Vaikka se jälkiviisasta tässä tilanteessa onkin. Menin shokkiin ja tilanne tuli liian yllättäen. Olin myös turruttanut pääni alkoholilla ja minulla oli menossa toinen päivä juodessani sitä. Tunsin itseni yksinäiseksi vaikka ympärilläni oli ihmisiä. Ahdisti sen lisäksi. Ahdistus vain lisääntyi kun aloimme katselemaan toisiamme.
Olimme entuudestaan täysin tuntemattomia toisillemme. Ulkopuolisen silmin ihmisestä ei niin vain voi sanoa onko hän normaali vai ei. Itsetutkiskeluni on johtanut siihen että olen ainakin jollain tasolla erityispiirteinen, siis ei missään hyvässä valossa vaan päinvastoin. Näytti siltä että sinulla sentään oli hauskaa. Ehkäpä vastakohdat tosiaan vetävät toisiaan puoleensa.
En kestänyt enää sitä pitkittynyttä jännityksen tilaa. Olisi täytynyt tajuta keskittyä omaan hengitykseeni jotta olisin rauhoittunut. Minigrippipussi taskuun tästä lähtien varmuuden vuoksi, kun liikun ihmisten ilmoilla ja sinne tarvittaessa hengittelyä? Sitten minulle riitti se epämukavuusalueellani oleminen ja kaikki oli ohi. Paitsi että ei ollut, sillä lähes heti minua alkoi kaduttamaan se katoamiseni. Oli jo liian myöhäistä. Arvaa vaan oliko kauhea olo tapahtuneesta, kun päällä oli myös henkinen krapula? Olin liian heikko ja päänsisäisessä vankilassani tehdäkseni tilanteessa yhtään mitään. Tämä on tietysti kaduttanut jälkeenpäin mutta en tiedä onko siihen edes syytä, koska olen tällainen. Something is off in me, se kiteyttää sen millaiseksi koen itseni.
Olimme entuudestaan täysin tuntemattomia toisillemme. Ulkopuolisen silmin ihmisestä ei niin vain voi sanoa onko hän normaali vai ei. Itsetutkiskeluni on johtanut siihen että olen ainakin jollain tasolla erityispiirteinen, siis ei missään hyvässä valossa vaan päinvastoin. Näytti siltä että sinulla sentään oli hauskaa. Ehkäpä vastakohdat tosiaan vetävät toisiaan puoleensa.
En kestänyt enää sitä pitkittynyttä jännityksen tilaa. Olisi täytynyt tajuta keskittyä omaan hengitykseeni jotta olisin rauhoittunut. Minigrippipussi taskuun tästä lähtien varmuuden vuoksi, kun liikun ihmisten ilmoilla ja sinne tarvittaessa hengittelyä? Sitten minulle riitti se epämukavuusalueellani oleminen ja kaikki oli ohi. Paitsi että ei ollut, sillä lähes heti minua alkoi kaduttamaan se katoamiseni. Oli jo liian myöhäistä. Arvaa vaan oliko kauhea olo tapahtuneesta, kun päällä oli myös henkinen krapula? Olin liian heikko ja päänsisäisessä vankilassani tehdäkseni tilanteessa yhtään mitään. Tämä on tietysti kaduttanut jälkeenpäin mutta en tiedä onko siihen edes syytä, koska olen tällainen. Something is off in me, se kiteyttää sen millaiseksi koen itseni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.