Olen itse sosiaalinen, iloinen, hauska, pöhkö, romanttinen, otan muut huomioon, huolehtiva, rauhallinen ja näytän tunteeni avoimesti.
Olen elämässäni saanut jatkuvasti pettyä naisiin, sillä tuntuu että he eivät arvosta kilttiä ja hyvää miestä.
Viimeisimpään uhrasin neljä vuotta ja hän petti useamman kuin kerran, jätti jatkuvasti ja kohta rukoili että otan takaisin ja minä oikeasti tein kaikkeni hänen eteensä ja autoin älyttömän paljon.
Minä siedin uskomattoman paljon ja olin ymmärtäväinen ja sekään ei ollut tarpeeksi.
Olen vain menettänyt uskoni parisuhteisiin ja naisiin lopulta.
Olen elämässäni saanut jatkuvasti pettyä naisiin, sillä tuntuu että he eivät arvosta kilttiä ja hyvää miestä.
Viimeisimpään uhrasin neljä vuotta ja hän petti useamman kuin kerran, jätti jatkuvasti ja kohta rukoili että otan takaisin ja minä oikeasti tein kaikkeni hänen eteensä ja autoin älyttömän paljon.
Minä siedin uskomattoman paljon ja olin ymmärtäväinen ja sekään ei ollut tarpeeksi.
Olen vain menettänyt uskoni parisuhteisiin ja naisiin lopulta.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olin kiinnostunut miehestä, joka oli sosiaalinen. Oli mukava kaikkia kohtaan. Siitä syystä otin hatkat. Ja se siitä.
Eli mieluummin otat jonkun narsistin joka kohtelee surkeasti?
Olen eri ihminen, joka vastailen sivusta.
Mä ymmärrän hyvin, että kovin sosiaalinen ja kaikille ystävällinen yksilö voi olla epäilyttävä. Tuollaisiakin yksilöitä on monenlaisia ja moni on vähän turhankin "kiltti" ja ihan kaikille. Itselläni ei ole koskaan ollut narsistista tai surkeasti kohtelevaa seuraa, mutta tuollaisia vähän kaikille vähän liian kilttejä parikin. Itse kun en ole mitenkään supersosiaalinen yksilö, niin ongelmiahan siitä lopulta vain tuli. Minäkin siis nykyään poistuisin aika nopeasti takavasemmalle, jos toinen osoittaa tuollaisia elkeitä. Ei siksi, että hän olisi jotenkin paha, vaan koska en luottaisi siitä koituvan itselleni muuta kuin surua.
Ihanaa, että sinunlaisiasi on olemassa. Ymmärrän pettymyksesi ja olen pahoillani puolestasi. Toivon, että löydät ihmisen joka saa sinut hymyilemään uudelleen ja luottamaan häneen ja kokemaan itsesi rakastetuksi. Sinä olet sen ansainnut!
Se, että toinen jättää ja anoo kohta uutta mahdollisuutta, toistuvasti, kertoo siitä, että olet ollut hieman hölmö ja melko varmasti itsetunnossasi olisi niiltä osin kehittämisen varaa.
Jos aidosti rakastaa toista on sitä valmis antamaan toiselle useitakin mahdollisuuksia, ainakin minusta.
En ole koskaan helpolla antanut periksi 😂🤷🏼♂️
Niinhän se toki on, mutta itse len tuossa kyllä jyrkempi. Jos toinen haluaa erota ja sitten palata, niin kerran voin siihen lähteä, ellei välissä ole vuosia. Sama pettämisen kanssa, yhden kerran voin mahdollisesti antaa anteeksi, riippuu eri asioista, mutta toinen kerta ei enää onnistu.
Paitsi, että niistä mahdollisuuksista harvoin on mitään iloa. Ei ihminen muutu, varsinkaan nopeasti. Sen mahdollisuuden voi ymmärtää, vaikkapa useamman vuoden päästä, mutta pikaisesti takaisin ei kannata koskaan. Silloin voi oikeastaan pettyä lähinnä itseensä, vaikka toinen olisi mitä, sillä jokainen uusi "petos" on seurasta omasta päätöksestä ottaa toinen takaisin.
Tämä sivusta saman virheen joskus tehneeltä.
Toinen, josta voi syyttää lähinnä vain itseään on se millaista seuraa itselleen valitsee. Moni tekee sen virheen, että valitsee lopulta aina vaan samantyyppisellä tavalla "viallista" ja itselle sopimatonta seuraa.
Sama sivusta, been there and done that too.
Olen taipuvainen samanlaiseen näkemyykseen, omista menneistä kokemuksista johtuen.
Tästäkin olen samaa mieltä, on hassua syyttää exäänsä karmeaksi ihmiseksi kun itse sen on yleensä valinnut. Harva meistä on joutunut oikeaasti pakotetuksi parisuhteeseen...
Myönnän tuon ja olisin voinut totta kai lopettaa suhteen milloin vain, jos olisin sen tehnyt olisin säästynyt paljolta tuskalta.
Olin kai rakkauden sokaistama ja tyhmentämä🤷🏼♂️
Olisi pitänyt asettaa itselleen rajat, exä varmaan luotti siihen että jos lähtee niin tottakai otan takaisin.
T: Aloittaja
Noinhan se yleensä kai pitkälti itsekullekin menee. Sitä rakastaa ja tahtoo uskoa, mutta voiko siitä omasta naiiviudestaan lopulta kuitenkaan syyttää muita? Itse ajattelen nykyään asioista oppineena enemmän itsesuojelua. En varsinaisesti mieti rajoja, enkä mitä toinen miettii kysellesään vaikka takaisinpääsyä, vaan olen oppinut suojelemaan itseäni.
Se sama aiemmin sivusta.
Niin, mutta elämä on hyvä opettaja ja nyt olet saanut siltä arvokkaan oppitunnin, eikö? Jatkossa varmasti osaat paremmin vaalia itseäsi ja olla tylsästi järkevämpi ihmissuhteiden kanssa.
Onhan se pakko alkaa jo tässä iässä alkaa olla järkevä jopa suhteissa kun😂🤷🏼♂️
Kyllähän tämä exä eron jälkeen kertoi kun oli jo uudessa suhteessa että kukaan ei ole kohdellut yhtä hyvin kuin minä ja ollut ymmärtäväinen, olin heti varpaillani että mitä nyt haluat 🤷🏼♂️
No siinä sulle tuli myyntipuhe exältä, tiedät missä on vahvuutesi parisuhteessa. Hiljalleen vaan tilanne tasaan ja sitten askelia eteenpäin 😊
Koen samoin. Mutta miehiä kohtaan. Näitäkin kun lukee niin enemmän vaan inho kasvaa.
Miksi koet niin ja miksi näitä lukiessa inho kasvaa?
Miehet ovat ilkeitä ja tuomitsevia eivät muuta tee kun arvostelevat naisia omia ja muiden . Jos eivät päin naamaa niin selän takana. Mitä herkempi nainen sitä julmenpia sitä kohtaan ollaan. Parisuhteessa nainen on vaan miehelle itsestäänselvyys . Miehen tarpeet menevät aina edelle kaiken muun ja nainen vain nalkuttaa ja kerjää huomiota jos sillä on paha olla. Naisen täytyy jaksaa oli tilanne mikä tahansa ja käyttäytyä. Mutta miehellä on kyllä lupa osoittaa mieltää ja käyttäytyä kuin pentu. Naisen täytyy ymmärtää ja olla rakastava sekä hellä silloin kun miehelle sopii. Samaan aikaan mies voi urmottaa jos vaan haluaa. Naisen täytyy sekin ymmärtää. Koska sillä nyt varmaan jotenkin rankkaa. Naiselta ei tarvitse pyytää anteeksi jos sitä loukkaa. Sehän on vaan väärinkäsitys minkä typerä nainen ymmärtänyt taas jotenkin väärin. Tuollakin keskustelu kuinka ok miehille kertahairahdus on.
Tuntuuko susta sitte että aloittaja turhaa tuomitsee naisia tai muuta?
Ei tuomitse jos kyseistä kohtelua saanut osakseen. Niinkuin minäkin olen saanut kirjoittamaani kohtelua miehiltä. Täysi oikeus tuntea noin. Ja parisuhde ei ole mikään pakko nykyään. Monet voivat elä onnelisesti yksin. Miksi kiusata itseään jos ei muuta aiheudu kun itkua ja hammastenkiristystä.
Ikävää että olet saanut tuollaista kohtelua osaksesi😐😔
Itseni pitäisi opetella välillä elämään itseni vuoksi eikä muiden, tuntuu että annoin itsestäni kaiken exälle ja että ei ole hetkeen annettavaa uuteen suhteeseen.
Vaikka inhoan yksin oloa ja sinkkuutta.
T: Aloittaja
Jos oon rehellinen. Mäkin olen saanut nyt päähäni että kaikki miehet nyt jotenkin haluaa loppujen lopuksi vaan olla mulle ilkeitä. Ettei mun ajatuksilla ja tunteilla ole väliä. Tunnen itseni täysin arvottomaksi en oikein osaa edes muuten enää ajatella. Jollain tavalla koko ajatusmaailma muuttunut. Koko ajan surullinen ja itken paljon, pelokas ja väsynyt monesti mietin että ehkä yksin olo olisi parasta.
Kyllä maailmassa on oikeasti hyviäkin miehiä jotka osaa käyttäytyä ja kohdella hyvin 🥺
Totta kai sinun tunteilla ja ajatuksilla on väliä, olet arvokas ja tärkeä ihminen.
Älä anna muiden murtaa sinua henkisesti, heidän sanat voi satuttaa mutta eivät ole silti totta 😐😔
Olen tässä vuosien varrella tullut siihen lopputulokseen, että suurin osa ihmisistä on ikävän kyllä aikalailla k.päisiä mitä parisuhteisiin tulee. Tämä on lopputulema niin omista kuin lähes kaikkien tuttavienkin parisuhteista ihan sukupuolesta riippumatta. Muutoin kaikenkaikkiaan varsin mukavatkin tyypit osaavat olla nimenomaan parisuhteessa yksiä piruja. Tämä on tullut huomattua myös aika monesta ystävästäkin. Ystävinä ovat parasta a-luokkaa, mutta en ikinä haluaisi päätyä parisuhteeseen heidän kanssaan ja mä jopa välillä säälin heidän kumppaneitaan.
En sano itsekään olevani täydellinen, mutta monessa asiassa parisuhteeseen aivan liian kiltti yksilö. Mä olen ihminen joka rakastuu ja sen jälkeen rakastaa vankkumatta, luotettava, uskollinen ja kiltti. jonka rakkaus kestää monta kolhua. Se kestää muutaman kolhun liikaakin kuin olisi itselleni hyväksi.
Olen juuri samanlainen ikävä kyllä kuten olen jo kirjoittanut tänne.
Exäni joskus myös torui että välillä näytän tunteeni liian isosti, kun kehuin lähes päivittäin kauniiksi, kirjoittelin runoja ja muuta höhlää, hemmottelin jne.
En minäkään ole täydellinen mutta yritin olla niin hyvä kuin pystyin.
T: Aloittaja
Niin, osa ihmisistä ei ilmeisesti oikein kestä sitä, jos heille näyttää tunteensa. Mä Olen hieman samanlainen. Runoja en ole kirjotellut, mutta musta on tärkeää sanoa rakastavansa. vähintään kerran päivässä pyrin sanomaan sen aina, annan halin ja pussaan. Elämä on liian lyhyt ja arvaamaton siihen, että noita panttaisi.
Mä ole sellainen, joka näyttää välittämistään pienillä teoilla. Eksälle tein aina eväät töihin ja sille hän lähinnä naureskeli. Pyrin siihen, että kotona olisi aina ollut ruokaa valmiina, kun tulee töistä kotiin. Jos ei lämpimänä niin ainakin helposti lämmitettävissä. Eksää raivostutti edes käydä kaupasta aineksia niihin ruokiin, vaikka ajoi joka päivä sen kaupan ohitse ja multa se vaati erillisen koukkauksen, Halusin, että toisella olisi aina vaatteet puhtaina ja tuoksuisivat hyvältä ja hänestä oli ihan ok kuluttaa mun aikaani siihen, että pisti mut keräilemään likaisia sukkiaan pitkin kämppää. Aina kun tulin kotiin oli likaiset astiat ja roskat pöydillä ja likaiset vaatteet lattioilla. Sellaista tyypillistä sikolättiä, josta tuli olo, ettei toinen arvosta lainkaan.
Vaan kun olisikin ollut vain nuo jutut. Pahin oli, kun hän ei ilmoitellut menoistaan. Ei multa tarvitse ikinä menemisilleen lupia kysellä, mutta mä huolestun kun en tiedä miksi toinen on tunnin, kaksi tai kymmenen myöhässä. En ole mustasukkainen yksilö ja tiesin kyllä, että sellaista ei häneltä tarvinut pelätä, mutta mistä voi tietää, ettei ole sattunut jotain kun ei toista näy ei kuulu? En mä ole sellaiseen tottunut ja olin aina ihna sydän kurkussa. Mulle on jo pienestä opetettu, että ilmottamatta ei jätetä aina kerroin nätisti, että olin ollut huolissani. Mies saattoin lähteä kavereiden kanssa vaikka laivalle ja tulikin kotiin pari päivää myöhemmin kuin piti. Olivat päättäneet ottaa uuden kiepin Tukholman kautta, mutta hän vaan unohti ilmoittaa kotiin. Hassua kyllä, mutta anopille oli kyllä ilmoitettu, kun ei tarvittukaan kyytiä kotiin kuin vasta sitten myöshemmin. Puhelin ei vastaa, kavereiden puhelimet ei vastaa, anoppikaan ei vaivaudu mulle vastaamaan, Siinä sitten istuin ja mietin, että montakos päivää sitä pitikään olla kateissa, että voi poliisille soitella.
Me oltiin kakaroita, kun mentiin yhteen ja mä järkeilin sen miehen käytöksen olevan keskenkasvuisuutta. Uskoin, että se muuttuu, kun kasvaa aikuiseksi. Vaan samalla antaessani anteeksi mä tietysti myös sallin kohdellani itseäni noin. Olin kyllä pettynyt ja vihainen, mutta annoin silti anteeksi. Opetin toiselle ihan itse, että tuo oli ok.
Aloittaja olet romanttinen luuseri!
Olen naispuolinen versio sinusta. Todennyt että parempi olla yksin ja ottaa jalat alleen jos tunteita alkaa heräämään. Miehet haluavat vain satuttaa, jopa tahallaan ja tarkoitukselka.
Ikävää että sinulla huonoja kokemuksia miehistä😔😐
Mitäs teet, kun jalat meni jo alta
Silloin täytyy yrittää vaan nousta vaikka se olisikin vaikeaa ja vie aikaa, toivottavasti löydät miehen joka ottaa reppuselkään kun sinun voimat ehtyy ja kun iskee pimeä niin kaivaa taskulampun ja valaisee polun.
Ei aloittajan kaltainen luuseri saa ikinä naista 😂😂😂