Postmoderni kriittinen kiljunkeitto

Sinun täytyy ensin kauhoa lasiisi "myrkkyäsi" jonka juot ja sitten vielä suu auki että varmasti olet niellyt sen. Sitten meidän täytyy odottaa muutama minuutti ja jos olet yhä hengissä niin sitten voin alkaa pämppäämään litkujasi. Eikö olisikin pirullinen suunnitelma jos osaisi loihtia sellaisen juomasekoituksen jossa on eri fasieksia, samalla lailla kuin vaikka öljy ja vesi. Öljyhän kelluu veden pinnalla. Samalla lailla olisi ovelaa luoda juoma jossa on viinaa kellumassa pinnalla ja pohjalla olisi hermomyrkkyä eri fasieksessaan. Itse kauhaisee siitä pinnalta ja juo sen ja sitten kouraisee sieltä pohjamudista lasiin tosiystävälleen maistiaisen, niin hyvä tulee. Terveitä ajatuksia minulla vai mitä 😜?

Mulla on huonohkoja kokemuksia (lopputuotteen maku lähinnä) mallasjuomien lähes omavaraisesta käymisprosesseista. Kuitenkin kaapissa olisi Cooper nimisen firman mallastuotepönttö. Jos se ei ole vanhentunut, voisin syksyn kunniaksi koittaa laittaa erän tulemaan.

Olen tässä intoutunut jo tuottamaan kuivalihaa omiin tarpeisiin. Lihan koosgumus on jo saatu likipitäen oikeaan suutuntumakoostumukseen, mutta maku on vielä hakusessaan. Edellisen erän natriumklorin määrä lipsahti ohi ylärekisterin, mutta juuri maustuvassa erässä tämä on jo huomioitu.

Näiden prosessien hauskuus on siinä, että ikinä ei tiedä mitä saa, mutta lohduttavaa on tieto, että jotain aina saa. 😄

Kansankulttuuria kunnioittaen minäkin olen ollut joskus hämärässä huoneessa, jossa oli kiljusammio, josta join lasin pahanmakuista kiljua. Yhtään en muista missä olin tai miten sinne päädyin.

Teiniajan kaverini oululainen Oulusta tykkäsi tehdä meille kiljua. Kerran se tarjoili meille sipulikiljua kun ei ollut kuulemma muutakaan maustetta tarjolla. Juotiin se mehukattipullosta. Muuten ok mutta viimeiset hiivat kuvottaa minua vielä tänäänkin.