Miksi ihminen käyttää rakkaus-aiheeseen niin paljon mietintäaikaa? Siinäpä sunnuntaille lisää mietittävää.
Miksi ihminen miettii rakkautta
Anonyymi
5488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Ihminen miettii sitä mitä ei ymmärrä.
Eli sisäistämisen tarve.
Turhaa luppoaikaa.
Eli ylimääräiset ajautukset täyttävät pään.
Koska ihminen kaipaa aina sitä toista vierellensä.
kaunis vastaus.
Eli kaipaus.
En tiedä. Jäin vain pohtimaan, että käyttääkö todella. Kuinka moni ihminen oikeasti puhtii jotain rakkautta? Itse en kyseiselle asialle juurikaan aikaani uhraa.
Kyllä sen näkee jo täällä netissä, missä ihmiset saavat lastata päänsä sisäiset jutut hiljaa vaikka palstalle. Eli miettivät.
Vaan miettivätkö todella ja monet? Enpä todellisuudessa usko.
No mitä ne sitten niitä juttuja kirjoittaessaan miettivät?
Eivätköhän niihin paikkoihin ole saturoituneet juuri ne asiaa pohtivat ihmiset. Ei taida kertoa mitään sen suuren enemmistön mietinnöistä ja miettimiättä jättämisistä.
No kyllä itseasiassa on just sunnuntain mittainen kyssäri. 😁🤏
Mä itse olen joskus miettinyt miltei vain rakkaushommia ja kyllä oli rankkaa. Lähinnä mietin sitä, miten sellaisen "oman veren ulkopuolisen" rakkauden sais. Sukulais- ja vanhempain-, lastenrakkaus toimii jotenkin automaattisesti, siihen ei tarvita mitään ymmärrystä, vaikka tärkeää sekin, eikä itsestään selvää. Mutta siinä on kuitenkin se, että siihen synnytään.
Mutta tuo ulkopuolinen rakkaus, siinä on kiehtovaa se (ainakin minusta,) että jostain riippumattomasta syystä se mahdollistuisi. Se on metaforana sama kuin jättäisit avonaisen häkin ja sinne lehahtaisi pieni lintu kököttämään orrelle.
Vaikea siis sanoa, onko se rakkautta vai halua?
Hyvin kauniisti kuvattu ja sisältää totuuden. Että joku asia tulee omasta tahdostaan ja haluaa vielä jäädä.
…kunhan sitä häkin ovea ei tarvitse panna koskaan ulkopuolelta kiinni.
No mietin, että oveahan ei tartte olla ollenkaan. 😊
Joo. Siinä se pointti onkin.
Onkohan sama kiksi, mikä ihmisissä herää, kun syöttää luontokappaleita läheltä. On uskomatonta, että joku lintu tai orava tulee syömään kädestä?
Toisaalta onhan se niinkin, että se jokin varmuus ja luotto on ansaittu.
Sitä vaan mietin, että tälläisessä ajatuksessa tasapaino voi olla vaikea saavuttaa...toinen on se joka uskaltaa tulla ja toinen on se, joka avaa kämmenelleen murusen. 🤔
Aika hyvä 👍
Eli ymmärtää jotain käsittämätöntä, tarve ymmärrykseen.
No tarvehan saa olla, mutta jotain sellaista, mikä on kahden ihmisen välillä, ei ehkä täysin voi ymmärtää...siinä on se toisen tunne jo sellainen, mistä ei täysin saa selvyyttä, kun se on sen toisen. Vaikka se sanois ja tekis mitä.
Ainakin mua mietityttää asioina sellaset, mitkä on syystä tai toisesta jääny vähän auki, menny pieleen tai vaatii muuten vaan lisää perehtymistä. Asiat, mitkä menee omalla painollaan on harvemmin niitä, joille ajatuksia isommin suon. Eipä sitä tarvi kovin mietiskellä vaikka nyt voileivän tekoa, se on jo melko hyvin hallussa.
Ok. Hyvä.
Eli avonaiset asiat.
Juurikin noin.
Koska se on niin monimutkaista ja vaikeaa. Se mitä sanotaan rakkaudeksi, voikin olla julmaa ja tuhoavaa. Miten sitten rakastetaan, kun tuntuu ettei pysty enää rakastamaan. Tai miksi tuntee että rakastaa, eikä pysty sitä itse lopettamaan.
Eli mietit siksi, että asia on vaikea.
Olen miettinyt sitä tältä kantilta joskus. Oikeastaan uutisoinnin, miten tuntui julmalta ja piittaamattomalta joiden lehtien rakkaus hehkutus. Päätin heittää roskakoriin koko turhakkeen.
Silti uskon ettei se mietintää lopeta.
Reps :) niin, mitähän tässä nyt sitten tein. Ajattelin tuota eniten lasten kannalta ja olin vihainen ihmisten tyhmyydestä.
Ajattelen rakkaudesta niin, että rakkaus on ihmisen perustarve, perustunne. Rakkautta on monenmuotoista, mutta yhtä kaikki, rakkaus ohjaa ihmisten käyttäytymistä hyvin vahvasti jollain perustarpeiden tasolla.
Primitiivinen rakkaus, kuten vanhemman rakkaus lasta kohtaan, on jotain, mikä on niin syvällä ihmisen sydämessä, ettei sitä sidettä riko mikään ja se on olemassa luontaisesti, kyseenalaistamatta. Ns. romanttinen rakkaus on taas häilyvämpi käsite. Siihen kietoutuu niin vahvasti ihmisen seksuaaliset tarpeet, intohimo jne mikä tekee romanttisesta rakkaudesta paljon monimutkaisemman. Rakkaudella on voima parantaa, mutta myös satuttaa. Rakkaus tekee ihmisestä haavoittuvan, mutta mahdollistaa myös syvän yhteyden toiseen ihmiseen. Rakkaus on parhaimmillaan kaunista, puhdasta, intohimoista, vapaata, voimakasta ja voimaannuttavaa. Pahimmillaan repivää, myrkyllistä, kivuliasta. Ei ihme, jos rakkaus joskus laittaa ihmisen pään sekaisin.
Ihmisellä on tarve ymmärtää, siksi kai rakkauttakin niin moni pohtii. Itsellä ainakin on vielä paljon oppimista rakkaudesta, minkä takia suhtaudun siihen nöyrästi ja kunnioittavasti.
Eli tarve ymmärtää ja oppia. Ok.
Lisäisin vielä sen, että rakkauteen sisältyy aina se jokin mystinen elementti, mitä ei pysty järjellä selittämään. Rakkautta ei siis kannata analysoida liikaa eli vaikka haluan oppia ja ymmärtää, niin täytyy hyväksyä myös se, ettei rakkautta aina voi eikä ole edes tarve täysin ymmärtää.
Eli sitä voi vain miettiä
Hieno vastaus. Minäkin uskon, että rakkaus on perustarve. Kun sitä on riittävästi kaikilla tasoilla (perhesuhteet, ystävät, romanttinen rakkaus), ei sitä mieti, mutta kun on vajaa, tulee pohdittua enemmän. Pohdinta tuntuu myös liittyvän ikäkriiseihin.
Olet oikeassa, rakkautta tulee pohdittua eniten elämän käännekohdissa. Se on varmaan juuri sitä ymmärryksen hakemista, oppimista, miten jatkaa, miten välttää vastaavat kivut.. Asioiden ollessa mallillaan, rakkauden tarve on tyydytetty ja silloin pystyy keskittymään rakkaudesta nauttimiseen, kaikkeen siihen hyvään, mitä rakkaus ihmisen elämään tuo.
Päätä seinään niin loppuu liika ajatteleminen ja unohtuu kaipauksen kohde.
Eli sullakin vastaus kaipaus
Jos kysytään että ajattelenko rakkautta aiheena, niin vastaan etten ajattele enkä käytä sen ajatteluun aikaa. Yksi syy on se että ensin tulee kaikki muu, rakkaus tulee ja hiipii esiin ajan kanssa, erityisesti jos on sitä kestävää lajia. Kutittelee ensin vähän sieltä täältä ennenkuin alkaa todella lämmittämään.
Mutta jossain vaiheessa tapahtuessaan mietit eli mikä on silloin mietinnän ydin?
Ohitan miettimisvaiheen ja vain nautin olostani, olenhan putkiaivo :)
Mä taidan olla putkiaivoinen tippaleipäaivo, kun en minäkään ole koskaan ollut tuossa mietintävaiheessa. En pohdi, vaan olen vain rakastunut, jos olen. Mitä siinä miettimään?
Jep, vinkaisee vain vauhdin hurmasta ja nauttii menosta tai sitten vain köllöttelee hiilloksen lämmössä.
Siksi koska se ihmiselle ylivoimaisesti maailman tärkein asia koko hänen elämässään. Siihen liittyy niin paljon kaikkea hyvää.
Eli tärkeyden takia. Ok.
Parasta mitä ihmiselle voi eläessään tapahtua on kohdata ja kokea aito ja oikea rakkaus.
Eli asia on parasta elämässä ja sen vuoksi. Ok.
Öh, siis miettittekö te oikeasti rakkautta? Missä mielessä te sitä mietitte? Haaveiletta rakkaudesta, vai yritätte ymmärtää sitä? Tuota jälkimmäistä en itse ole koskaan pohtinut. Tuota ensimmäistäkin hyvin harvoin. Joskus teininä sitä ehkä haaveili jostain rakastumisestakin, kun ei ollut sitä koskaan kokenut. Nykyään rakastuminen tuntuu lähinnä rasittavalta ja mä ihan mielelläni skippaisin sen vaiheen parisuhteen muodostumisessa kokonaan.
Elämän perustaa on hyvä miettiä.
(täällä ukkostaa ja sataa) 🌩️⚡🌧️
Eli siksi, että elämän perusta on rakkaus.
Siksikin.
Oman katon alla vai pihamaalla?
Paikka on ihan vapaavalinainen. Missä pää toimii.
Siinä rakkautta odotellessa on luontevaa miettiä millaista se on.
Rakkaus maailman tärkein asia.