Galluppina kyselen, mitä suojia käytätte ja miksi juuri näin?
Suojukset
Junni
142019
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
1)kirkkaan keltainen turvaliivi
2)hanskat
3)lasit
4)kypärä
1) jotta minut huomataan, todella tärkeä
2) sauvat eivät hierrä käsiin ja jos sattuu kaatumaan niin ei mene iho ensimmäiseksi kämmenien kohdalta
3) ettei lentele ötököitä/roskia silmiin, muuteman kerran lentäny laseille ja useammin naamaan, pari isoakin ja ne koskee
4) jos sattuu kaatumaan niin ei pää ota damagee niin pahasti ja näytän samalla esimerkkiä muille
jos noista pitäisi joku valita tärkeimmäksi niin sanoisin 1:sen ja sitten 3:sen.
ps. en käytä kevyenliikenteen väyliä vaan autotietä rullahiihdossa. ja autoilijat kyllä hiljentävät kivasti kun näkevät tuollaisen liivin (saman näköinen kuin poliiseilla), oikein kuulee miten kone laulaa mutkan takana ja sitten abs:it rutisevat välillä :P
Mitä ihmettä sä teet laseillas jos satut kaatuu ja iskee pääs katuun..? Tuskin ne lasit päätä suojaa.
Siis kun sanoit tossa että tärkeimmiks valitsisit turvaliivin ja lasit..
koska en kaadu, ajan ennemmin metsään kuin autoa päin. Pidän huolen vauhdistani ja tunnen maaston jossa lenkkeilen, todella hiljas liikenteinen tie.
lasit siksi, jos sokeudut ja ajaudut keskelle ajorataa suoraan auton keulaan ei kypärä paljoa auta.
et ilmeisesti ole saanut hyttystä suurempaa pieneliötä naamaasi alamäessä. yhdesti tullut silmäkulmaan ja se sattui, en edes kehtaa ajatella mitä olisi käynyt jos olisi tullut silmään.
musiikkia en kuuntele ikinä hiihtäessä, koska silloin en kuule autojen ääntä, auttaa todella paljon kun tiedät että kohta tulee auto sitä ja sitä vauhtia (kuulee äänestä) ettei ole keskellä tietä.
Mutta muista että tuo on minun valintani eikä sinun.
Kypärä, polvisuojat, rannesuojat ja lasit. Sauvojen kanssa topatut hanskat. Parin kymmenen rullauskesän aikana on sen verran hienoja ilmalentoja tullut tehtyä joiden perusteella tuo suojasetti on muotoutunut. Vain aloittelijat ja mestarit ymmärtävät suojata kalleimpansa.
Ylhäältä alaspäin: kypärä, kyynärsuojat, rannesuojat ja polvisuojat. Kylmemmillä keleillä ohuita hanskoja.
Ja sitten miksi, omaksi turvakseni ja esimerkiksi lapsilleni.
Kypärä
Lasit
Rannesuojat
Kevyesti topatut kynsikkään (=sormet puolix paljaat).
Polvisuojat
ovat riittäneet: kypärä ja rannesuojat. Niin no, aurinkolasit pitää kans olla =)
Polvisuojia en ole vielä löytänyt mieleisiä/sopivia. Haussa on kyllä.
Gallupin tekijälle vielä tiedoksi, että rullailen ilman sauvoja pyöräteillä tms.
rullailen, ei mitään suojia, ainoastaan ohuet sormikkaat hiertymiä vastaan. Perustelu: pysyy valppaana kun tietää virheiden tekevän kipeää. Reilua myös vastapuolta kohtaan.
Lasit mulla sen takia että jos satun kaatuun niin ei tunneta niin helposti että kukas se siellä kumpuroi.
Tietenkin myös kypärä.
Toissa päivänä kaaduin ehkä huonon lämmittelyn tuloksena. Viisipyöräisen kärkipyärä jäi kiinni etummaisen jalan kantapäähän. Olisi tarvittu lämmittelyä, jotta lihakset olisivat saaneet tarpeeksi verta ja toimineet kunnolla. Tein vanhanaikaisen jäykillä jaloilla! Vedin liian suurella innolla kaksoispotkua ja juuri kun olin ohittanut jonkun silloin mentiin jalat edellä ja laskeutuminen tapahtui persuuksilla. Kiitorataa tarvittiin kai pari kolme metriä. Persuukset on paras jarru!
Tuloksena oli tehokas ihonsiirto. Tässä on vain se huono puoli, että valmista ihonsiirrännäistä saa odottaa muutama viikko.
Toinen rannekin otti vaistomaisesti vastaa kiitoradan. Ranne ainakin tärähti lahjakkaasti. Tuloksena ranne turposi sinisen puhuvaksi. Mutta ei kai pahempaa lievän säryn lisäksi.
Olisi tarvittu niitä joissakin rullaluistelulajeissa käytettyjä pehmustettuja housuja ja kunnollisia rannesuojia. Yleensä käytän rannesuojia vain ajoittain, en kuitenkaan viimeaikoina. Paitsi keväisin olen alkanut käyttää käytännöllisempiä pyörähanskoja. Keväällä ne lisäksi lämmittävät käsiä. Hanskat estivät nyt asfaltti-ihottuman kämmenissä ja hanskojen pehmusteet saattoivat estää mahdollisen murtuman.
Itse olen käyttänyt alkuaikoja lukuunottamatta vain kypärää. Mutta nyt menen ostamaan urheiluliikkeestä Salomonin uudenlaiset rannesuojat, joissa näyttää löytyvän käytännöllisiä kevytmalleja. Vanhanmalliset ovat olleet aika kömpelöitä.
Kypärä tulisi olla "kupolissa" aina luistellessa. Näin kiitoradalle lennettyäänkin lennonjohto pysyy toimintakuntoisena.
Toiseksi tärkeimpänä pidän oikeita rannesuojia. Kaatuessaan luistelija käyttää vaistonvaraisesti käsiään laskeutumistelineinä ja työntää ne aina ensimmäisenä "kiitoradalle" ja aina silloin on rannemurtumavaara.
Sitten tulevat järjestyksessä polvisuojat, jotka joskut saattavat estää vakavankin polvimurtuman, mutta tavallisesti kyseessä on asfaltti-ihottuma. Ja viimeiseksi mutta ei tietysti vähäisemmäksi sijoitan kyynärpääsuojat.
Olen joskus viisi vuotta sitten (kun kaaduin edellisen kerran) kaatunut sen verran onnekkaasti, että vain kypärä halkesi ja solisluu murtui, mutta ei katkennut kokonaan. Päähän ei tullut tämän pahempaa. Luistelemaankin pääsin jo viikon kuluttua.
Pienen myrskun tuloksena tiellä oli aika lailla lehtiä ja niiden seassa sormenpaksuinen lyhyt oksan pala. Se kiilasi niin hyvin, että lähdin pää edellä hyvään lentoon. Kypärä kopsahti ensin maahan, sen jälkeen olkapää kolahti asfalttiin ja jalat lensivät yli niin, että hetken olin aivan ylösalaisin. Eräänlainen puolivoltti!
Oman yli kymmenvuotisen kokemuksen kautta ja 20-30 000 km jälkeen voisin sanoa, että olen käyttänyt oikeita suojia oikeaan aikaan. Jos olisin käyttänyt kaikki suojat hyödykseni, olisin säästynyt myös muutamalta asfalttiruvelta. Mutta asfalttirupeen on pakko sopeutua, kun luistelee paljon. Kysymys on vain ihonsiirrosta!
Ennakoiminen, tutut luistelureitit, katseen suuntaaminen eteenpäin, venyttelyt ja lämmittely (hitaampi luistelu alussa) ovat suojien lisäksi parhaat keinot välttyä kaatumisilta.
Tekevälle sattuu, joskus ihan tosissaan. Onneksi ei käynyt pahemmin.
Itse käyttelen yleensä vain noita rannesuojia luistellessani tuttuja reittejä (ei mikään hyvä peruste) ja noudatan yleensä ennakointia eli sovitan nopeuden mutkien, monttujen ja katvealueiden mukaan. Mikäli haen jotain uutta reittiä silloin käytän aina myös kypärää ja polvisuojia kun ei tiedä mitä railakkaan alamäen takaa löytyy.
Itselläni on rannesuojissa menossa jo ties monennetko kappaleet ja ne ovat aina hintansa tienanneet. Polvisuojien täysiaikainen käyttökin kävi viime syksynä mielessä kun mukkasin 'tutulla' reitillä: potkaisevan luistimen nokkapyörä hirtti asfaltissa olleeseen pitkittäiseen halkeamaan ja sitten mentiin. Polvi turposi kuin vesimelooni ja koko sääri oli mustana pari viikkoa. Eli ei ennakointikaan aina auta, olin luistellut samasta paikasta kymmeniä kertoja aikaisemminkin ilman mitään haaveria.
se puolivoltti sattui. Siellä kun on puulajeja joista lentää helposti lehtiä ja oksia maahan. Nykyään luistelen harvemmin sitä kautta ja useammin Lahdenperänkatua.
Aurinkolaseja ja pidemmillä lenkeillä tai kylmällä rannesuojia, aurinkolasit on mukavat aurinkoisella kelillä ja estää silmien vuotamisen tuulen takia, rannesuojat lämmittävät ja jos sattuu kaatumaan niin ranteet on suurimmassa vaarassa.