…ei https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/90279e72-4804-4abd-acc4-1dfee68408c5 siedä näitä piirteitä?
Entä jos kumppani
Anonyymi
6661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Sitten se kumppani ei ole oikea sinulle. Tiedän missä vesissä liikut ja tunnen muutaman kaltaisesi/kaltaiseni. Asiat ovat välillä... haastavia.
Tuskin näille piirteille on ketään ymmärtäjää.
On, on meitä, ei kovin runsaasti, mutta on kuitenkin. Maailma ulkopuolellasi ei ole mustavalkoinen...
Minä olen erityisherkkä. En leikisti vaan oikeasti. Ne selittää mitä se on, ketkä eivät ole, mutta ketkä sitä ovat, eivät selitä mitään.
” Erityisherkkyys on ominaisuus, joka koskettaa noin kahtakymmentä prosenttia väestöstä.
Herkkyys on kirjo monenlaisia ominaisuuksia, mutta yleisesti herkkiä yhdistävät vahva tunne-elämä, kyky huomata hienovaraisia tunteita, ärsykeherkkyys ja taipumus prosessoida asioita syvällisesti. Erityisherkkä siis kokee voimakkaasti.” (IL)
Olen sitä itsekin, mtta en ärsykeherkkyyden osalta. Tai ehkä hieman, en ole varma, ei ole diagnoosia kädessä.
Ei se ole sairaus eikä masennus eikä sitä tarvitse diagnosoida, se pitää vaan henkilön itse tiedostaa.
No niitä sekä tunnistetaan itse ja hoidetaan itse tai sitten diagnosoidaan. Itse olen asian tunnistanut itsestäni enkä tee diagnoosilla mitään, kunhan itse tiedän että on asioita jotka tulevat kuormittamaan huomattavasti ja osaan ennakoida niitä sekä varata aikaa itselleni niiden jälkeen. Opettelen vielä, mutta aikaahan on koko loppuelämä, riittää että olen hereillä.
Minusta piirre on pelkkä ihmisen vahvuus. Ole siitä ylpeä.
Olen minäkin, kun tiedän mistä on kyse, kun sille on olemassa puitteet. Vaan on siitä ollut haittaa ja tulee olemaan vastakin, kunnes poisopin tietyistä asioita. Tie on pitkä, mutta korkeintaan elämän mittainen ja siihen minulla on hyvin aikaa.
Elät niin kuin elät, ihan yhtä hyvin kaikki muutkin!
…kuin kaikki muutkin
Tässä seurueessa olisi kiva pitää kokous :)
Tosin emme varmaan edes tulisi paikalle :”D
Juu, ei mulla ole hätää, kaikki on oikein hyvin, on vain vähän puuhaa asian kanssa.
No enpä tiiä, kyllä itse tulisin, olen siinä mielessä utelias ja peloton. Eikä ole ikinä tarvinut pettyä, kun on mennyt kohtaamaan uusia tuttavuuksia, hauskaa on aina ollut. Ja siis silloin teema on aina ollut jotain muuta kuin perinteiset treffit, se kun aiheuttaa herkästi jotain paineita tai odotusarvoja. Mieluummin ilman niitä, kyllä.
Niin ei tässä ollut treffeistä puhe vaan samojen piirteiden tarkastelu meetingistä :)
Itse tarkkailisin ensin 30 min. ikkunan takaa :”D
Tiedän, kunhan vain nostin pintaan tuon yksityiskohdan. (...taipumus prosessoida asioita syvällisesti.) JA lisäisin että todella nopeasti.
Mutta semmosta, minä voin aivan hyvin lähteä miittiin, uudet ihmiset elämässä on mielenkiintoinen asia.
No se ei ole mitenkään uutta, siksi yleensä annan kuvauksen itsestäni vastaavan kaltaisissa miiteissä ja toinen saa tehdä sen puitteissa sitten omat taikansa.
Oletpa reipas :)
Mikä on haastavinta?
Reipas? No en, mutta olen utelias ihmisten suhteen, liittyy taudinkuvaan.
Minä.
Siis mikä tauti sulla on? Erityisherkkyys ei ole ”tauti”. Se on piirre.
Taudinkuvaan on sanontatapa. Erityisherkät voivat olla hyvin kiinnostuneita toisista ihmisistä, koska siinä pääsee imuroimaan toisen tunteita ja tarpeita antenneihinsa. Homma on toki antoisaa, mutta myös aika rasittavaa, koska se toimii automaattisesti ennen kuin sen oppii sulkemaan pois päältä edes toviksi.
Minä väsyn siihen ”imurointiin”, näen jo paljon ennen kuin kysyn ja se jos mikä kuormittaa. Ei sitä napsauteta pois päältä. Analysoin ainakin itse ihan koko ajan.
Vilkaisen ihmistä silmiin ja analyysi alkaa.
Pystytkö muka sulkemaan sen pois?
Jep, tiedän tuon, itse jaksan sitä yleensä noin työpäivän verran ja illalla olen sitten tilt, hiljaisuus olisi parasta seuraa tai jotain mikä sulkee ajattelun, kun se hiivatin analyysikela pyörii siellä koko ajan.
Voin kertoa, että analyysi ei ole koskaan pettänyt.
Kyllä, toisinaan, mutta sekin vie voimia kun alkuun pitää keskittyä niin paljon. Kun alusta selviää ja keskittyy ihmisten sijaan käsillä olevaan asiaan/tapahtumaan tms., niin se toimii jonkin aikaa tosi hyvin. Jos paikalle tulee uusi ihminen tai joku alkaa tosissaan avautumaan asioistaan, niin poks ja kupla puhkeaa.
Hmm, en tiedä voinko sanoa noin, tajusin piirteen niin myöhään, mutta olen tunnistanut yhdellä katseella kaikki turvalliset ihmiset, mikä on myöhemmin todettu kahdenkeskisissä keskusteluissa, joten olen taipuvainen uskomaan sanomaasi.
Ahaa ok, tuota asiaan keskittymistä voisi kokeilla. Voi olla jos olisi kiiretilanne, ihminen tosiaan saattaisi hetkellisesti unohtua - jos oikein pinnistäisi.
Sama täällä. Olen täysin poikki. Harmittaa ettei jaksa puhua enää kenenkään kanssa. Eikä edes olla samassa tilassa :( Se pilaa välejä rakkaisiin.
Kysymys. Jos kohtaat ihmisen rauhassa kahden kesken, niin uppoatko siihen ihmiseen täysin? Siis siten että hän vie huomioisi pääosin ja muuta sellaista?
Siitä kärsin eniten. Mutta muuten ei palaudu. Elämän ikuinen ristiriita.
Niinhän se tekee, ihmissuhteet ja etenkin parisuhteet hankalammiksi. Ellei sitten saa noita ihmisiä ymmärtämään, että itse on vain hieman erilainen, tarvitsee sosiaalista sulkua.
Ei palaudu ei, viikonloppukaan ei välttämättä riitä palautumiseen työviikon jälkeen, jos on mitään sosiaalista ja siihen riittä jos se, että on parisuhde, koettu on.
Kyllä. Jos hän on siinä minua varten, niin joo. Aloitan hänen mielensä tutkimisen omassa mielessäni. Se vie paljon energiaa. Saatan tapaamisen jälkeen olla aivan puhki.
Tosin jos siinä jotain yhdessä tehdään, se voi hajauttaa ajatusta muutamaksi minuutiksi, mutta sittenkin tarkkailen hänen suhtautumistaan ja liikkeitään.
Tosin ympärillä olevan analysointi on samalla käynnissä, mutta pienemmällä volyymilla, mutta ei multa kyllä mikään jää huomaamatta.
Ajatuskirjo on valtava silloin kun pitää reagoida.
Kuin?
Moni luulee, että kiukkuilen, osoitan mieltä tai etten pidä.
Ei se oo niin.
Sosiaalinen sulku on erittäin käyttökelpoinen termi.
Mä olen sen mm. töissä reilusti sanonut, että mun palautuminen vie enemmän aikaa. Kun kokeminen ja tunteet on suuria, lepotunnit on sitten isompia määriä.
Kysyin, jotta tiedän ja tuossa suhteessa olemme samanlaisia, mitä epäilinkin :)
Sosiaalinen sulku... Tein sitä nyt kaksi päivää, kun kuormitus nousi yli ja ymmärsin, että tarvitsen oman aikani sosiaalisessa mustassa aukossa jotta jaksan taas olla yhteydessä ihmisiin. Siis muuten kuin esim. tällä palstalla, täällä oleminen ei kuormita, olen vain hahmo tai ehkä tavallaan hahmotonkin.
Esim. jos on joku spesiaalitapahtuma, mun pitää kokea se pidemmillä vapailla tai lomalla. Mulle pikku juttukin on suuri jos se on normaalista arjesta poikkeava :) Mä en viikonloppuna siitä palaudu, että jaksaisin töissä kun sitten tarvii enemmän rauhallista aikaa.
Kaksi päivää ei riitä. Aivan niin totta.
Tunnistatko itsestäsi?
Sopiiko, jos häivyn nukkumaan ja mikäli haluat jatkaa keskustelua, niin avaat itsellesi jonkun uuden meilitilin ja lähetät sieltä meiliä profiilissani näkyvään meilitiliin? Sillä tavala pysyt suojassa ja voit silti jatkaa keskustelua, kätevää.
Voi, niin tuttua :)
No luulen että tunnistan, kun vältän kaikkea spessua vapaa-ajalla. Ja viikonloppukin on vähän siinä ja siinä, että palaudun edes työni kuormituksesta. Eikä se tosiaan taida riittää, aikeissa on lyhentää viikkoa päivällä.
Täällä saa turvallisesti olla anonyymi, vaikka olisi nikin rekannutkin, se vaan ei ole sama tyyppi, eikä ole hälinää ympärillä, antennit ei pyöri kun on netti välissä... Joo, tämä toimii :)
Kanssasi on ollut hauska ja avartava keskustella. Näyttää siltä, että puhumme samasta asiasta ihan oikeilla kokemuksilla. Halusin nähdä sen. Et sinä huuhaata puhu.
Kuin myös, tämä on ollut antoisaa, varsinkin kun toinen on pilkulleen kartalla siitä mistä puhutaan. Emme ole harvinaisia, mutta piilossa lymyilevää tyyppiä.
Pysytään piilossa. Se on hyvä näin. Kiitos keskustelusta, - oikeasti. Hyvää yötä :)
Sopii hyvin, suuri kiitos itsellesi, oli miellyttävää puhua ihmiselle joka kokee samoja asioita.
Hyvät yöt sinulle ja toivottavasti tapaamme taas :)
(Voi olla. Täällähän me antenneita usein ns. ”hiljaisessa hälinässä” lepuutamme).
Hyvin sanottu, tavallaan palsta on kuin kuuluisaa valkoista melua...
Siinä ohjeet:
”1. Säännölliset elämäntavat
Aterioiden, liikunnan, unen ja taukojen osalta rytmi kannattaa pitää säännöllisenä.
Bowellanin mukaan erityisherkkä voi hyötyä todella paljon liikunnan stressiä alentavasta vaikutuksesta. Liikunta myös vahvistaa yhteyttä omaan kehoon ja on lepohetki mieltä painavista asioista.
Herkän keho saattaa aistia esimerkiksi verensokerin heilahtelun keskimääräistä voimakkaammin. Kofeiinin vaikutukset ovat yksilöllisiä, joten sen vaikutusta itseen kannattaa tarkastella. Moni herkkä on luopunut kofeiinista todettuaan sen vaikuttavan liian voimakkaasti.
2. Kartoita kuormitustekijät
Herkkyyden painopisteet voi jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen herkkyyteen. Omien painopisteiden tunnistaminen auttaa myös kartoittamaan kuormitustekijöitä.
Arjessa kuormittavat asiat kannattaa listata ja sitten miettiä, mitä haluaisit ja voisit tehdä asialle.
Jos esimerkiksi huomaat, että joudut olemaan töissä sosiaalinen koko päivän ja kotona odottavat perhe-elämän vaatimukset, voisiko siirtymästä töistä kotiin tehdä itselle helpomman?
Hetkeksi omiin oloihin vetäytyminen kotiin tullessa voi auttaa.
Bowellan myös suosittelee tekemään listan asioista, jotka lataavat akkuja. Näitä asioita kannattaa lisätä omaan arkeen.
”On kuin heidän päänsä päällä olisi ajatuskupla, jossa sinkoilee tuhat ja yksi ajatusta”, Suvi Bowellan kuvailee kirjassa monia tapaamiaan erityisherkkiä.”On kuin heidän päänsä päällä olisi ajatuskupla, jossa sinkoilee tuhat ja yksi ajatusta”, Suvi Bowellan kuvailee kirjassa monia tapaamiaan erityisherkkiä.
3. Arki sujuvaksi
Herkälle ihmiselle arjen kiireet ja vaatimukset voivat asettaa erityisiä haasteita.
Arkipäivissä on hyvä olla jonkinlainen selkeä rytmi. Toisaalta on tärkeää aikatauluttaa myös selkeät lepohetket, joilla tasata ylivirittyneisyyttä.
Esimerkiksi selkeä kalenteri, ruokaostosten suunnittelu, kotitöiden jakaminen ja listojen tekeminen muistettavista asioista ovat keinoja pitää arki raiteillaan.
Myös karsiminen kannattaa: priorisoi ja yksinkertaista elämää tarvittaessa. Mitkä ovat arjen aika- ja energiasyöppöjä?
Erityisherkälle kunnon lepohetket ovat usein erityisen tärkeitä. Kevyt happihyppely, tanssi tai kehon hytkyttely, piirtely, syvä hengittely ja lempikappaleen kuuntelu ovat helppoja esimerkki-ideoita.
4. Säätele vireystilaa
Erilaiset arkisetkin tekniikat auttavat itsesäätelyyn ja stressin lievittämiseen.
Yksi simppeli keino kehon rauhoittamiseen on hengittäminen niin, että uloshengitys on tuplasti sisäänhengitystä pidempi.
Mindfulness- ja meditaatioharjoitukset ovat avuksi sekä akuutissa tilanteessa että säännöllisesti käytettynä.
Maadoittuminen taas auttaa rauhoittamaan läsnä olevaan hetkeen ja saamaan paremman yhteyden itseen. Maadoittajista paras on luonto ja suora kontakti maahan. Paljain jaloin kävelty, luonnonvesissä uiminen ja puutarhan hoitaminen ovat hyviä keinoja.
Myös käsillä tekeminen, kuten käsityöt tai vaikkapa leipominen, tuo rauhaa ärsykkeiltä.
Erityisherkkyys ei ole sairaus, vamma tai häiriö vaan synnynnäinen ominaisuus.Erityisherkkyys ei ole sairaus, vamma tai häiriö vaan synnynnäinen ominaisuus.
5. Myönteinen suhde itseen
Muita herkemmät ihmiset potevat usein turhaa alemmuudentunnetta ja riittämättömyyttä, kirjoittaa Bowellan.
Sisäinen, epäystävällinen puhe on hyvä kääntää päälaelleen. Kuvittele sisäinen ääni koomiseksi tai hellyyttäväksi hahmoksi, jota ei voi ottaa vakavasti. Näin sen vaikutusvalta vähenee.
Affirmaatiot taas ovat positiivisia lauseita, joita voi käyttää itsensä rohkaisemiseen ja myönteisten ajatusten vahvistamiseen. Nämä positiiviset uskomukset lausutaan sitten peilin edessä useamman kerran 21 päivän ajan itselle katse vasempaan silmään suunnattuna.” (IL)
Se etsii toisen :(
Mitä! Palstalla on tolkutonta selitysvirtaa? Kyllä nyt rasittaa :c :c :c tiu tiu tyyti tyy
Nuo ohjeet O_O Luoja! Father, please forgive me
Hei, kanava kutsuu. Eikun sukulaiset. Eikun ystävät. Eikun työ. Eikun pakolliset. Eikun omat intressit. Ai mitkä ne oli? :) Helvettiäkö kyselet? :) Ole hiljaa, nyt on löydettävä sukat ja laturi :) Ystävällisesti sinun number One Health Care kanava. Ymmärsitkö?:) Et? Zzzzh. Toista perässä :)
Korkki kiinni, sanoin.
Oh. Kiitos huolenpidosta rakas päiväkirja 😍😘
Haastavaa.
Joidenkin kohdalla liian haastavaa ja tiedän etten jaksa sellaista ihmistä. Siksi en halua olla missään tekemisissäkään. Sukulaisissa haastavia ihmisiä, ne riittää minulle. Kumppanin pitää olla tasapainoinen.
Itselleni on haastavaa kaikenlainen hulina, mölinä ja hektisyys. Väsyn ihan suunnattomasti niissä tilanteissa, kuten myös välttelen kaikkea sellaista minkä tiedän syövän energiani vähiin ja ahdistavan.
Viihdyn parhaiten pienissä tutuissa porukoissa, missä on mahdollista olla välillä hetki itsekseenkin. Eikä tarvi keskittyä kymmeneen asiaan yht'aikaa.
Sitten ei varmaan voi olla yhdessä, jos kumppanin piirteet ärsyttää.
Tunnistan itsessäni jonkinasteista erityisherkkyyttä, mutta se ei vaikuta merkittävästi elämääni. Olen esim. ääniherkkä. Kuulen äänet hyvin voimakkaina ja ärsyynnyn herkästi itselleni epämieluisista äänistä, saatan tulla jopa pahoinvoivaksi erittäin epämiuluisasta äänestä Toisaalta tunnen myös mielihyvää itselleni mieluisista äänistä. Esimerkiksi joillain miehillä on ihanan pehmeä, matala ja sopivan samettinen ääni, jota voisin kuunnella ties miten pitkään.
Koska tiedän, miltä tuntuu elää herkkyyksien kanssa, ei minulle olisi ongelma, jos mies olisi erityisherkkä. Ehkä siinä tapauksessa se olisi hankalaa, jos herkkyys sanelisi koko arjen kulun eli jollei mies löytäisi keinoja elää herkkyyksien kanssa sovussa ilman, että ne hallitsevat liikaa. Olisin valmis tukemaan ja yhdessä pohtimaan keinoja elää erityisherkkyyden kanssa, paljoltihan kyse on vain sopeutumisesta.
"Arjessa kuormittavat asiat kannattaa listata ja sitten miettiä, mitä haluaisit ja voisit tehdä asialle.
Jos esimerkiksi huomaat, että joudut olemaan töissä sosiaalinen koko päivän ja kotona odottavat perhe-elämän vaatimukset, voisiko siirtymästä töistä kotiin tehdä itselle helpomman?"
Tämä on totta, jokainen kaipaa myös omaa tilaa.
AV
Naisia ärsyttää läheisyys. Itse ainakin pysyn kaukana naisestani ja annan sen tulla lähelle mutta itse en mene,