Miksi asun entisellä hevostilalla yksin?

Jotkin käy kaupungilla "naimakaupoilla", mutta palaavat takaisin maalle.

Naisilla kun on se saatanan mukavuuden halu kun pitäisi kaikki passata nenän eteen hevostilalla tai maatilalla yleensä muutoinkaan kun ei mies kerkiä kokoajan palvelemaan kun pitää tilankin työt hoitaa jot saa leivän pöytään ni se harvalle nyky naiselle enään passaa kun hyvä jos osataan sängystä nousta

Kolhoosi sen olla pitää.

No, ehkä miehet sopeutuvat paremmin maaseudulle missä asutus on harvaa ja elämänmeno kait muutenkin rauhallisempaa, kuin kaupungeissa.
Itse muutin muutama vuosi sitten erääseen noin 5000 asukkaan kuntaan, mikä on vieläkin suht maaseutumainen. Ainakin verraten moneen muuhun 5000-10000 asukkaan pitäjään.
Itse ainakin halusin rauhaa ja konkreettista tilaa ympärilleni ja sitä sain kyllä.
Löytyi vielä sopivan kokoinen ja ikäinen pikkutalo metsän keskeltä, mistä nyt kuitenkin pääsee kulkemaan aiak vikkelästi töihin ja kauppareissuille, niin oli vähän kuin lottovoitto jotenkin. SInkku olen itsekin, mutta en silti ole varsinaisesti yksinäinen eikä se nyt haittaa muutenkaan.
Ainoa tässä nyt on se, että tulot tippuivat jonkun verran, mutta toisaalta ei täällä nyt rahaakaan kulu toisaalta niin kauheasti, autonpito taitaa olla se suurin menoerä. Ja auto nyt on pakko olla maalla asuessa.
SIis jos vertaa kaupunkiasumiseen. Siellähän asuminen on sinänsä aika kallista, on sitten omistusasunnossa tai vuokralla. Asunnot ovat paljon kalliimpia ostohinnoiltaan ja vuokrat ovat mitä ovat, 25 neliön pikkukopistakin rosvotaan helposti 500€/kk sähkö ja vesi.

Ei naisia kait kaiketi kiinnosta maalla asuminen jostain, mahdollisesti monestakaan syystä.
Tai sitten pitäisi olla isot ja kalliit huvilat ym, ennen kuin maalle voi muuttaa edes rakkauden vuoksi.
Ja eihän kovin moni mies viitsi mitään miljoonalukaalia alkaa makselemaan, vaikk siihen olisi mahdollisuuksiakin. Niisä on kuitenkin paljon muutakin kallista kuin hankintahinta.