En enää uskalla luottaa siihen, ettei toinen jossain kohtaa lakkaa rakastamasta ja haluaa erota. Saa elää jatkuvassa pelossa. En taida haluta enää parisuhdetta ollenkaan, kun en tiedä uskonko sellaiseen. Hankin lemmikin, se ei mua petä tai jätä <3
Miksi parisuhteen ylläpitäminen on monille niin vaikeaa?
Anonyymi
14210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä päätin että elän loppuelämän yksin. Ja nautin muista asioista, vaikka parisuhde puuttuukin. Onneksi elämässä on muitakin tärkeitä asioita.
Kun 15 vuotisen yhteiselon jälkeen, lapsineen ja kaikkineen, maailman luotettavin ja tärkein ja ihanin ihminen muuttuu julmaksi häikäilemättömäksi pettäjäksi, joka hyppää toisen kelkkaan lennosta, mitään varoittamatta, ja hylkää henkisesti jopa omat lapsensa. Se saa aikaan sen fiiliksen, että keneenkään ei voi loppupeleis satavarmasti luottaa. Ei edes siihen maailman luotettavimpaan ja ihanimpaan puolisoon, jonka pullantuoksuisesta olemuksesta ei olisi voinut ikipäivänä arvata mitään pahaa.
Ja olen siis mies, yllättävän eron kokenut.
Samaa olen joskus miettinyt, että mikä siinä parisuhteessa on monille niin vaikeaa. Mä en ole itse ikinä törmännyt tilanteeseen, jossa toinen olisi muuttunut tylsäksi tai epäkiinnostavaksi tai arkiseksi tai olisin alkanut kaivata vaihtelua. Eronnut olen kyllä, koska yhteiselo muuttuis mahdottomaksi, mutta en mä silloinkaan ollut siihen toiseen kyllästynyt. Olisin kyllä halunnut edelleen jatkaa, mutta itsesuojeluvaisto vei voiton. Silloinkin olisi riittänyt, että toinen olisi alkanut käyttäytyä kuten ihmisen kuuluu ja lopettanut typeryydet. Silloin olisin unohtanut ne menneet tolloilut ja jatkanut rakastamista, kun ei se mun rakkauteni ollut mihinkään hävinnyt.
Mä en myöskään tiedä haluanko oikeasti enää parisuhdetta. Miten ihmisen rakkaus muka voi vain loppua ja kadota? Onko se lopulta rakkautta ollutkaan, jos se voi vain kadota?
Rakkaus voi kadota, jos kyseessä on narsisti. Tällöin toki rakkaus on enemmänkin opportunistista. Eli kun hetki koittaa, niin kaikki loppuu kuin taikaiskusta. Jos ja kun uusi narsistinen lähde on tiedossa. Narsisti voi hylätä kenet tahansa, jopa omat lapsensa. Kaikki on vain naamiopeliä, mitään oikeaa rakkautta ei koskaan ollutkaan, vaan harkittua pajunköyttä enemmänkin. Eron hetkellä narsisti ei välitä toisen tunteista lainkaan, vaan ylimielisesti halveksii, ja pahimmassa tapauksessa yrittää aiheuttaa järkyttyneelle osapuolelle vielä lisää harmia, rahallista yms, rikkomista, varastamista, jne.
Minä en myöskään ymmärrä, miten rakastamaansa ihmiseen voisi kyllästyä. Tuskinpa kovin syvällisesti on sitten koskaan rakastanut
Sanoisin, että pötypuhetta. Toisaalta kuka määrittelee rakkauden.
Väitän, että rakkaus voi kadota ja muuttua kumppanuudeksi ja ystävyydeksi. Ja tietysti jopa vihaksi.
Rakkauden voi kadottaa, loppuva seksi, muuttunut ulkomuoto, muuttunut käytös, jonkin kielteisen piirteen vahvistuminen, sairastuminen jne.
Tietysti voi aina sanoa, että jos lopettaa rakastamasta toista vaikkapa lihomisen ja masennuksen takia, ei rakkautta ole ikinä ollutkaan, mutta se on sitten maalin liikuttamista.
Tuokin kuulostaa musta pötypuheelta. Ei rakkaus katoa, jos se on ollut oikeaa rakkautta. Se voi kyllä muuttaa muotoaan, mutta ei oikea rakkaus koskaan katoa.
Niinpä tehtiin kehäpäätelmä.
Jos joku sanoo, että syöpä katoaa, kun uskot oikein kovasti, niin sitten jos se syöpä ei katoa, voi sanoa, ettet uskonut tarpeeksi.
Syöpä onkin sairaus. Oikea rakkaus ei katoa. Ja kyllä, en rakastanut eksääni ikinä. Mä tajusin sen kun huomasin "rakkauteni" kadonneen. Heitä, joita olen aidosti rakastanut, tulen rakastamaan aina.
Edelleen vahvistat kehäpäätelmää.
Eli aina jokin muutos, josta voisi puhua, ja siten saada muutoksen ehkä peruuntumaan, riippuen sen laadusta?
TrustNO1.
Niin se vain nykyään menee.
Kommunikaatiokyvyttömiä omanedun tavoittelijoita, jota ovat kuin robotteja.
Voihan viddu, ihmisiä kyllä eroaa paljonkin rakastamistaan ihmisistä eikä toisen kanssa voi välttämättä olla, vaikka kuinka rakastais ja jotkuthan rakastaa jonkun ihan kuoliaaksi. Rakkaudella on monet kasvot.
No tuo on vaan viisautta. Yhteiselo on myytti. Miksei mielikin vois vaihtua kenelle tahaan? Voihan se.
Minäkin olen saanut lokeista tarpeekseni, joten ei enää eläimiäkään suhteeseen.