olen ollut mieheni kanssa jo 7vuotta, josta naimisissa vuoden.meillä on myös kaksi lasta.
mutta,mutta...mieheni on aina ollut väkivaltainen, monesti olen turpaani saanut- ja anteeksi antanut. kerrankin jouduin menemään päivystykseen, jossa kehotettiin tekemään rikosilmoitus.en tehnyt, ja kielsin tuntevani sen tyypin, joka minut oli hakannut. mieheni on käynyt myös ystäväni kurkkuun kiinni, he eivät pidä toisistansa laisinkaan.mieheni myös onkii ylös naisten puhelinnumeroita baarista, ja sitten soittelee näille- ihan vain kaveri mielessä-mukamas.minulle selvinnyt, että on niillä pientä juttua ollut. aloitin itse suhteen erääseen mieheen puoli vuotta sitten, mutta olen lopettanut sen, hyvissä väleissä tosin olemmme.
kaikki kärjistyi viikonloppuna, mieheni taas pahoinpiteli minua,rikkoi auton ja lisäksi koitti ajaa päälleni, oli sekunneista kiinni, etten jäänyt alle. äitini sai minut vedettyä pois.hän oli tuolloin humalassa, joten syyte on ainakin rattijuopumus. mutta,mutta.....olisin voinut nostaa syytteen törkeän pahoinpitelyn yrityksestä, mutta sitä en tehnyt.
juteltuamme mieheni kanssa, hän sanoo ettei muista minun hakkaamisesta sekä siiitä että koitti ajaa päälleni.
uskon häntä, vaikka en ole täysin varma.
mutta sen tiedän, että mieheni on suostuvainen hommaamaan rauhottavia tms...
minun ei olisi pakko oltava mieheni luona, eli olen nuori ja minulla on kavereita. sekin mies jonka kanssa olin suhteessa, olisi halunnut että jättäisin mieheni,ja jatkaisin elämää hänen kanssaan.
kysynkin, onko vihkimistilaisuudessa annettu vala todellakin tämän arvoista?-niin myötä kuin vastamäessä, ja kunnes kuolema meidät erottaa?
mutta,mutta...mieheni on aina ollut väkivaltainen, monesti olen turpaani saanut- ja anteeksi antanut. kerrankin jouduin menemään päivystykseen, jossa kehotettiin tekemään rikosilmoitus.en tehnyt, ja kielsin tuntevani sen tyypin, joka minut oli hakannut. mieheni on käynyt myös ystäväni kurkkuun kiinni, he eivät pidä toisistansa laisinkaan.mieheni myös onkii ylös naisten puhelinnumeroita baarista, ja sitten soittelee näille- ihan vain kaveri mielessä-mukamas.minulle selvinnyt, että on niillä pientä juttua ollut. aloitin itse suhteen erääseen mieheen puoli vuotta sitten, mutta olen lopettanut sen, hyvissä väleissä tosin olemmme.
kaikki kärjistyi viikonloppuna, mieheni taas pahoinpiteli minua,rikkoi auton ja lisäksi koitti ajaa päälleni, oli sekunneista kiinni, etten jäänyt alle. äitini sai minut vedettyä pois.hän oli tuolloin humalassa, joten syyte on ainakin rattijuopumus. mutta,mutta.....olisin voinut nostaa syytteen törkeän pahoinpitelyn yrityksestä, mutta sitä en tehnyt.
juteltuamme mieheni kanssa, hän sanoo ettei muista minun hakkaamisesta sekä siiitä että koitti ajaa päälleni.
uskon häntä, vaikka en ole täysin varma.
mutta sen tiedän, että mieheni on suostuvainen hommaamaan rauhottavia tms...
minun ei olisi pakko oltava mieheni luona, eli olen nuori ja minulla on kavereita. sekin mies jonka kanssa olin suhteessa, olisi halunnut että jättäisin mieheni,ja jatkaisin elämää hänen kanssaan.
kysynkin, onko vihkimistilaisuudessa annettu vala todellakin tämän arvoista?-niin myötä kuin vastamäessä, ja kunnes kuolema meidät erottaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä ihmettelin aikoinaan useinkin noita Raamatun sanoja rakkaudesta, juuri tuo "kaikki se kestää, kaikessa kärsii, kaikessa toivoo jne..." Ahdisti kun ajattelin että osaanko rakastaa ollenkaan kun en ole noiden Raamatun sanojen mukainen. Sitten selvisi että Jumala on tuollainen kaikkivoipa rakkaus. Ihminen ei siihen koskaan kykene, koska ihminen ei ole täydellinen. Oli helpottavaa tajuta ettei meidän tarvitsekaan olla täydellisiä. Voimme pyrkiä hyvään mutta emme koskaan voi tulla Jumalan kaltaisiksi. Sen sijaan Jumala rakastaa meitä juuri tällaisina kuin olemme, hyväksyy virheemme ja antaa anteeksi.
Itse voisit miettiä miksi annat kohdella itseäsi huonosti, miksi et ansaitsisi arvostusta ja ihmisarvoista elämää? Miehesi on sairas etkä sinä voi häntä parantaa. Ero olisi molemmille mahdollisuus alkaa uusi elämä
Jos jatkat tuollaisen miehen kanssa, saatatkin olla hyvin pian siinä tilanteessa, että kuolema teidät erottaa:sinun kuolemasi.
kannattaisi lähteä niin kauan kuin vielä olet hengissä. Vihkimistilaisuudessa annettu vala ei todellakaan ole kaiken tuon arvoista.
...Raamatun ja vihkivalan sanomaa niin miehesihän niitä vastaan rikkoo koko ajan.
Olet täysin alistetussa asemassa suhteessasi...todellakin,lähde ennen kuin lähdet puupalttoossa!
Ei eron tarvitse olla lopullinen jos ette niin halua.Ottakaa hajurakoa toisiinne,tee miehellesi selväksi ettet enää aio sietää minkäänlaista väkivaltaa ja pidä päätöksestä kiinni vaikka mies selittäisi mitä.Voit olla apuna hänen "kuntoutumisessaan" jos haluat mutta et pysty miestä muuttamaan jos hän itse ei halua todella muuttaa käytöstään.
Pelkäätkö yhtään lastesi puolesta?Olisi ehkä syytä pelätä,sillä väkivalta vaikuttaa varmasti myös lapsiin vaikka he eivät olisikaan väkivallan kohteena.Ja vaikka he eivät edes koskaan näkisi kun isi pistää äitiä turpaan huolella.Lapset eivät ole tyhmiä...takuulla oireilevat jossain vaiheessa,jollain tavalla.
"mutta sen tiedän, että mieheni on suostuvainen hommaamaan rauhottavia tms..."
No just! Sekakäyttäjä saa sinut hengiltä aivan varmasti jos ei pelkän viinan avulla onnistu!
Tiesitkö että Suomessa (varmaan muuallakin) suurin osa henkirikoksista tehdään viina lääkkeet vaikutuksen alaisena...
Lähde vielä kun hengität...
Eläminen on aika yksinkertaista. Sinä joko lähdet tai sitten jäät tuohon suhteeseen. Eli käytännössä se saattaa merkitä sitä, että saat kerta kerran jälkeen turpiisi (rauhoittavat eivät tee ihmeitä) tai sitten aloitat uuden elämän - ilman tätä miestä. Jos rakastaisit häntä todella paljon, niin olisitko edes voinut kuvitella suhdetta toiseen mieheen?
Onko sinulla vain niin voimakas velvollisuudentunto vihkivalan takia vai pelkäätkö yksin jäämistä?
Tiedän kokemuksesta, että eniten painavat ratkaisemattomat asiat. Kun olet ratkaisusi tehnyt, tilanne helpottuu. Jos lähdet, sinulla on suunta vain ylöspäin (niin ainakin minusta tuntuu), mutta jos jäät, saattaa toki joku ihme muuttaa miehesi ja olette taas onnellisia. Jos ihmettä ei tapahdu, niin olette vaarassa kaikki!
Mieti tarkkaan. Laita paperille kaksi saraketta: jos lähden tai jos jään. Laske miinukset ja plussat. Kuuntele sydäntäsi, mutta käytä myös järkeäsi ja tunne vastuusi lapsistasi. Sinulla on kuitenkin, ainakin äiti ? , tukenasi.
Herää!!!
Meinaatko, että avioliitto on tarkoitettu siihen,että toista saa pahoinpidellä??? Eiköhän sen myötä ja vastoinkäymisissä tarkoita jotain muuta.
Yritti ajaa päällesi...miehesi suostuu hommaamaan rauhoittavia...TERVETTÄ???
Mieti suhdetta, jossa saat rakkautta, kunnioitusta, arvostusta, ei tarvitse pelätä väkivaltaa, halveksuntaa, kuolemaa...
Mitä haluat? Haluatko olla marttyyri...Mervi Nykänen...sääliteltävä ihminen...
Halutako olla vahva, itsenäinen ja lopulta rakastettava ja haluttava sellaisena kuin olet, omana itsenäsi?
Olet nuori. Älä tuhlaa elämääsi. Suojele lapsiasi!!!
kokemuksesta että lapset tajuaa/kuulee enemmän kuin vanhemmat luulevat.
Itse epätoivoissani yritin lapsena tapiseerata seinää julisteilla ettei kuulisi isän huutamista ja tyynyjä oli sänky täynnä millä sai peittää korvansa,mutta halus kuitenkin tietää missä mennään ettei isä lyö äitiä niin etten kuule sitä.mutta sitä kuuli aina että mikset sä anna panna isän suusta ja haukkuu äitiä jne..
Aina kun isä oli juovuksis viikonloppuna niin yöllä tärisin pelosta että mitä tänä yönä on tulossa.
Kerran näin isäni toisen naisen kanssa päällekkäin meidän sohvalla kun äiti oli nukkumas(äidin kaveri),menin shokkiin,tärisin sängyssä enkä tienny mitä olisi pitänyt tehdä/ajatella(olis jälkeen päin ajateltuna pitäny sytyttää valot ja yllättää,mutta eipä uskaltanut..)Aamulla oli 39astetta kuumetta,stressistä.Äiti oli aamulla hoitamassa mua ja isä tuli paniikis kysymään että mikä sulla on,se kai luuli että kerroin äitille tapahtumasta,kun sanoin että 39astetta kuumetta niin se huojentui,luuli että jäi kiinni..
Itse en ole kun kerran nähnyt vanhemmalla iällä kun isä on lyönyt äitiä mahaan,mutta jos olisin tuon kokenu paljon nuorempana niin voin sanoa että traumat olisi jäänyt.
Itse ainakin luulin tenavana isän kaatumisia ja seniin törmäilystä johtuvia kolinoita että se paiskoo äitiä.Jos sun lapses on nähnyt/kuulleet teidän tappelut niin he tarvitsee ammattiapua siihen.Vaikka oon vähemmällä päässyt niin kyllä se vaikuttaa vielä mun elämään vanhemmalla iällä mitä on joutunut lapsena käymään läpi.
Eli itsesi ja lapsiesi takia ota ero heti ja muuta pois.
ja koko sydämesäni toivon , että naiset saisivat voimia lähteä tällaisista suhteista jo lastenkin takia, mutta myös oman turvallisuutensa. Lapset todellakin kuulee ja näkee enemmän kuin vanhemmat luulevat.