Pohdintaa lääkkeistäni nyt hiukan helpomman

elämäntilanteen myötä ja hoitajalakosta 🙄

Oikeastaan Lyrican annostus on vain lääkärini ja mun välinen asia, mutta jos ajatellaan että vuorokauden perusyksikkö olisi 3, niin pitkin kuluvaa vuotta on ollut ajanjaksoja jolloin olen syönyt määrän 6 tai enemmänkin, ja monesti jopa kerta-annoksena. On pitänyt järjissään stressaavan elämäntilanteen keskellä ja erossa viinapirusta, mutta ottaen huomioon taustani somaattisesti niin eihän tollanen fiksua ole ollut, puhumattakaan miten monesti olen loppupeleissä tehnyt itsestäni melkoisen ääliön kun silloin suodattimet on ollut ihan Villeneuve-tasoa 😅

Nyt olen omatoimisesti laskenut tuon vuorokausiannoksen määrään 1, ja kukapa sitä tietää vaikka jossain vaiheessa luopuisin tuosta kokonaan. Ainakin jo nykyinen, 1/3 vuonna 2016 määrätystä vrk-annostuksesta, on jo mielestäni ihan hyvä saavutus, ja kyllähän tämäkin asia näyttäisi kulkeneen aika lailla sen mukaan millainen tilanne kotona on ollut pitkin viime vuosia 🙄 On kuitenkin jo yli 7 vuotta aikaa siitä kun sain ryhtyä alustavasti perintöverosuunnitteluihin, kolmisen vuotta siitä kun aloin asumaan yksin, ja yli 2,5 vuotta kun äitini asiat olivat lopullisia. Samaten tuo El Plan kun meni suunnitellusti, niin ei ole senkään osalta erityisemmin stressiä. Tai sanotaanko, että ei ole stressiä perustarpeiden täyttymisestä kokonaan omilla työjutuilla, sillä eihän siinä nyt absoluuttisesti isoista euroista ole kyse, mutta kuitenkin.

Ja myös tuo tuleva mahdollinen hoitajalakko vaikutti osaltaan päätökseeni, sillä sen haimatulehduksen kokeneena tällaiset tilanteet ja uutiset ihan oikeasti pelottaa aika lailla 😬 Eikä nyt tietenkään mitenkään hullunrohkeasti ole tarkoitus lopettaa noita seinään, niin ei pitäisi olla mitään pelkoa krampeista tms. ja olen mä ennenkin tuota pudottanut aika nopeasti ja sitten kärsinyt aikani. 😅 Mutta josko ei tarttisi enää tän jälkeen kärsiä noista siksak-oloista, stressata jatkuvasti noiden riittävyyttä, pettyä toistuvasti omaan itsekuriini jne. 🙄 Toki jos ihan maailmanlopun ahdistusta tulee, niin sitten lienee pakko palata tuohon lääkärin määräämään määrään ja yrittää selitellä resepti etuajassa, mutta kokeillaan. Tuo lakko tai sen uhka vaikuttaa sen verran paljon ajatteluuni myös siinä mielessä, etten halua ottaa tämän tai ensi viikon aikana mitään muitakaan ylimääräisiä riskejä esim. rälläkkähommissa, liikenteessä jne. ja ihan siis turvallisuudesta / mahdollisista tapaturmista tässä yhteydessä puhun. Jotenka pidän varmaan taas joka tapauksessa noin parin viikon miniloman, niin tähän ajankohtaan on hyvä ajoittaa tuo delyricasaatiokin 🙄

Sinänsä hieman surullista, että olipa mulla lääkeriippuvuutta tai ei, niin olisin tehnyt samoin joka tapauksessa. Oma napa (kohdallani työturvallisuus) toki menee kenellä tahansa etusijalle, hoitajillakin varmaan, mutta esim. jotkut omatoimiset asiakkaat ei aina välitä suojalaseista, kuormien kiinnittämisestä, pikkuteiden nopeusrajoituksista jne. niin myös siitä näkökulmasta mä en haluaisi että nurkissani kovinkaan raskaita esineitä nostellaan, kiskotaan traileria tms. Edelleen on muistissa se vuonna 2013 tapahtunut edesmenneen eläkeikäisen asiakkaan/kollegan/ystävän sydänkohtaus vähän liikaa rehkiessä, ja onneksi mä olin silloin paikalla 🤯 Ja hoitsutkin sairaalassa ihan töissä sillä kertaa, ja mies eli vielä viisi vuotta sen jälkeen.

Kaikilla ei tietenkään samalla tavalla ole mahdollista toimia kuin mulla, mutta tätä tuo lakko aiheuttaa jo nyt, vasta ikäänkuin pienenä jäävuoren huippuna. Tarkoitan että yhden toiminimiyrittäjän lyricareflat ja parin viikon loma nyt ei kansantalouden kannalta ole yhtään mitään, mutta kun huomioidaan hoitojonot, pitkittyneet sairaudet ja niiden siirtynyt / kasaantuva hoito, tapaturmat, sairauskohtaukset, kuolemat, monien ns. oikeissa töissä olevien omaisten mielenterveyden järkkyminen läheisen kuolemasta tällaisen syyn vuoksi jne. niin kalliiksi kuule tulee, Rytkönen. 🐷🤯