Miksi ihmisen musiikkimaku muuttuu?
Miksi ihmisen musiikkimaku muuttuu?
The MAN
169642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tervehdys!
Musiikkimaku on kiinteässä siteessä ihmisen kehitykseen ja kokemusmaailman laajenemiseen.
Kaikilla kehitys tapahtuu eri aikaan, eri nopeudella. Joku on tyytyväinen yhteen ja samaan musiikkityylin koko ikänsä, joku toinen taas etsii jatkuvasti uusia juttuja.
Ei ole tietenkään väärin "jämähtää" omiin vanhoihin suosikkeihinsa. Pitää kuitenkin muistaa, että eri tunnetilojen ilmaiseminen musiikkina ei onnistu yhden oikean kauneuskäsityksen kautta. Ei yhdellä samalla harmonialla, ei yhdellä ja samalla rytmiikalla jne. Musiikista aidosti kiinnostunut henkilö, varsinkaan ammattilainen, ei koskaan "jämähdä" yhteen tyyliin. Musiikista aidosti kiinnostunut henkilö ei julista minkään tietyn tyylin paremmuutta yli muiden, eikä liioin harjoita purismia ja oikeaoppisuutta.
Kysymys on rajojensa venyttämisestä.
Musiikista, kuten kaikesta muustakin taiteesta, saa irti sitä enemmän, mitä enemmän itseään niissä kehittää. Samalla kasvaa vaatimustaso. Kaikesta listamusiikista ei enää saa irti kaikkea, mitä toivoisi. Parhaimmillaanhan musiikissa on läsnä tekijänsä koko elämänkokemus. Tämä onnistuu vain avarakatseisuuden ja kokemuksen kautta.
Musiikkimaku voi muuttua muistakin syistä. Edellä olen kuvannut lyhyesti(ja pintapuolisesti) musiikkimaun kehittymistä. Musiikkimaku voi myös taantua. Se on seurauksena monesta harrastamattomuuteen liittyvästä tekijästä. Esim. työ- ja perhe-elämän viedessä monilla yhä enemmän aikaa musiikkiharrastukselta(tarkoitan nyt lähinnä kuuntelua), ei ihmisillä ole aikaa perehtyä mihinkään uuteen ja erilaiseen. Vanhat tutut jutut alkavat kuullostaa parhailta. Tämäkin on ok. Musiikkimaku saa muuttua miten tahansa. Mutta mikäli kysymys on ammattilaisesta, taiteilijasta tai molemmista yhtäaikaa, silloin kehittyminen ei ole pelkästään suotavaa, vaan se on elinehto, pakko. Musiikin tekijä ei voi vakavalla naamalla selittää esim. "se ja se on parasta" tai että "jatsi on paskaa". Tai voi tietysti, mutta nämä tyypit eivät sitten koskaan luokaan mitään.
Yhden musiikkityylin julistajat ja uskovaiset kertovat fanaattisuudellan ainakin yhden asian:
heidän oma kehityksensä on pysähtynyt.
Joten: Musiikkimaku muuttuu ihmisen myötä, sen kuuluukin muuttua. Olen huomannut, että musiikkimaku(niin viihdettä kuin onkin) on usein hyvä indikaattori ihmisen itsensä elämänkatsomuksesta. Uteliaat kehittyvät, muut taantuvat.
Keväänjatkoa!
niinhän se menee, noin 14 vuotiaaksi asti kaikki kuuntelevat listaykkösiä (rap, pop jne), tai sitten blackmetallia.
Kehittyneimmät voivat siis jo 15 vuoden tienoilla päästä edellämainituista tyyleistä eroon, mutta todennäköisemmin vasta vähän päälle 20 vuotiaana.
Jos olet ruma ja lihava, eikä sinulla ole kavereita, kuuntelet bläkkistä koko elämäsi. Kaikilla muilla on toivoa. Kyllä, jopa rappia kuuntelevilla.
Ei. Rappia kuuntelevalla ei ole toivoa, sillä hän on jo matkalla kohti pohjamutia.
Se muuttuu ympäristön vaikutuksesta. Jos ennen on kuunnellut pelkkää rockia, ja sitten menee neljän kuukauden pituiselle leirille, jossa kaiki kuuntelevat vain iskelmiä, pakostihan se musiikkimaku muuttuu...
Mihin leirille?
Kuullostaa kyseenalaiselta. Jollei ihmisellä ole omaa mielipidettä ja omaa ajattelua, ei tuollainen voi olla mahdollista. 30- ja 40-luvun Saksassa tuo toteutui kylläkin.
Ahaa, tarkoititkin rippileiriä...
Niin se ehkä vähän kuulostaakin.. Se leiri nyt oli vain esimerkki! No jaa.. Ehkä rippileiri on liian lyhyt musiikkimaun muuttumiseen.. Mutta jos menisi jollekin vuoden leirille, jossa joku kuuntelee 24/7 jotain musiikkia, jota vielä suunnilleen kaikki muutkin kuuntelevat, ehkä se omakin musiikimaku saattaa muuttua..... Mutta missä niitä sellaisia leirejä on???
oon vähän sitä mieltä että ihmisen musamaku muuttuu ns.ihmisen mukana...
Noh tähän varmasti on monia syitä (aika tod näk eiks nii?). Nuoremmat varsin usein kuuntelevat kun muutkin kuuntelevat, siis tämmöinen laumahenkinen ajattelu on isossa roolissa vielä teininäkin, eli juuri tätä listapoppia mikä on tekemällä tehty ja markkinoidaan jo alkuun supersuosittuna ja idiootit ostaa (=luokan kingi ahahah) ja muut seuraa lampaina perässä. Omia mielipiteitä ehkä on muttei niitä uskalleta sanoa, toki pitää aina muistaa että on poikkeuksia ja omat ryhmittymät muodostuu eri poplajeille (rapparit, hevarit jne.). Levyyhtiöt käärii lampaiden takia isot rahat ja jatkavat aivottoman paskan tuottamista. Mutta toisaalta mielipiteensä kullakin, suosittelisin kaikkia kokeilemaan erilaista musaa ja olemaan avarakatseisia (on muutakin musaa kun mtv jumputus). Musiikki vaikuttaa mielialoihin (kuten taide varsin usein tekee), ja sillä on yllättävän isojakin vaikutuksia että niinku siistii eix jee? Nyt laitan matonna ja pritnii päälle (haluan kokea ärsyyntymisen tunteen').,.
Ja vielä lisäisin, mun musamaku hirveesti ei ole muuttunut siihen on vaan tullut lisää. Olen löytänyt uutta kokoajan ja välillä palaan vanhaan. Aika ihq ?
Eipä ole mulla ainakaan muuttunut, rock on lähellä sydäntäni, sekä vanhat että monet uudetkin jutut.
löytyy helmensä. Klassisesta räppiin.
Räpistä meikäläsen on kyllä tosi vaikeeta löytää ne helmet.
Osoittaakin tosi suppeeta ihmistä, jos kaikki paitsi juuri se oman maun mukainen on hyvää
ja ne muut "suolesta".
Muaki kiinnostaa tosi paljon toi aihe :D
Pari vuotta sitten kuuntelin listaykkösiä ja tällaista perus poppia, mitä muutkin kuunteli. Pitbull oli tuolloin lempiartisti, oli muutaman vuoden. Siitä sitten yläasteella aloin kuunnella Eminemiä, josta en ennen tykännyt ja siitä Hollywood Undeadia (jota yhä kuuntelen
Tänä vuonna täytän 40v eikä musiikkimakuni mielestäni ole muuttunut sitten teini-iän, olen aina tykännyt kuunnella elektronista musiikkia, technoa, trancea, 80-luvun popmusiikkia, 90-luvun eurodancea ja muuta tämäntyylistä.
Vain 2000-luvun valtavirtamusiikki ei kiinnosta, sen sijaan epic uplifting trance tyylin soundit ja äänimaisemat ovat kauniimpia kuin koskaan nykytekniikalla, pidän siitä.
Mie tykkään kaikista tyylilajeista. Kaikki on kiinni sävellyksestä ja sanoituksesta. Hyvän sävellyksen voisi tehdä kaikille tyylilajeille eli rockille, klassiselle, popille, konemusiikille,jazzille ja miksei jopa rapille.
Lapsena pidin lasten musiikista. Teini-iässä aloin pitämään popista ja rockista. Sen jälkeen rupesin kuuntelemaan ihan kaikkia lajeja. Viimeisimpänä jazz. Klassinen on ihan älyttömän hyvää. Kuunnelkaas vaan niitä ikisuosikkeja Mozartia, Beethovenia, Bachia, Vivaldia ja Chopinia. Aivan mahtavia. Ikääntyessä en enää kuuntele "purkkapoppia" mutta täytyy sanoa, että esim Rihannalla ja Lady Gagalla on lentävää tanssimusiikkia. Alkaa jalka vipattamaan. Videot jätän "omaan arvoonsa." Sen verran ala-arvoisia musiikkivideoita on tätä nykyä.
hei teini ! Oletko tutustunut King Crimson, Yes, Genesis, GentleGiant & ELP
progeen ?
Vuosikymmenten jälkeen palasin progeen, kun löysin 70-luvun bändin Collegium Musicum. En ymmärrä kaikkea vieläkään, mutta se ei vähennä kuuntelun nautintoa.