Se yksi ja ainoa..

Vieläkin sydän sykkii 10 vuoden jälkeen yhdelle ja ainoalle.
Sitä oli nuori ja rikki kun tapasin yllättäen ihmisen joka vei jalat alta heti.
Sen jälkeen sitä oli nuori ja tyhmä, kun ei taistellut tarpeeksi.
Elämä jostain syystä palauttaa minut aina uudestaan hänen viereen hetkeksi.
En tiedä miksi ja miten löydän hänet aina uudestaan ja joudun myöntämään ettei se rakkaus lähde kulumallakaan. Pystyn unohtamaan ja piilottamaan sen, jatkamaan elämää ja lopettaa ikävöinnin, mutta aina kun kohtalo jostain syystä ohjaa minut hänen luokseen joudun käymään irti päästäminen tuskan yhtä uudestaan. Silti teen sen enkä hetkeäkään vaihtaisi, kai se rakkaus on irtipäästämistä ja aina kahta ihmistä ei vaan ole tarkoitettu toisilleen, vaikka kuinka toinen eloon minut saakin ja muistuttaa kuka olen. En tiedä löytyykö koskaan ketään toista jonka päästää niin lähelle ja joka saa tuntemaan mitä häntä kohtaan tunnen, mutta olen onnellinen aina kun löydämme sen pienenkin hetken yhdessä ja uskon taas hetken rakkauteen ja kaikkeen hyvään.
Hetken sitä pelkää taas menettävänsä toisen kokonaan, mutta tiedän että löydän sut vielä uudestaan.
Kai sitä vaan toivoo edelleen että löydän vielä jonkun sun kaltaisen.
052
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Vieläkin sydän sykkii 10 vuoden jälkeen yhdelle ja ainoalle.
Sitä oli nuori ja rikki kun tapasin yllättäen ihmisen joka vei jalat alta heti.
Sen jälkeen sitä oli nuori ja tyhmä, kun ei taistellut tarpeeksi.
Elämä jostain syystä palauttaa minut aina uudestaan hänen viereen hetkeksi.
En tiedä miksi ja miten löydän hänet aina uudestaan ja joudun myöntämään ettei se rakkaus lähde kulumallakaan. Pystyn unohtamaan ja piilottamaan sen, jatkamaan elämää ja lopettaa ikävöinnin, mutta aina kun kohtalo jostain syystä ohjaa minut hänen luokseen joudun käymään irti päästäminen tuskan yhtä uudestaan. Silti teen sen enkä hetkeäkään vaihtaisi, kai se rakkaus on irtipäästämistä ja aina kahta ihmistä ei vaan ole tarkoitettu toisilleen, vaikka kuinka toinen eloon minut saakin ja muistuttaa kuka olen. En tiedä löytyykö koskaan ketään toista jonka päästää niin lähelle ja joka saa tuntemaan mitä häntä kohtaan tunnen, mutta olen onnellinen aina kun löydämme sen pienenkin hetken yhdessä ja uskon taas hetken rakkauteen ja kaikkeen hyvään.
Hetken sitä pelkää taas menettävänsä toisen kokonaan, mutta tiedän että löydän sut vielä uudestaan.
Kai sitä vaan toivoo edelleen että löydän vielä jonkun sun kaltaisen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu