Oikeastaan on hieman sääli, että Sibelius tuhlasi niin paljon säveltäjäenergiaansa lähinnä taloudellisten syiden pakottamana luotuun, sinfonikoksi suhteettoman mittavaan pianominiatyyri-ouvreehen, kun Toivo Kuula, jolla oli Sibeliukseen verrattuna huomattavasti kunnianhimoisemmat pyrkimykset suppeaksi jääneessä pianomusiikkituotannossaan, tämän tuotannon tosin jäädessä vain murto-osaan edellisen herran tuottamasta sävellyksellisestä kokonaismäärästä, mutta muutamissa harvoissa pianosävellyksissään, joista muutamat ovat tanssillisessa leikillisyydessään ja melodiamuodostuksessaan selvästi suomalais-kansallista, vieläpä pohjalaista alkuperää, mutta joiden joukkoon mahtuu, kontrastina Sibeliuksen tuotannon valtaosalle myös aidosti pianistisia, jopa Schönbergin atonaalisuutta lähenteleviä teoksia.
Toivo Kuulan alkuvoimaisen pateettiseen, romanttisesti sävyttyneen melodiseen, usein syvällisen meditatiiviseen tyyliin verrattuna Sibeliuksen hieman etäinen, ulkokohtaiseksi jäävä, usein Schumannia jäljittelevä, mutta viimeistelemätön, toisinaan ranskalaisen impressionismin kanssa flirttaileva, vaatimattomia tyylipastisseja viljelevä, pikkusievä ja tekotaitoinen klaverismi jättää oudon kylmäksi aivan kuin pintaa hipaisten koskettamatta ihmissielun syvempiä tuntoja.
Ei kuin toivoa, että olisipa Toivo Kuula saanut elää kauemmin.
Toivo Kuulan alkuvoimaisen pateettiseen, romanttisesti sävyttyneen melodiseen, usein syvällisen meditatiiviseen tyyliin verrattuna Sibeliuksen hieman etäinen, ulkokohtaiseksi jäävä, usein Schumannia jäljittelevä, mutta viimeistelemätön, toisinaan ranskalaisen impressionismin kanssa flirttaileva, vaatimattomia tyylipastisseja viljelevä, pikkusievä ja tekotaitoinen klaverismi jättää oudon kylmäksi aivan kuin pintaa hipaisten koskettamatta ihmissielun syvempiä tuntoja.
Ei kuin toivoa, että olisipa Toivo Kuula saanut elää kauemmin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eiköhän molemmat olleet yhtä taunoja.
Et muuten kirjoittaisi vähän pitempiä lauseita? Sähkösanomatyylisi käy hermoille. Muuten olet varmaan mukava mies.
Ehkä, joku sanoi Hyväksi äijäksi, mutta häippäsi sitten, kun olit myynyt kaiken minkä romukopasta löysi.