Tutustuin reilu kuukausi sitten mieheen jonka kanssa aloimme olemaan yhdessä aika pian ensimmäisestä tapaamisesta. Hän ei ole mikään puhelias ihminen ja alussa olin aika hämmentynyt kun hän tuntui välillä jopa etäiseltä joissain tilanteissa vaikka sanoíkin olevansa ihastunut minuun ja vietimme aikaa yhdessä.
Viime aikoina se olen minä joka olen ottanut yhteyttä tai kysynyt josko nähtäisi tms. Välillä tuntuu että olen hänelle kuin ilmaa, kaverit ja muu elämä on tärkempää. Sitten hän saattaa puhua että tulee ikävä ja päläpälä.
Olen todella väsynyt tilanteeseen kun en tiedä mitä hän ajattelee minusta ja onko hän tosissaan minun kanssa. Tiedän että jos kysyn asiaa suoraan, en saa vastausta, koska hän ei ole puhelias ja avoin, toisin kuin minä.Pelottaa, että hän ei vain saa sanottua ettei enää jaksa katsella naamaani.Ja aina kun näen häntä, mistään ei voi huomata että kelailen tälläisia asioita...
Viime aikoina se olen minä joka olen ottanut yhteyttä tai kysynyt josko nähtäisi tms. Välillä tuntuu että olen hänelle kuin ilmaa, kaverit ja muu elämä on tärkempää. Sitten hän saattaa puhua että tulee ikävä ja päläpälä.
Olen todella väsynyt tilanteeseen kun en tiedä mitä hän ajattelee minusta ja onko hän tosissaan minun kanssa. Tiedän että jos kysyn asiaa suoraan, en saa vastausta, koska hän ei ole puhelias ja avoin, toisin kuin minä.Pelottaa, että hän ei vain saa sanottua ettei enää jaksa katsella naamaani.Ja aina kun näen häntä, mistään ei voi huomata että kelailen tälläisia asioita...
Vastaukset 9
Vanhimmat
..miehen kanssa nyt 4 vuotta. Ja se puhumattomuus ja tietynlainen toiselle sijalle laitto ei ole parantunut vaikka on asunnot, autot ja koira hankittu yhdessä. Viimeset 2 vuotta olen epäröinyt suhdetta ja nyt päätös alkaa kypsyä... Eli, jos olet sosiaalinen tyyppi ja mies ei, nin harkitse tarkkaan ja puhu asiasta: jos ei halua kuunnella/ota tosissaan, unohda mies,koska se oikeasti tulee ajan- ja arjenmyötä vain pahenemaan. Olen itse todella iloinen,elämänmyönteinen tyyppi..tai olin, en ole enää, mies syö kaikki voimat juroudellaan ja puhumattomuudellaan vaikka olen yrittänyt muuttaa itseäni... Voihan tietenkin olla, että miehesi on vain ujo..Kehotan kuitenkin nostamaan kissan pöydälle, syteen tai saveen.
olla ottamatta yhteyttä häneen. Jos ei mitään aloitetta miehen puolelta tule, niin asia on harvinaisen selvä.
Tosin, minun mielestäni se on jo sitä.
Kyllä kuukauden seurustelun jälkeen on ihan selvää, että sitä yhteyttä pidetään tiiviisti, jos kiinnostusta riittää.
Tiedät sen itsekin, et vaan halua nähdä totuutta, koska se niin satttuu..
...kuin lukisi omaa viestiään...
Itse oon seurustellut n. 1,5 kk miehen kanssa, joka vaikuttaa samanlaiselta kuin sinun kaverisi.
Toissapäivänä vihdoin otin puheeksi, että mitä tämä meidän tapailumme hänelle merkitsee... Ei oikein ymmärtänyt, luuli mun tarkoittavan, että haluaisin nähdä useammin (nyt n. 2-3 krt/vko). Tarkoitin kuitenkin sitä, onko hän ajatellut yhtään pidemmälle tätä suhdetta. Koska kyllähän aika pian ihminen tietää AINAKIN sen, jos toista ei ajattele vakavasti eli todennäköisesti pitkää yhteistä tulevaisuutta ei ole tiedossa. No, sain vastaukseksi mm. , että hän ei tiedä mitä rakkaus on... Huh sentäs. Ollut mm. 20 v naimisissa eli epäilykseni siitä, että tunnepuolella aika niukka mies, osoittautui oikeaksi. Kertonut avoimesti, että pelkää pettyvänsä uudelleen. Eronsa tuli hänelle tavallaan yllätyksenä. - Eikö olekin aika usein niin, että mies "yllättyy" vaimon hakiessa eroa. Kysyin, etteivätkö he keskustelleet asioista ennen eroa ja yrittäneet selvittää niitä. Totesi, että kyllä vaimo sanoi jälk.päin joskus yrittäneensä puhua, muttei mies ollut "huomannut". Apua sentäs. On tässä sarkaa, jos tällainen tunneihminen yrittää suhdetta täydellisen vastakohtansa kanssa...
Niin. Siis yhtenä oletuksena luulisin, että mies PELKÄÄ pettymyksiä, ei uskalla siis sitoutua henkisesti täysillä suhteeseenne. Syitä tuollaisesta voi löytyä hänen menneistä kokemuksistaan?? Mutta puhukaa, muuten et saa rauhaa!! Ennemmin puhe ja vaikka torjutuksi tuleminen näin suhteen alkuvaiheessa jo kuin vuosien jurnutus ja epätietoisuus kumppanin suhteen, vai mitä! Mikään ei ole niin kamalaa kuin epätietoisena rakastaa toista saamatta itse tunnepuolella mitään toiselta.
kiitos kaikille vastauksista....
Tuntuu niin pahalta.Asiaan vielä vaikuttaa se että tämä on minun ensimmäinen oikea suhde, ja tykkään todella paljon miehestä.Tänään sitten sattui jotain sellaista mitä en olisi toivonut.Odotin miestä kaksi tuntia kun olimme sopineet tapaamisen...
Sitten ilm an mitään selittelyjä soitti että kestää vielä.sanoin että nhädään joskus toiste.Hän ei ollut moksiskaan.Puhelu päättyi kireissä tunnelmissa ja en aio ottaa häneen yhteyttä.Jos hän vielä haluaa jatkaa juttua niin soittakoon ja pyytäköön anteeksi.Tänään meitsi vetää hirveet perseet....tuntuu niin epäreilúlta ja sattuu kun toinen ei huomaa mitään.
Jos oot mieheni lumppu, jätä hänet rauhaan!!!Ystävä etkä kaveri voi olla, jos yrität viedä lasten isän ja mieheni..Et selviä helpolla sinäkään tästä..
Hei!
Ei tullut mieleenikään, että tuota aiempaa viestiä lukiessa ei päässyt selvyyteen, että olemme MOLEMMAT vapaita, eronneita ihmisiä. Minä monta vuotta sitten eronnut ja miesystäväni pari vuotta sitten. Ehkä sen "eronnut" -sanan unohdin, koska itselläni ei olisi ikinä MINKÄÄNLAISTA mielenkiintoa vehtailla varattujen kanssa.
...Mikäli tämä yhtään helpotti oloasi. Hyvää jatkoa!
Tuttua, tuttua.. itsellä tilanne oli sellainen, että mies pari kk sitten eronnut pitkästä suhteesta ja minä olin lähes aina se joka ehdotteli tapaamisia ym. Nostin kissan pöydälle pariinkin kertaan, ja joksikin aikaa homma muuttui. Suhteen alkuaika oli muutenkin sellaista, että näimme harvoin ja toinen viiletti omissa menoissaan- en viitisinyt vielä silloin alkaa painostamaan etten karkottaisi häntä. Yhdessä ollessamme meillä oli kyllä mukavaa, seksi sujui ja teimme yhdessä asioita.
Mutta mutta, nyt kun oltiin tapailtu pidempään (en sanoisi sitä vieläkään seurusteluksi), asia tuntui vain pahenevan. Mies ei ole kertaakaan puhunut tunteistaan sen kummemmin, mitä tuntee minua kohtaan jne. Sitten muutama viikonloppu sitten kysyin asiasta, ja ilmeni että haluaa omaa tilaa pitkän suhteen jälkeen ja nauttia vapaudesta..huh. Eli tunnen nyt sitten olleeni ns. laastari, joka kävi eronjälkeiseksi haavojenparantelukeinoksi. Ei olla nyt oltu sittemmin paljon yhteyksissä, koska itse tunnen häntä kohtaan enemmän kuin hän minua. En halua satuttaa itseäni tässä, vaan luulen että minun on pakko päästää vain irti. Kipeää tekee, mutta sen aikankin opin että juuri eronneisiin miehiin en enää koske!
niin siinä sitten kävi.Mies ei ollut valmis sitoutumaan suhteeseen.Kaikkein kamalinta tästä erosta tekee sen että erosimme "ystävinä", hän sanoi että edelleenkin tykkää musta ja tulee todella kova ikävä, eli suhteessa ei ollut mitään vikaa meidän välillä.Mutta hän on ilmeisesti kulkuriluonne ja haluaa vielä elää vapaata sinkkuelämää.
Silti sattuu niin perkeleesti. Tuntuu niin pahalta.Ei tätä oikein osaa sanoiksi pukea, pettymys on mieletön.Pääseeköhän tästä yli....
Hei taas!
Ikävää sun kannaltasi. Miksei mies voi tehdä heti alkuunsa loppua suhteesta, jos ei ole siihen valmis tai halukas...
Oma miesystäväni ottaa selvästi nyt muhun etäisyyttä, viestit ja puhelut vähentyneet yhteen päivässä. Ainahan sitä tulkitsee tuollaisen siten, että kiinnostus on todella hiipumassa. Oma oloni on aika tuskainen, olisin niin kamalasti halunnut yrittää tätä suhdetta jatkaa ja nauttia rakkaudesta...
Mutta kokemuksesta tiedän, että ajan kanssa unohtuu ja suojamekanismi ainakin mulla alkaa miettiin niitä asioita tuossa ihmisessä, mitkä eivät ehkä olisi toimineet...lohdutan itseäni ajattelemalla hänen negatiivisia puoliaan. Vielä en kuitenkaan aio antaa tämän suhteen loppua, siis minä en tee aloitetta lopettamiseen. Vaikka se välillä tuntuisikin järkevimmältä vaihtoehdolta kun toisen tunnekylmyyttä katselee. Liikaa tulee mietittyä, pitäisi kai enemmän liikkua ulkona, keskittyä muihin juttuihin, saada itselleen tekemistä.
TOivottavasti pian sunkin olosi kohentuu. Haikailu menneen perään ei oo hyvästä, mieluummin vaikka viihteelle ja hauskaa pitämään!! Kukatietää joku mies voi piristää sua ainakin jollain tavalla (en tarkoita seksiä).
Liput korkealle ja vielä se eteen tulee, se sopiva kumppani, usko pois!