2 lasta lähivanhemmuus puoliksi?

Tuon mahdollisuus onnistua riippuu pitkälti myös siitä missä asuu. Lapsen virallinen asuinosoitehan vaikuttaa usein mm. päiväkotiin ja lähkouluun jne. Jos asutaan kaupunkialueella ja sopivasti noiden jakorajojen eri puolilla, niin lasten pitämien samassa päiväkodissa ja/tai koulussa voi olla melkoisen paperisodan takana, jos edes aina mahdollista.

Lapset voi olla kirjoilla vain yhdessä osoitteessa, se on lähivanhempi siis kumman osoitteessa he kirjoilla ovat. Vaikka 50/50 olisivatkin.

Isä asuu perheen vanhassa omakotitalossa, äiti rivarissa 500m päässä. Kummastakin asunnosta koululle matkaa alle puoli kilsaa. Ero on sopuisa ja vanhemmilla hyvät välit.
Eikä nämä nyt oikeastaan liity itse tuohon mun kysymykseen.

Kun puhutaan yhdestä lapsesta niin ei tokikaan voi olla kirjoilla kuin yhdessä paikassa. Mutta pohdinkin tilannetta jossa lapsia on kaksi, niin haluaisin tietää onko jollakin lapset jaettu vanhempien kesken.

Tarkoitatko siis, että isä olisi toisen lapsen lähivanhempi ja äiti toisen?

Kyllä se käsittääkseni onnistuu. En tiedä onko siitä mitään etua lapsille.

Joo juuri tämä, että jaettaisiin lapset tasan. Isä toisen lähivanhempi ja äiti toisen. Lapsia ei ole hyvä erottaa toisistaan, mutta lähinnä paperitöitä ja juridista puolta ajattelen. Lapset perinteisesti yhdessä vuoroviikoin kummallakin ja yhtäaikaa. Tämä voisi olla hyvä tapa turvata tavallaan välitkin exään/lapsiin, kun toinen ei ajaudu pelkästään etävanhemmaksi.
Itse ajattelen että en näe tuossa lapselle mitään haittaa. Hyödyksi taas voitaneen laskea se kun maailmansivu on pidempi kuin järjensivu, niin exän kiusaukset myöhempään elaritarkisteluun ja muuhun kiusantekoon ainakin puolittuu saadun hyödyn puolesta.

En nyt ole ihan viimeisimmistä lakimuutoksista ajantasalla, jotain päivityksiä kai on tehty 2007 tekstiin elatusvelvollisuudesta liittyen juuri tuohon vuoroasumiseen.

Vanha laskentamallihan ajattelee vain siten, että lapset asuu lähes kokonaan lähivanhemmalla ja etä saa olemattoman luonapitovähennyksen.

Ihan toinen asiahan on tietysti sekin, että miksi lapsia koskaan ohjataan puhtaassa yksinhuoltaja tilanteessa vähävaraisemmalle vanhemmalle, jos varakkaampi on normaali toiminta- ja yhteistyökykyinen aikuinen...

AP

Niin sillon ei tarvis kummankaan maksaa elareita.
Mutta onko vanhemmista siihen että kiusaaat lapsiaan erottamalla vielä heidätkin toisistaan? Eronneet vanhemmat ja eronneet lapset?

Eipidä omia ongelmia laittaa lasten harteille., ei muuttamista eikä vastuuta mistään, se on vanhempien oma tehävä ja ongelma. Lapset pitääa sa siellä missä on heidän osoitteensa, eikä repua selkään että mene nyt isälle, tai mene nyt äidille. Ei sen vanhempikaan halua joka viikko muuttaa, mutta lapsi on helppo laittaa asialle, kun aikuinen ei viitsi, ja se on hänestä raskasta. Miksi ei lapsesta.

Miksi teitte lapsia kun haluatte erota ja erottaa lapsetkin?

Itsekkäät vanhemmat... hyi.

"No ei tuo lähi-/etävanhemmuus noita välejä määrittele. Tapaamispäivät sovitaan erikseen."

Välillisesti mun mielestä kyllä vaikutusta on, ihan lapsenkin kannalta. Lähivanhemmuus kuitenkin sitoo vanhemman lapseensa. Uusien kumppaneiden jne astuessa mukaan kuvioon ei ole niin helppoa vain siirtyä maksamaan "vanhemmuutta" rahalla. En nyt puhu vain luonapidosta vaan ihan vanhemmuudesta yleisesti, paljon se on vanhemmasta itsestään kiinni ja kaikenlaiset sopimukset on aina sen rinnalla tottakai rikottavissa. Onhan tämä monisyinen asia, mutta tukisi silti hyvin kumpaakin vanhempaa kun kummallekkin jää lasten arjesta huolehtimista ihan paperillakin. Koen erikoiseksi sen tilanteen että toiselle automaattisesti molemmat lapset. Pitä toki muistaa, että lastenvalvojan pitää hyväksyä vanhempien keskenään tekemät sopimukset. Jos ollaan hyvissä väleissä ja yhteinen suunta lasten hyvinvoinnin ja kasvatuksen suhteen on jo olemassa niin mitään ongelmaa ei periaatteesa edes ole. Siihen saakka kunnes se ketunhäntä vedetän kainalosta. Sen turvaksi tuo asten jakaminen olisi hyvä juttu.


"No ei kai se raha saa ratkaista sitä, kenelle lähivanhemmuus annetaan (jos sitä tarkoitit), vaan lapsen etu yleisesti. Jos se varakkaampi osapuoli matkustaa paljon tai ei ole aikaisemmin juuri lastenhoitoon osallistunut on varmaan parempi, että lapset menevät vähemmän ansaitsevalle vanhemmalle. Elatusmaksujen on tarkoitus sitten varmistaa, että lapsen taloudelliset asiat säilyvät hyvinä."

Kyllä, samaa mieltä. Mutta ajattelemani esimerkkitapaus ei ole tällainen. Hyvin yleisesti isät on nykyään mukana lasten arjessa. Ei palvele lasta eikä vanhempaa, ja kuormittaa lähivanhempaakin hoitaa kaikki jatkossa yksin. Ja sitä olis mielestäni hyvä tukea, raha on kuitenkin merkittävä ellei merkittävin katkeruuden aiheuttaja eron jälkeisessä ajassa. Täytyy muistaa, että miten mielekästä se on etävanhemman suunnasta katsottuna jos maksat elarit jo mihin sisältyy se "kaikki". Niin kuinka moni etävanhempi jää esimerkiksi lasten sairastuessa kotiin tai ottaa harrastusten vuoksi palkatonta vapaata? Riitatilanteessa pintaan nousee se "pidä tunkkis" ajatus. Ja tottakai lapsi on se joka kärsii.
Ei tietenkään 100pv ulkomailla matkustava projektinjohtaja tai työnarkomaani TJ ole varallisuudestaa huolimatta hyvä vanhempi lapselle läsnäolon puolesta. Mutta pääosa tilanteista on kuitenkin se missä ihan tavallisella miehellä/isällä on varaa asua siinä esim. omakotitalossa joka on lasten synnyinkotikin. Tässä tilanteessa paras ja rakentavin vaihtoehto lasten kannalta olisi se, että äidille etsitään vuoroasumiseen sopiva asunto läheltä ja isästä tulee lähivanhempi. Mutta lähes aina se on niin, että äidistä leivotaan lähivanhempi ja hän etsii kämpän mistä etsii. Pahimmassa tapauksessa eri kaupungista. Hyvästi lasten kasvuympäristö kaveripiireinen, isovanhempineen ja kouluineen. Kuka tällaisessa tapauksessa on itsekäs ja ajateltiinko lasten etua? Raha ei ratkaise, mutta antaa paljon mahdollisuuksia.