Minulle ja eräälle naispuoliselle ystävälleni tuli erittäin läheinen ystävyyssuhde, josta seurasi se, että lähipiirimme alkoivat epäillä meillä olevan jotain juttua. Aloimme ikäänkuin pilailemaan ja pelleilemään asialla, jotta kaikki varmasti luulisivat enemmän ja enemmän, että meillä on jotain.
Ikävä kyllä tässä kävi sillä tavalla, että minulla tuli tunteet peliin ja ihastuin ks. tyyppiin. Ongelmana se, että hänellä on poikakaveri. Kuitenkin päätin sanoa hänelle tunteistani ja pyytää lopettamaan tämän homman, mutta kävikin sillä tavalla, että hän tunsi samoin.
Aloimme tapailla erittäin tiheään tahtiin ja meistä tuli todella läheisiä. Rakastuin häneen ja hän piti minusta myös paljon. Ongelmana oli kuitenkin se, että hän ei pystynyt jättämään nykyistä poikakaveriaan, vaikka heidän suhteessaan oli paljon huonoja puolia, sillä hänen poikakaverinsa asui toisella paikkakunnalla, hänen kotipaikkakuntansa lähellä (opiskelijana siis täällä).
Annoin hänelle paljon aikaa miettiä asiaa ja meillä oli todella vaikeaa molemmilla tämän jutun selvittelyssä, sillä minun oli todella vaikea ymmärtää, että tästäkään suhteesta ei välttämättä tule mitään. Olen aina pitänyt hänestä todella paljon ihmisenä, joten omien mieltymysten mukaan tuli sitten ajateltua, että ei se entisen jättäminen niin ongelmallista voi olla.
Tänään hän kuitenkin ilmotti, että ei voi jatkaa enää tätä hommaa, lupasi kuitenkin harkita viellä asiaa. Tapaileminen kuitenkin loppuu ilmeisesti sitten tähän, mikä tulee olemaan todella vaikeaa, sillä hän sattui olemaan myös paras ystäväni.
Mainittankoon, että minulla on ollut vakavia luottamusongelmia joka ikisessä seurustelusuhteessa, mitä minulla on ollut ja täten luottamukseni omiin tunteisiin ja ajtuksiin on ollut aivan maan alla. Tämä tilanne ei todellakaan helpota yhtään, elämän jatkaminen tuntuu mahdottomalta, sillä en voi kuvitellakaan enää, että me emme voisi seurustella.
Sydämeni on siis totaallisen hajalla...
m18.
Ikävä kyllä tässä kävi sillä tavalla, että minulla tuli tunteet peliin ja ihastuin ks. tyyppiin. Ongelmana se, että hänellä on poikakaveri. Kuitenkin päätin sanoa hänelle tunteistani ja pyytää lopettamaan tämän homman, mutta kävikin sillä tavalla, että hän tunsi samoin.
Aloimme tapailla erittäin tiheään tahtiin ja meistä tuli todella läheisiä. Rakastuin häneen ja hän piti minusta myös paljon. Ongelmana oli kuitenkin se, että hän ei pystynyt jättämään nykyistä poikakaveriaan, vaikka heidän suhteessaan oli paljon huonoja puolia, sillä hänen poikakaverinsa asui toisella paikkakunnalla, hänen kotipaikkakuntansa lähellä (opiskelijana siis täällä).
Annoin hänelle paljon aikaa miettiä asiaa ja meillä oli todella vaikeaa molemmilla tämän jutun selvittelyssä, sillä minun oli todella vaikea ymmärtää, että tästäkään suhteesta ei välttämättä tule mitään. Olen aina pitänyt hänestä todella paljon ihmisenä, joten omien mieltymysten mukaan tuli sitten ajateltua, että ei se entisen jättäminen niin ongelmallista voi olla.
Tänään hän kuitenkin ilmotti, että ei voi jatkaa enää tätä hommaa, lupasi kuitenkin harkita viellä asiaa. Tapaileminen kuitenkin loppuu ilmeisesti sitten tähän, mikä tulee olemaan todella vaikeaa, sillä hän sattui olemaan myös paras ystäväni.
Mainittankoon, että minulla on ollut vakavia luottamusongelmia joka ikisessä seurustelusuhteessa, mitä minulla on ollut ja täten luottamukseni omiin tunteisiin ja ajtuksiin on ollut aivan maan alla. Tämä tilanne ei todellakaan helpota yhtään, elämän jatkaminen tuntuu mahdottomalta, sillä en voi kuvitellakaan enää, että me emme voisi seurustella.
Sydämeni on siis totaallisen hajalla...
m18.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pitkässä juoksussa on hyvä jos tuo loppuu. Syykin on selvä. Ajattele että tulisit itse olemaan vielä se "poikaystävä" jota kusetetaan.
Jos olet hakemassa suhdetta jossa molemmat pystyvät toisiinsa luottamaan, niin ihastuksesi käytös ei anna viitteitä siihen suuntaan. Tuossa tilanteessa sinä olet naivi jos kuvittelet että hän käyttäytyy vain sinun kohdalla noin. Tulee uusia ihastuksia, ja sitämyötä uusia sivusuhteita.
Niin tuttu tilanne. Hieman eri kuviot mutta tilanne sama! Naisilla taitaa useamminkin olla tuon suuntaisia ongelmia ja kuten joku tuossa jo vastasikin, uskon ettei sellaiset suhteet lopu hänen kohdallaan sinuun, tai minun tapauksessani minuun.
Jokaisessa suhteessa, jotka päätyvät "pettämiseen" ainakin jonkinasteiseen, on ongelmia jotka tuskin katoavat sillä ettei asioihin uskalleta puuttua. Kuten tämä, kaikista ongelmista huolimatta jatkuva suhde tuskin parani sinun olemassa olosta ja siitä että tyttö sinuun rakastui. Minä uskon että näin käy uudelleen kunnes hän joskus uskaltaa tehdä sen mitä pitää, eli selvittää ongelmat.
Sanotaan että avioliitot loppuu nykyään liian usein, pitää varmasti paikkansa, mutta eipä kai ole siinäkään järkeä, että jatketaan vain periaatteen vuoksi, koska todellista onnea ei sillä saavuteta. Vaikka mahtaako sellaista ollakaan? Onko siis parempi pitää periaatteesta kiinni, kuin onnesta joka ei kuitenkaan ole ikuista? Oikein hoidettuna suhde voi kuitenkin olla "ikuista onnea", mutta se vaatii paljon rehelisyyttä ja omistautumista.
Luulin itselläni olleen täydellinen suhde kaikista vioista huolimatta, mutta kun se "oikea" sattui kohdalle, kaikki mureni, koska ymmärsin että voi saada paljon enemmän. Itserakasta, mutta miten voi tehdä toisen onnelliseksi jos itseltä puuttuu jotain? No tässähän suhteessa sitten kävi juuri niin kuin sinulle... Vaikka asioista puhuttiin, niiden vaikeus ja tilanteen raskaus ilmeisesti kävi todellisuuden edelle ja nyt ollaan tässä! Itse tiedän mitä haluan, mutta en mistä sen saisin ja siksi olen hajalla! Tai tiedän mistä sen saisin mutta kun se toinen ei edes tiedä mitä haluaa!
Tsemppiä, tiedän että on mahdotonta luopua jostain mitä haluaa ja rakastaa, mutta varoitan myös antamasta liikaa toivoa sille, koska ajan kanssa se satuttaa vieläkin enemmän, koska eihän hän ole edes valmis ottamaan riskiä sen paremman puolesta. Se on vaikea ymmärtää ja siihen en ole kyennyt eikä tunteelle voi mitään! Joten mieti rauhassa, mutta yritä elää, älä elä turhassa haavemaailmassa, koska totuushan on se ettei ko. tytsy päätöksensä vuoksi enää edes näe sitä onnea joka kanssasi mahdollisesti oli...
Ystävyyden menetys sattuu, varsinkin jos vielä rakastaa...
Elämä on riskejä ja vain vaikeuksista voi nousta ja oppia. Jos ei ota riskejä, ei saa mitään. Toisaalta ahneella sanotaan olevan paskainen loppu, mutta onko onnikaan ahneutta vai perustarve?
...pitää sanoa että, ei ole helppo tehdä ratkaisuja puoleen eikä toiseen. Oman miehen puolesta ajattelee, että tälle on velkaa sen ainakin, että vielä yritetään, unohtamatta sitä, että tunteet on pelissä myös omaa miestä kohtaan, vaikka kaikki ei kunnossa olisikaan. Sitä tuntee itsensä melkoiseksi petturiksi pelkästään jo sen vuoksi, että on suuria tunteita jotain toista kohtaan... Jos teidän homma on tarkoitettu, niin kyllä asiat ratkeavat ajan kanssa, usko pois :) Faktaahan on kuitenkin, että terveeseen parisuhteeseen EI pääse kukaan kolmas väliin... tämän toivottavasti huomaa sinunkin ystäväsi!
Tsemppiä Sinulle, toivon sinulle voimia kohdata tulevaisuus sellaisena kuin se tulee!!!
Ensinnäkin toivottavasti sinulla on helvetin huono ja paska olo. Sillä sen jätkälläkin on ja sinulle on oikein, että olos on paskempi kuin sillä. Mitäs menet pelaileen muiden naisilla. Kuinka kiva susta olis jos joku äijä alkais piirittään sun naista? Ja toivottavasti sillä naisellakin on paska olo kun lähtee tollaiseen vaikka mies olemassa. Ihan hyvä, että tuollaisina kakaroina opitte jotain, ettei sitten tarvi alkaa vanhempana hajottaan kenenkään suhteita.
Kysymys ei ole siitä, etteikö naisesta sais kiinnostua jos se on varattu. Sen verran pitää kuitenkin olla kunnioitusta tiettyihin asioihin, ettei ehdoin tahdoin lähde hajottaan toisten suhteita ja leikkiin monen ihmisen tunteilla. Parisuhde on hieno asia ja sitä pitää kunnioittaa sillä, että siinä olevat jätetään rauhaan. Jättäkään ukkonsa ensin ja sitten vasta vehtaan muitten kans.
Ja toiseksi tuollaisena nuoreja jolppina on ihan oikein, et vähän karaiset ittees. Vanhan sanonnan mukaan "se joka peliin lähteen, se pelin kestäköön".
Vituttaa tuollaiset ihmiset jotka ei kunnioita mitään eikä muutoinkaan tajua elämästä mitään.
täytynee mainita että heillä meni kesällä muista syistä poikki. Heinäkuun kymmenennestä päivästä asti ollaan oltu yhdessä ja rakastamme toisiamme erittäin paljon. Meillä pyyhkii hyvin ja hyvä niin. Tässä tarinassa onnellinen loppu... toistaiseksi... koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu.