Oon 22v "ikisinkku". Ulkonäössä ei mitään erityistä vikaa, toiset tykkää ja toiset ei. Harrastan liikuntaan ja koulut yms hoidettu kunnialla ja ns. kiltti tyttö, mutta en kuitenkaan kai ihan nössö. Miestä ei vain näy eikä kuulu. Lyhyitä juttuja on aiemmin ollut mut ne on kariutunu erinäisistä syistä, usein välimatkan vuoks. Eli vientiä on tavallaan ollut, mut kukaan ei oo ollu niin kiinnostunu et toistainen välimatka ei haittais.
No, nyt mul on opinnot melkein kasassa, asun uudessa kaupungissa ja käyn töissä, jossa ei nuoria ole. En tunne täältä ketään eikä kaverit ole lähellä. En ole pitkään aikaan edes ihastunut enää kehenkään (takana iso sydänsuru) ja nyt tuntuu, että en edes voi tavata ketään potentiaalista, koska käytännössä käyn vain salilla, töissä ja sit kotona lopun aikaa. Yksin en voi baariin lähteä!!!!!
Miten tässä tilanteessa tulis ees toimia? En ensisijaisesti edes etsi jätkäkaveria vaan ees seuraa, jonka kautta vois vähän täälläkin päin maailmaa sosialisoitua. Tuntuu, et kylmetyn kokonaan, jos en pääse edes flirttaamaan tms ;)
Oon niin yksin tääl et ei tuu mistään kohta mitään, ku miettii vaan et onko koko elämä tätä.
Ongelma ei siis ehkä ole se, ettenkö kelpais miehille tai eikö joku ehkä kelpais mulle, vaan se että en edes tapaa ketään omanikäisiä (en miehiä enkä naisia(kavereiks)).
Neuvoja??? Joku samassa tilanteessa?
No, nyt mul on opinnot melkein kasassa, asun uudessa kaupungissa ja käyn töissä, jossa ei nuoria ole. En tunne täältä ketään eikä kaverit ole lähellä. En ole pitkään aikaan edes ihastunut enää kehenkään (takana iso sydänsuru) ja nyt tuntuu, että en edes voi tavata ketään potentiaalista, koska käytännössä käyn vain salilla, töissä ja sit kotona lopun aikaa. Yksin en voi baariin lähteä!!!!!
Miten tässä tilanteessa tulis ees toimia? En ensisijaisesti edes etsi jätkäkaveria vaan ees seuraa, jonka kautta vois vähän täälläkin päin maailmaa sosialisoitua. Tuntuu, et kylmetyn kokonaan, jos en pääse edes flirttaamaan tms ;)
Oon niin yksin tääl et ei tuu mistään kohta mitään, ku miettii vaan et onko koko elämä tätä.
Ongelma ei siis ehkä ole se, ettenkö kelpais miehille tai eikö joku ehkä kelpais mulle, vaan se että en edes tapaa ketään omanikäisiä (en miehiä enkä naisia(kavereiks)).
Neuvoja??? Joku samassa tilanteessa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen vähän samantyyppisessä tilanteessa, mutta enpä muuta vinkkiä keksi kuin että pidä silmät auki. Kyllä niitä kivoja miehiä voi tavata salilla, kadulla tai kaupassakin!
Kyllä yksinkin voi baariin lähteä. Pitää vaan olla oikea asenne ja kannattaa mennä aika myöhällä. Sillon suomalaiset miehet on jo humalassa ja ne uskaltaa tulla juttelee. Harvemmin kukaan baarissa tulee puhuu ventovieraalle ennen 01.00. Ite olen muutaman kerran käyny yksin baarissa, kun kukaan kaveri ei ole päässyt lähtemään mukaan ja seuraa on aina ollut. Pitää olla mahdollisimman iso baari, missä on paljon väkeä.
Pitääkö aina ehdottaa baareja kaikille järkevän oloisille ihmisille? Baarit on luuseritouhua ja missään nimessä sieltä ei kannata lähteä etsimään kaveria tai suhdetta.
Etsi kavereita netistä. Esimerkiksi Cityn deittinettiin voi laittaa ystävänhakuilmoituksen. Itse olen tehnyt niin, ja saanut siten uusia kavereita.
Ei vissiin oo kovin hyvät näkymät tässä, vai?
Vituttaa ku täs on yks kaveri taas paljastanu kaksnaamasuutensa...asuu toisessa kaupungissa mut lupas tulla tänne auttaan mut alkuun ja tulla seuraks baariin jne mut "nyt ei kerkiä ku seurustelu on mulle niin tärkeetä"!
Ja ikää muijalla 27v eli ei edes enää mitää teinijuttua.
Jos sun kaverillas on sitä ikää jo 27 vuotta, niin sun täytyy ymmärtää että tuossa iässä hänen pitäisi jo olla naimisissa ja saanut väh. kaksi lasta :) Eli kiirusta pitää ennenkuin rupsahtaa.
Mutta siis niitä vinkkejä. Itse en salilla käy, mutta sellainen mielikuva mulla on, että siellä tapaa helposti samanhenkisiä ruhontreenaajia. Ja yhteistä juttua löytyy helposti juuri niistä salijutska-aiheista tai miksi niitä sitten kutsuttekaan...
Työpaikalla taas ilmeisesti olet se nuorin? Ja työkaverit ovat sitä 30-40 luokkaa? Eli sun kannattaa tässä tapauksessa heittää sitä läpändeeriä niiden "kalkkistenkin" kanssa ja löytää jutuntynkää, koska niillä on myös usein sitä sun ikäistä jälkikasvua. Ja mihinkäs ne pomon piltit tulevat kesätöihin kun koulut loppuu? No isin firmaan tietysti :)
Jos taas baariin menet (en suosittele yksin menemistä), niin muista että jos tyttö tulee hakemaan miestä tanssimaan, niin siihen on suostuttava. Se on eräänlainen kirjoittamaton sääntö. Eli aloitetta kehiin, nimittäin mä en usko että kaikki baarissa maleksijat ovat niitä juottoja ja luusereita.
Eiköhän tuosta se kesä lähde käyntiin :)
Ei ole helppoa, myönnetään, mutta ei kuitenkaan toivotonta. :-) Itse elelen samalla tavalla, eli elämä on lähinnä koulua, joskus töitä ja sitten kuntosali koti.
Koulu on teoriassa ihan hyvä paikka tutustua ihmisiin, mutta sielläkin pitää tietysti olla aktiivinen. Työpaikka on mielestäni ehdoton ei. Kuntosali on myös aika huono paikka. Salillahan on vähän sellainen kirjoittamaton sääntö, että siellä pitää antaa toisten ihmisten treenata rauhassa. :) Tietysti jos toinen antaa selvää vinkkiä, että on kiinnostunut, niin siinä tapauksessa voi kyllä ottaa kontaktia. Miehille kuntosali on vaan yleensä sellanen rentoutumispaikka, jossa ainakin itse koen häiritsevänä lähes kaiken ylimääräisen sosiaalisen kanssakäymisen.
Missä kaupungissa asut? Ainakin pk-seudulla on kyllä sinkkuja ihan älytön määrä. Netti-ilmoitus voisi toimia aika hyvin, koska naisena saat varmasti kymmeniä, ellet satoja ilmoituksia. Joudut kyllä tekemään aika rankkaa karsintaa, mutta luulisi, että siitä massasta löytyy edes muutama kiinnostava tapaus.
No ei mikään iso kaupunki ole...eikä ole ihan pääkaupunkiseudulla mut periaatteessa ajomatkan päässä (ei omaa autoa).
Täällä ei netin perusteella näytä olevan ketään kavereita vailla eikä mitään sinkkuilmotuksia tms. Eli se on aika poissuljettu.
Ja työpaikkaan ei tule ketään kesätyöläisiä (jos yläasteikäsiä muutama tulee ni niistä ei oo mulle hyötyä. Ja työkavereiden muksut on lähes vaippaiässä eli ei niitä käydä iskemään...
Salille en meniskään iskemään. Eikä siel oo ketään "normaaleja" näkynykään. Tuntuu olevan vaan niitä 150kg körmyjä, jotka ei valitettavasti mua viehätä :(
Pikkukaupungit on kyllä vähän hankalia, koska siellä on kaikkea niin rajoitetusti, myös niitä sinkkuja. =) Tietysti voisit aloittaa salin rinnalle jonkun sellaisen harrastuksen, missä on paljon miehiä, mutta joka on luonteeltaan vähän sosiaalisempi. Toisaalta taas, en kyllä ainakaan itse jaksaisi aloittaa mitään harrastusta vaan sen takia, että nostaisin todennäköisyyttä tutustua naisiin. :P
Mun käsittääkseni varsinkin naiset voi kyllä mennä baariin ihan yksinkin, eikä sitä pidetä mitenkään outona. Luulisi ainakin, että miehet uskaltaa helpommin lähestyä yksinäistä naista. Mutta tuo on kyllä lähinnä mutua. Itse en harrasta baareja, joten en tiedä sen tarkemmin niitä typeriä "sääntöjä", mitä siellä ilmeisesti on. :)
Lopputulos on, että kyllä netti on ehkä kuitenkin se paras vaihtoehto. Jos kerta asut suhteellisen lähellä pk-seutua, niin ei se välimatka ainakaan kaikille miehille muodostu ongelmaksi. Varsinkin ne, jotka ei asu ihan kantakaupungissa, omistaa kyllä usein oman auton.
Onko joku pikkukaupunki vai isompi? Isommista kaupungeista löytää kevereita aika helpostikkin netin välityksellä, esim. jos kaupungilla on omia chat tai irc keskustelupaikkoja.
Kyllähän baariin tosiaan voi mennä yksinkin ja sanoisinko että ainakin minulla miehenä on ehdottomasti parhaimmat "flaksit" käynyt aina yksin päin.
Jos et baariin halua mennä niin isompien kaupunkien sivuilla on jotain tapahtumavinkkejä ja paikallisista lehdistä niitä löytyy lisää, noista voisi ystäviä löytyä. Ja sitten tietysti joku harrastus, mutta valitettavasti esim. kansalaisopistojen kurssit tms. alkaa vasta syksyllä.
Itse olin joskus hieman samassa tilanteessa ja osin ehkä vieläkin viikolla, kavereita ei ollut liiaksi, mutta kyllä se siitä kun pääsee kuvioihin mukaan :)
tässä tilanteessa olen itsekin, haluaisin
löytää tyttö tai poika kavereita
joiden kanssa voisi pitää enemmän yhteyttä.
yksinäiseltä tämä elämä tuntuu,
kun muilla on kavereita, ja mä olen kaikki
viikonloputkin ainoastaan vanhempien kotona.
ja yritän epätoivoisesti netistä
löytää jonkin soritn seuraa.
mä oon kyl ihan normaali ihminen,mutta tuntuu
ettei mistään tule mitään:( ikää vaan tulee lisää
ja nuoruus menee hukkaan.