Lueskelin tuossa yhtenä iltana Ikäväpalstaa ja siellä joku mies otti lähdöt jostain oletetusta tilanteesta jne palstan tyyliin vastaajien kanssa heijastellen.
Oli kuulemma todennut itsestään, että täytyy muuttua. Menneisyys vaivasi pitkältä ajalta ja sitäkin piti selvittää.
Hyvähän se, jos vihdoin on kasvanut siihen ikään, ettei enää pidä itseään virheettömänä.
Jollekkin naisoletetulle kirjoitti tyyliin:"älä odota, vaan elä tässä hetkessä"..hmmm..joo tajuan kyllä mitä sillä tarkoitti.
Monet monet ihmisethän elää hetkessä ja tekee valintoja ja päätöksiä sillä mentaliteetilla. "Eletään kuin viimeistä päivää", sanoi pessimistiksi tunnustautuva isoisäni kirjoituspöytänsä äärestä.
Sen opin kyllä otin omakseni, eikä ole tarvinnut katua. Mielestäni opportunistinen ja harkitsematon elämäntyyli juuri johtaa ongelmiin, sisäiseen tyhjyyteen ja itsensä kadottamiseen. Muut ihmiset koetaan kulutustavaraksi ja sellaiseksi muuttuu itsekkin.
Tuli tunne, että päästettyään irti rakkaudellisesta suhteesta tai tilaisuudesta, niin lähtijän mielestä jätetyn pitäisi päästää irti myös omista arvoistaan rakkauden ja ihmissuhteiden suhteen. Ja alkaa vähän niin ja näin suhteisiin, vaan "elääkseen hetkessä" ilman rakkauden varjoa. Olipa huono neuvo. Mietin oliko kirjoittajan ongelmat peräisin omasta hetkeen perustuvasta elämäntyylistä.
Itse mieluummin olen rehellinen itselleni ja kärsin seksuaalisen rakkauden poissaolosta, kun koitan lääkitä itseäni huonoilla valinnoilla joilla ei ole oikeata tunnepohjaa.
Kokemuksia?
Oli kuulemma todennut itsestään, että täytyy muuttua. Menneisyys vaivasi pitkältä ajalta ja sitäkin piti selvittää.
Hyvähän se, jos vihdoin on kasvanut siihen ikään, ettei enää pidä itseään virheettömänä.
Jollekkin naisoletetulle kirjoitti tyyliin:"älä odota, vaan elä tässä hetkessä"..hmmm..joo tajuan kyllä mitä sillä tarkoitti.
Monet monet ihmisethän elää hetkessä ja tekee valintoja ja päätöksiä sillä mentaliteetilla. "Eletään kuin viimeistä päivää", sanoi pessimistiksi tunnustautuva isoisäni kirjoituspöytänsä äärestä.
Sen opin kyllä otin omakseni, eikä ole tarvinnut katua. Mielestäni opportunistinen ja harkitsematon elämäntyyli juuri johtaa ongelmiin, sisäiseen tyhjyyteen ja itsensä kadottamiseen. Muut ihmiset koetaan kulutustavaraksi ja sellaiseksi muuttuu itsekkin.
Tuli tunne, että päästettyään irti rakkaudellisesta suhteesta tai tilaisuudesta, niin lähtijän mielestä jätetyn pitäisi päästää irti myös omista arvoistaan rakkauden ja ihmissuhteiden suhteen. Ja alkaa vähän niin ja näin suhteisiin, vaan "elääkseen hetkessä" ilman rakkauden varjoa. Olipa huono neuvo. Mietin oliko kirjoittajan ongelmat peräisin omasta hetkeen perustuvasta elämäntyylistä.
Itse mieluummin olen rehellinen itselleni ja kärsin seksuaalisen rakkauden poissaolosta, kun koitan lääkitä itseäni huonoilla valinnoilla joilla ei ole oikeata tunnepohjaa.
Kokemuksia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä rakkautta,saa etsiä, jos "ensisijaiselta" kohteelta,ei sitä saa. Ei voi etukäteen tietää, mihin mikäkin ihmissuhde johtaa. Näe ja koe. Älä sulje itseäsi.
Ei saa.
Rakkauden etsijät ovat säälittäviä eikä heitä kukaan halua.
Eli olisit valmis sulkemaan kaikki deittiapit, lavatanssit ja illanvietot?
Jokainenhan tietysti päättää itse miten ja millä arvoilla suhdetta etsii. Tarkoitus ei varsinaisesti ollut tuomita esim mukavuus/järkiliittoja jos se on oma vakaa tahto mitä suhteelta haluaa.
En aiokkaan sulkea itseäni, mutta tinkimättömyyteni säilytän.
Ei todellakaan voi tietää, mihin mikin ihmissuhde johtaa, mutta minua tässä valinnassa johtaa tietyt tunteet, eikä kokemuksen tuoma yhteensopivuus. Kokemukset yleensä ihmisistä luovat jonkinlaista viitekehystä sen suhteen mitä en suhteelta halua, mitkä luonteenpiirteet eivät minua innosta jne ja se karsii jo heti kättelyssä suurimman osan vaihtoehdoista.
Olen kohdannut jo niin monta kertaa sen molemminpuolisen tunteen mitä toivon, ettei enää ole siitä epäselvyyttä.
Rakkautta ja ystävyyttä voi etsiä olematta säälittävä ja tarvitseva, kunhan vaan on juuri avoin;))
Minä vedän hyvin paksun viivan ystävyyden ja romanttisseksuaalisen rakkauden välille.
Tuossa nyt oli sekoitettu asioita ristiin ja rastiin.
"Elää hetkessä" ja "Elää kuin viimeistä päivää" tarkoittavat eri asioita.
"Elää hetkessä" tarkoittaa ainakin minulle tärkeää Mindfullness taitoa. Hetkessä eläminen on mielen kyky rauhoittua tähän hetkeen. Sitä, että juuri nyt ei tarvitse miettiä tulevaa tai mennyttä. On vain tämä hetki.
"Elää kuin viimeistä päivää"
Puolestaan tarkoittaa, että elää kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Elämä on rajallinen. Valitsen itselleni sopivat ja parhaat mahdolliset vaihtoehdot. Ei siis missään tapauksessa tarkoita epämääräistä sekoilua sinne tänne.
"älä odota, vaan elä tässä hetkessä".
Tuohon "älä odota" jatkoksi sopisi paremmin "Älä odota, vaan toimi". Totuushan on se, että vaikka emme tekisi yhtään mitään, aikamme kuluu siitä huolimatta. Joillakin ihmisillä taipumus elää "sitku" - elämää, jolloin elämä on aina tulevaisuudessa, ei tässä ja nyt. Suunnitellaan kaikenlaista ehtoja antaen "Alan tehdä asiaa x kunhan minulla on y". Monessa tapauksessa y on vain oma motivaatio, jota ei koskaan ole. Kenties ei edes kunnolla haluta y.tä, mutta kuvitellaan, että halutaan, koska se on kivaa, hienoa, toiset arvostaa tai jotain mikä ei lähde omasta itsestä.
- Sheena
Joo on sekavaa pohdintaa, sekava aihe sekavasta tilanteesta, joka taitaa olla kuitenkin aika yleinen bänätilanne.
Aika yleistä varmaan sekin, että kun on kokenut kovan pettymyksen, niin alkaa koittaan vähän jokaista vastaantulijaa ja laittaa sen valinnan hetkessä "elämisen" piikkiin. Jotkuthan joilla on ollut kuolemankokemus, niin alkaa ns elää railakkaammin sen jälkeen.
Ite oon sekä konservatiivinen, että preppy, joten menneisyys kulkee aina minun mukana, muistan ihmiset enkä vähättele yhdenkään ihmisen tai tilanteen merkitystä. Ja rakennan tietoisesti tulevaisuutta, harkituin valinnoin, en flowtunteella. Fliw-tunnetta tulee lähinnä käytettyä kun tekee jotain niin silloin on voimakkaasti hetkessä kiinni.
Joku sanoisi minulle, että älä ajattele sitä mitä meidän välillä oli, vaan jatka elämääsi, niin ottaisin sen loukkauksena ja pitäisin kyseistä ihmistä todella vastenmielisen itsekeskeisenä, koska tämä ei selvästi ole kyennyt yhteenkään yhteiseen hetkeen, käsitteellisesti.
Tämä nyt on vaan tälläistä pohdintaa aiheesta, ei ole tarkoitus mitenkään olla edes maailman rationalisin kommentoija:)
Aika pitkälti kuin omasta kynästä lähtöisin. Elän tätä päivää päivä kerrallaan, en kuitenkaan kuin heinäsirkka ilman huolta huomisesta. Itselleni pyrin olemaan rehellinen vaikka kipeää välillä tekisikin. Tyyliin ikävöinti sallittua mutta itsesääliin vaipuminen ei, noita tunnereseptoreita kun on vaikea tyystin käytöstä poistaa ja niiden puuduttamista en harrasta :)
Niin se mua siinä ärsytti, että jotenkin alkaa määräämään, miten eroon pitäisi toisen suhtautua ja ottaa siitä lisäpinnat itselleen.."Toivon sulle hyvää, elä elämääsi, älä jää mua ootteleen, vaikka saatankin palata kun olen löytänyt itseni"..huhhuh-skeidaa.
Jotenkin tuli mieleen, että havahtunut omasta huonosta käytöksestään niin pahasti, että pakenee muualla elämään häpeäänsä tai aloittaan uudestaan.
Oman tyylin mukaisesti jos on kohdellut muita huonosti, niin kun sen tajuaa, niin se jolla on selkärankaa, niin ei pakene, vaan pyytää anteeksi ja koittaa olla parempi ihminen jatkossa muille eikä aloita elämäänsä puhtain paperein muualla ja heitä menemään niitä ihmisiä jotka on joutuneet kärsimään.
Tai sitten vaan sanoo reilusti että kaikki on ohi kaput, bänät ja tää oli tässä, voi hyvin.
Tyyppi jätti ovet auki iyelleen ilman lupauksia ja tuskin mitään parannusta tiedossa. Naisen sillä välin pitää "jatkaa elämäänsä"...just.
minä, en oikeastaan ole koskaan ikävöinyt,
ei, vain ole parempaakaan tekemistä kuin olla tällä palstalla,
ja, se, masentaa todella paljon,
pelkkää, roskaa ja sontaa koko elämä,
ja, sille ei mahda mitään,
ja, siinähän se koko elämä, oli,
pelkkää ihmiskunnan kiittämättömyyttä,
aivan, täysin,
N
Niin tää on kauhea sontaluukku tää paksta, kannattaa tehdä muutakin kun hengailla täälä, ettei maailmankuva pääse muokkaantumaan tämän palstan tasolle.