Mä en osaa iskeä miestä. Mulle tulee jonkinlainen pakokauhu, kun mies näyttää kiinnostunneelta (tyyliin "miten toi muka Minusta kiinnostuis?"). Sittenpä mä alan käyttäytymään jotenkin "kylmästi", torjun mahdolliset flirttiyritykset ja oikeasti mua harmittaa, kun en anna mitään tapahtua. Ja joskus esim. baarissa, kun olen hieman flirttaillut vastakkaisesa pöydässä istuvan miehen kanssa (kun on turvallinen välietäisyys) ja äkkiä hän tulee luokse, niin hupskeikkaa, mä lyön jarrut päälle.
Vihaan itseäni. En koskaan kohtaa Elämäni Miestä, kun olen näin saamaton ja typerä.
Vihaan itseäni. En koskaan kohtaa Elämäni Miestä, kun olen näin saamaton ja typerä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkäpä olet lesbo. Oletko tarkkaillut itseäsi sillä silmällä?
sama homma itselläni...naisten kanssa ei tuu mistään mitään ku aina jännittää niin perhanasti eikä osaa olla ollenkaan luontevasti. :P
Mulla on vähän sama ongelma...haluisin että homma etenis mut jostain syystä mä olen lopulta se jarru, vaikkei oo tarkotus...
Mä olin ennen niin ujo, etten uskaltanut edes katsoa miehiin, en baarissa, enkä muuallakaan. En siis uskaltanut vastata miesten katseisiin, enkä varsinkaan ottaa kontaktia. Pikkuhiljaa asia muuttui, rohkenin katsomaan miehiä kaulasta ylöspäin, tosin varmaan aika tuimasti katselin. :) Ajan myötä tämäkin on helpottunut, voisin peräti hymyillä, uskoisin. Hymyyn kyllä vastaan kohteliaisuudesta tai jos mies minua kiinnostaa. Baarissa mulla käy nykyään flaksi. Enne sain olla kaikessa rauhassani. Eli kyllä se pikkuhiljaa alkaa sullakin muuttua, kunhan etenet hitaasti. Sä kuitenkin tahdot tilanteen muuttuvan, sun täytyy vain rohkaistua ja uskoa itseesi. Jos mies ei ole kiinnostunut niin on se vain sellainen realiteetti, ei minuakaan kaikki miehet kiinnosta. Jotkut eivät ole minun tyyppiäni, vaikka olisivat kuinka komeita tai hauskoja. Se natsaa jo natsaa.
"ei minuakaan kaikki miehet kiinnosta"
Eiköhän se ole ihan biologinen fakta, että periaatteessa jokainen mies kiinnostaa heteronaista seksuaalisessa mielessä, mutta jotkut miehet vaan ovat yksinkertaisesti niin vastenmielisiä ja rumia, ettei sänkypuuhia voi kuvitella. Eikä aina vaan tule sellaista ihastumisen tunnetta vaikka toinen olisi kuinka kiva, mukava, komea ja jopa pantava.
Huono itsetunto prkl!! Kuitenkin olen ihan hyvännäköinen nainen. Aina olen vastakaikua saanut kun olen jostain ollut kiinnostunut, paitsi kerran ja johtu siitä että mies oli homo. Mulla ei ole minkäänlaista homotutkaa :/
Amerikkalainen psykoterapeutti Albert Ellis voitti torjutuksi tulemisen pelkonsa 19-vuotiaana puhumalla jokaiselle vastaantulevalle tytölle.
Ehkä tämä kävisi toisinpäinkin.
Olisko tuossa baariflirttailussa ja jarrujen päälle lyömisessä jotain tekemistä sillä että pelkäät että lähelle tullessaan mies näkee todellisen sinän? Taikka sinä näet todellisen miehen?
Kukapa baareissa olisi täysin oma itsensä. Kaukaa on hyvä flirttailla.
Mulla on sama vika, mutta ainoastaan selvinpäin. Päissään en pelkää yhtään jos mies osoittaa olevansa kiinnostunut: täysillä mukaan.
Kun sitten selvinpäin ollessani mulle joku osoittaa kiinnostusta, alan ajatella, että voiko se olla Minusta muka kiinnostunut. Alkaa ahistamaan ja jännittämään. Lopulta tilanne ärsyttää suunnattomasti. Kaikki kiinnostuksen osoitukset mua kohtaan tuntuvat vainoamiselta. Ehkä tilanteet ovat sitten edenneet liian nopeasti mun makuun ja muutun kylmäksi.
Olenkin päättänyt muuttua. Monet illat olen tätä puoltani pohtinut ja paras keino voittaa ujous tai mikä sitoutusmiskammo tai huono itsetunto onkaan, niin täytyy vain ottaa härkää sarvista ja mennä tilanteeseen mukaan!
Suosittelen samaa sinulle. Pohdi, missä mättää. Yritä päästä siitä yli, johtui ongelma mistä tahansa.