Suomi muistaa, ei unohda

Elisabet ll, laittanut itseni funtsimaan mennyttä. Pehmeiden arvojen merkitys tai niiden puute. Jättää jälkensä meihin jokaiseen. Oma isä oli sota-ajan lapsi ja sellaiseen samaistuminen omassa lapsuudessa on synnyttänyt omat haasteensa. Äiti sai kokea kovia myös isän kyvyttömyyden takia (tunnelukot, kyvyttömyys käsitellä asioita oikein, kun tarvittava tuki puuttui).

Lapsena aistii asioita ja ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin. Isä teki paljon väärin, sellainen synnyttää lapsessa vinoutumaa, arvottomuuden tunteita ja häpeää. Toisarvoisuutta. Luottamuksen synnyttäminen toisiin on vaikeampaa, kun turvattomuuden tunne on lapsuudessa ollut merkittävä. Sitä ajattelee lapsena, et toisilla on asiat paremmin (suomalainen kateus "vääristymä")?

Ukrainassa tapahtuu paljon tällaista pahaa Venäjän takia. Kuinka paljon lopulta tulee näitä sivukärsijöitä (rankkoja kokemuksia). Hyvää on se, että nykyisin näitä asioita osataan jo paremmin käsitellä kuin silloin -40- luvulla. Traumat ja pelot jättävät kuitenkin aina jälkensä, kuinka kukakin niitä osaa käsitellä pois mielestä. Suomi ei unohda mennyttä.

Putin synnyttää paljon pahuutta ylimielisyydellään ja haluttomuudella ymmärtää muita. Kyvyttömyys asettua toisen asemaan tuntuu Putinin kohdalla mahdottomalta. Taitaa osasyy Putinin taustalla olla myös oma traumaattinen lapsuus? Hyvät arvot, joita Elisabet hyvällä menestyksellä toi julki, ei antanut tarpeeksi Putinille ymmärrystä.

Ihmiset ajattelevat nykyisin enemmän ja laajemmin. Siksi Putinin Venäjän toimiakaan on vaikeampi ymmärtää. Miksi, miksi? Voi vain kysyä? Valheet, propaganda kertoo enemmän vain toiminnan suunnitelmallisuudesta (tunne). Putinin Venäjä tuntuu toiminnallaan sahata vain omaa oksaansa poikki, kaikki pettää Putinia ja pettyy Putinin tavasta käsitellä asioita näin huonolla tavalla.

Huolia ja murheita on aina enemmän, kun maailma voi huonosti (sota). Sota jättää jälkensä ja syyttömät ovat yleensä heitä, jotka kärsivät kokemastaan eniten. Syrjään vetäytyviä löytyy enemmän huonojen kokemusten myötä. Tunne, joka ei unohdu niin pian kuin haluaisi.