet tekemisissä.Olethan lukenut narsisti-ihmisistä, että minä paras, muut ei mitään. Joten ero oli paras ja varmaankin myös sinun tapauksessakin. Älä alistu kiristykseen, ei elämä siihen lopu. Tsemppiä.
Siinähän puhuu sellainen joka on itse täydellisyys!!!Miksihän olet muuten kiinnostunut ex:si elämästä?
Kun ex tekee asiaa milloin minkäkin asian tiimoilta ja kehuskelee, että oli sen ja sen kanssa milloin hotelleissa, milloin risteilyillä, ei sitä voi olla kuulematta. Ei pätkääkään kiinnosta sen naisen tekemiset enää. Minulla olosuhteisiin nähden asiat hyvin, joten tällä hetkellä minä ja lapset. Tämä riittää tällä kertaa.
Sitähän mäkin olen kuunnellut niin pitkään kun muistan. "Mä haluun erota, nyt tää avioliitto saa riittää, jnejnejne". Ja mä olen aina yrittänyt sanoa, että laitetaan asiat kuntoon, yhdessä! Lopetetaan se vihollisuus ja vedetään yhtäköyttä kun tulee ongelmia. Mutta... tuntuu mustakin tosi turhauttavalta yrittää taistella hyvien asioiden puolesta. Olen yrittäny sanoa minäkin, että älä hoe itelles kokoajan sitä eroa. Että yritä nyt ajatella niiden ongelmien selvittämistä.
Mäkin ihmettelen sitä, että kun on mennyt hyvän aikaa hyvin, niin se riita pitää kehittää jostain, mistä hyvänsä. Jumalauta kun on muitakin tapoja purkaa mieltään kuin raivoaminen ja kiukuttelu ja eroaminen.
Ei taida (anteeksi yleistys) naiset osata enää keskustella. Haluavat vaan pitää kaikki langat käsissä ja pitää aina päänsä. Mun mielipiteet on aina ne väärät mielipiteet. Mutta hänen... jeesus!!!
Avioerohakemus on postitettu. Turha tässä enää on mitään yrittää.
Tänään sain selville, että hän on pimittänyt tuhansia euroja salaiselle tililleen. Vittu mikä sika, sanon minä!!! No tää oli vika niitti mun yrityksille korjata tätä juttua.
Että taas masennettu minutkin! Mikä vittu saa naisen noin kieroksi kusipääksi. No hyvänen aika minähän tietenkin. Minä sitä ja minä tätä jnejne.
Tästä jää niin karvas maku suuhun, että on vaikea hillitä hermojaan. Kun itsekään en saa oikein purettua paineita kun ei voi keskustella asioista asiallisesti.
Odototan ja toivon ja rukoilen taivaan isää osoittamaan mulle naisen joka on perusluonteeltaan hyväntahtoinen, kiltti, yhteistyökykyinen, ystävällinen, reilu, epäitsekäs, rehellinen, avoin, upea, loistava, avulias, sielukas, henkevä, rakentava, ihana, suloinen, lutunen ja vielä romanttinen, osaa pitää puoliaan, ei alistu, ei valehtele, osaa riidellä oikein ja asiallisesti. No sellaista tuskin on. Riittäisi toki vähempikin. Mutta homman ydin siis siinä, että sellaiselle naiselle ME olisimme tärkeitä ja että haluaisi olla sovinnossa.
Että näin.
Vielä haluan lisätä, että vaikka tekstini saattaa osin vaikuttaa hyvin itsekkäältä, niin haluan kuitenkin tietyt perusarvot kuntoon. Siis yhteiseksi hyväksi. Että sitten vasta voin olla oma itseni... tyyliin -antamisen ilo paras ilo.
Se onkin ihan ok pitää oma puolensa. Kukapa sitä muukaan tekisi. Jos antaa kohdella itseään huonosti, niin kukapa siinä voi auttaa. Silloin joustaa väärään suuntaan. Rehellisyys itseä kohtaan ennenkaikkea. Vihasi kertoo juuri siitä, että olet itse antanut kohdella itseäsi toisin kuin ansaitsisit.
Mutta jos joku kohtelee meitä huonosti, on se merkki siitä että itsekin niin itsellemme teemme. Uskon maailmamme olevan jollakin kummallisella tavalla meidän peilimme. Puoliso tuo esiin omat piilossa olevat hyvät ja valitettavasti ne huonotkin puolet. Ne tulisi nähdä ja itsessään tunnistaa, sitten niistä voi vapautuakin.
Oireet ovat tutut. Joissakin naisissa on pelottavia voimavaroja kaikenmuotoiseen kiusaamiseen ja kiristämiseen miestä kohtaan.Tuntuu että se on heille jonkinlainen sisäänrakennettu ominaisuus,josta joillekin naisille on muodostunut mielenkiintoinen harrastus,jolla miestä pystyy mitä mielikuvituksellisin tavoin nöyryyttämään,Heidän mielestään on jopa oikeutettua ahdistaa mies puun ja kuoren väliin , jos he tuntevat itsensä jostain syystä loukatuiksi.Heitä voi loukata äärettömän paljon jos kumppani sattuu tuoksahtamaan oluelle tai tupakalle.Itse he saavat lupaa kysymättä tuoksua milloin millekin mirhamille.Toisaalta he eivät tarvitse minkäänlaista syytäkään loukkaantumisilleen , riittää että heillä vain on jostain syystä paha olla ,mistä se sitten lieneekin alkunsa saanut , sillä ei ole väliä.Miehen syy se on kuitenkin ja erollapa se paranee, tunneälyn kanssa kun asioita tarkkaakin tarkemmin on pohdiskellut.Mitkään kunnalliset "psykologiterapiat" eivät etenkään miestä tue , sillä kuuntelijana on poikkeuksetta naispuolinen ihminen joka tarkkailee jälkikasvun mahdolliseen häiriintyneisyyteen osoittavia oireita ja syyllistää salamannopeasti miehen kaiken pahan aluksi ja juureksi.Pitäisi mennä psykiatrille ,joka uskaltaisi sanoa naiselle miten asiat ovat ja siten ,että nainenkin sen ymmärtäisi.Voimia sinulle . Joskus minustakin tuntuu että jokaisessa naisessa asuu synnynnäinen sadisti narsistin kera kahdestaan !