Onko oikeesti tervejärkiset ihmiset kadonneet maan päältä vai onko itselläni vaan huono tuuri 😩. Kaksi vuotta sitten luulin löytäväni elämäni miehen, kunnes paljastuikin sairas valheiden verkko. Onko olemassa ihmisiä jotka oikeesti kunnioittavat toisiaan, ovat kiitollisia ylipäänsä elämästä, arvostavat toisia, taistelevat perheen vuoksi viimeiseen asti, pitävät yhtä. Kun annetaan lupaus toiselle niin todella tarkoittavat sitä, eivätkä hylkää toista. Onko tämä kaikki sitten vanhoillinen ajattelumalli? Onko muita ketkä arvostavat ylipäänsä ihmisyyttä? Ja ovat elämässään sen vuoksi nöyriä, kunnioittaen toisia. Ihmisiä me kaikki kuitenkin vaan ollaan. Ei kukaan toistaa sen parempi. Onko Rakkauskin nykymaailmasta katoava? En käsitä ja välillä ymmärrys ei riitä tähän kaikkeen sairauteen mitä ihmisten mielissä liikkuu 😩.
Tervejärkiset ihmiset
Anonyymi-ap
2979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä vedät yhden kohtaamasi mätämunan perusteella.
Ei tämä toki elämässäni ainoa ole 😊. Neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu paljon kohtaamisia. Nyt vaan tuli mittari täyteen ja halusin kuulla ihmisten ajatuksia.
Ei täällä viisaat ihmiset kerrokaan kaikkia omia asioitaan. Eivät hauku ja maalia toisia, jos itsellä on ne ongelmat!
Tämä ei varmaan lohduta paljoakaan mutta tähänastisen kokemani perusteella se ainut hyvä tässä maailmassa löytyy ainoastaan perheestä tai kahden ihmisen välisestä suhteesta. Ajattelen ja toimin ns. vanhoilla arvoilla pitäen kiinni siitä että myös sanotuilla asioilla on merkitystä yhtä lailla kuin teoillakin. Muu maailma menkööt menojaan jos pystyy elämään onnellisena ja tasapainossa tämän "ytimen" ympärillä.
No tämä juuri itsellä on aina ollut ajatuksissa ja haaveissa, että kun sellaisen kumppanin saisi, jonka kanssa tuon voisi toteuttaa. Mutta tuntuu vaikealta löytää sellaista, joka omaisi saman arvopohjan. Juuri tämä "ydin" olisi itselle myös "suojana" muulta maailmalta, joka todentotta menkööt menojaan. Hienoa että jotkut löytävät elämäänsä sen upeuden. Ehkä minäkin vielä jonain päivänä 😊.
Löydetty ja osin kadotettu, mutta ei se ajattelua ole muuttanut mihinkään suuntaan. 👍
Näin miehenä, täytyy sanoa, että samaa mieltä, ei tahdo tervepäisiä löytyä. Maailma on jollain tapaa muuttunut, tuntuu että itsekeskeisyys on lisääntynyt, ja moni tykkää vain pelailla ihmissuhteilla, tai yrittää korkeintaan hyötyä toisesta, antamatta mitään takaisin.
Reilu nelikymppinen olen, lapsia aiemmasta pitkästä liitosta. Meillä miehillä tosin taitaa olla helpompi opetella elämään ilman vakituista kumppania. Ainakin minulle oli, kai se on luonnekysymyskin. Idylli särkyi, mutta missään vaiheessa minulle ei ole tullut tarvetta väkisin päästä uuteen suhteeseen kenenkään kanssa.
Nythän saan elellä just niinkuin tykkään, ilman että kukaan puuttuu tekemisiini tms. Saan tehdä lasten kanssa omilla viikoilla jutut just niinkuin tykkään. Ei ole sitä iänikuista vatvomista toisen ihmisen kanssa, miten asiat tehdään. Tavallaan kaikki on huomattavasti helpompaa.
Naiset kai enemmän kaipaa sitä miestä rinnalleen, että näyttävät ns facebook kelpoiselta, ja saavat hehkutettua sitä onnea.. Itse olen miettinyt enemmänkin niin, että onni löytyy omasta itsestä. Voin tätä nykyä paljon paremmin, mitä parisuhteen aikana. Meillä miehillä ei muutenkaan ole sellaista hehkutustarvetta, että sen takia tarvis uutta parisuhdetta katsella.
Monestihan se on jo parisuhteen aikana, se tilanne, että mies hakee omaa rauhaa, ja vetäytyy jonnekin autotalliin tms harrastuksiin, usein yksin tai välillä jonkin kaverin kanssa. Kun taas naisilla on hirveä tarve kokoontua keskenään ja vertailla parisuhteitaan. Liioittelun ja kateuden aiheuttamisen kautta tietenkin, eli naiset ihmissuhdepelailee myös naisten kesken, eräänlaista pahan olon siirtopeliä.
Jaa, hyvin sanottu ja olen monessa asiassa samaa mieltä. Asiasta toiseen…nämä naisringit joissa käydään läpi toisten parisuhteita ovat törkeitä ja kuvottavia. Kenelläkään ei ole oikeutta levittää toisten yksityisiä asioita mutta valitettavasti monet naiset toimivat näin…huoh!
Samaa mieltä kanssasi. Itsellä miehenä tällä hetkellä ajattelen, etten ole valmis seurusteluun koin viimeisimmässä yrityksessäni sen verran kaltoin kohtelua, ettei edes tee mieli lähestyä enää naisia. Toi mainitsemasi some lörpöttely ja muu naisten keskinen kommunikointi on yleensä vertailua omiin miehiin, jossa yleensä korostetaan niitä miesten huonoja puolia, joille samalla nauretaan yhdessä.
Kokevat näin samaistumisia keskenään. Ei ole ihme, että näkemyserotkin voivat olla silloin suuria miesten ja naisten kesken. Kokenut paljon pahaa naisissa, siksi koen enemmän negatiivisia tuntemuksia heistä nykyisin, vaikka uskon hyviäkin löytyvän, mut ovat liian harvassa minulle, siksi skeptinen sen suhteen. Ehkä vähän katkeroitunutkin kokemastani.
Tämä on juuri se suuri ongelma meidän ihmisten kesken kun yleistetään kaikki ja jaotellaan, kun naiset on sellaisia, kun miehet on sellaisia. Toki yhteneväisyyksiä on kummassakin sukupuolessa ja itselle mies on mies ja nainen nainen. Silti kuitenkin ihmisten täytyisi nähdä toisensa ihmisinä. Kyllä sitä katkeroitua voi helposti niin elämässä käykin jos saa pelkkiä huonoja kokemuksia ja pettymyksiä. Mutta siinä menee oma elämä täysin hukkaan ja nimenomaan muiden takia. Itsemme vuoksi jokainen elää ja kurjaa jos joutuu kärsimään. Toivoa ja uskoa ei kannattaisi koskaan menettää. Ja oman hyvyyden kautta myös hyvää saattaa löytyä muualta 😊.
Joo, mutta kun näitä mielipiteitä ja kommentteja lukee, kaikki kokevat olevansa tervepäisiä, vain ne "muut" ovat jotain toista. ELi tässäkin tullaan taas peruskysymykseen ja -ilmiöön; itse ollaan aina parempia kuin muut ja ne muut leimataan yhden/kahden kokemuksen perusteella ja usein niitä johtaopäätöksiä tehdään vielä parin kohtaamisen perusteella.
Minun, aloittajan, kommentissa ei ollutkaan kyse mistään paremmuudesta. Vaan terveestä, ehkä vanhoillisesta, ajattelumallista, joissa ihmisiä kunnioitetaan ja kun johonkin ryhdytään, siitä pidetään kiinni, eikä omaan pesään kusta. Tässä keskustelussa on vasta muutama kommentti, ei kata tuota KAIKKEA, mihin kommentointisi perustu. Tästä ongelmasta puhuin myös, että yleistetään. Ihmisiä ei nähdä ihmisinä, eikä yksilöinä. Paremmuudesta ei edelleenkään ollut kyse 😊.
On sulla kumma käsitys naisista, oikein esimerkillistä yleistämistä ilmeisesti peräti yhden parisuhteen kokemuspohjalta?
Ainakaan omassa tuttavapiirissä ei naiset pelaile "pahan olon siirtopeliä", itse asiassa monet naiset voivat hyvin. Sekä parisuhteessa että ilman.
Niin, kyllähän ihmisen täytyy pystyä yksinkin elämään ja itse koen että juu, löytää onni itsestään, ennenkuin yhteiselo edes toisen kanssa onnistuisi. Ja luonnekysymyshän tuo on. Hienoa, että Sinulle sopii tuo 😊. Pystyn olemaan yksin ja helppouttahan se elämään tuo, kun ei tarvitse toista ajatella tai ottaa huomioon Hänen mielipiteitään ja ajatuksiaan. Tai lasten kanssahan täällä elellään. Omaan luonteeseeni kuitenkin kuuluisi toisen ihmisen kanssa jakaa tämä ihana ihmiselo. Piiitkät aamut, tavallinen arki ja rauhalliset illat. Kaikki pienet ja suuret asiat. Jakaa toisen kanssa. Rupatella, nautiskella, muistella jo tapahtuneita asioita, olla vaan, tutkiskella ja hassutella 😊. Aikuinen, vertainen kumppani, joka olisi myös paras kaverini. Kyllä yhdessä koettu ihana asia elämässä tuo moninkertaisen hyvänolontunteen, ainakin itselle. Olkoon se sitten viikonloppuaamun rauhallinen aamupala tai pieni retki johonkin uuteen paikkaan.
Itsekkyys se on joka tänäpäivänä, todentotta, heijastuu inhottavasti kaikessa. Yhteiskunta toki siihen tuo omat paineensa ja sosiaalinen media. Mutta kyllä vain sellaisiakin ihmisiä on kenen facebookkitatus pysyy tyhjänä ja se on lähinnä yksinäisyyden puutteeseen käytössä. Että kai täällä kaiken yleistyksen joukossa on yksilöitä, jolta löytyy hienoja ajatuksia ja arvoja kun vaan osuu kohdalle 😊.
Olipa ihanasta kirjoitettu!
Korjaan. Olipa ihanasti kirjoitettu!
Samoin miettein. Ihmisille on tärkeämpää kerätä jännittäviä hetkiä tai tietoja. Elää elämää valttikortti hihassaan ja kihertää mielessään että kumpa vain tuokin tietäisi.
Parisuhdekin on loppujen lopuksi enemmänkin sellainen yhteiskunnan luoma odotusarvo. Mielestäni onkin ihan järkevää ja luonnollista, että ihmiset pariutuu ja tekee lapsia. Mutta yhteiskunta on luonut siitä sellaisen itseisarvon, että se luo ihmisellle sosiaalista painetta, että kuuluisi olla parisuhteessa vielä vaikka 50-vuotiaana, jolloin lapset on jo pois pesästä. Ja pidetään outona, jos joku elelee yksin eikä ole "löytänyt" ketään.
Toki saahan sitä vaikka 50-vuotiaana katsella puolison, jos kokee että kaipaa sellaista. Mutta ei siitä pitäisi mitään itseisarvoa tehdä, että ilman parisuhdetta olet jotenkin puutteellinen.
Itse olen avioliiton, lapsiperheajan ilot ja surut, sekä avioeron kokenut. Lapset ovat jo kohta täysi-ikäisiä. En kaipaa ketään rinnalleni, en osaa sanoa miksi, en vaan kaipaa. Olen tyytyväinen elämääni, mies olen, ja elän juuri sellaista elämää kuin haluan. Parisuhde ja perhe-elämä oli yksi elämänvaihe, hienoja muistoja pääosin. Nyt on aikaa enemmän itselle ja hyville ystäville. Siitä huolimatta monella on se ajatus, että etkö vieläkään ole löytänyt ketään, että onpa surullista. Ja kun omasta mielestäni se ei ole lainkaan surullista. Eikö pääasia ole kuitenkin kuunnella itseään, ja tehdä niitä asioita mitkä tekee onnelliseksi. En tiedä tulisinko yhtään onnellisemmaksi jos löytäisin uuden naisen, todennäköisesti stressaantuisin vain ja osa haaveistani hukkuisi todennäköisesti uuden parisuhteen jalkoihin. Pohtia sopii, mikä on elämisen arvoista ja kuka määrittelee onnen. Ehkä sen määrittelee minä itse eikä kukaan muu.
Älä tosiaankaan kuuntele muiden mielipiteitä, vaan tee miltä itsestä tuntuu. Ja kerro muille, että olet tyytyväinen elämääsi ilman parisuhdetta, ettei muiden tarvitse ihmetellä.
Kyllä jokainen itse saa onneksi oman onnensa määritellä ja hienoa, että Sinä olet löytänyt oman polkusi ja voit olla tyytyväinen 😊. Muiden mielipiteillähän ei ole väliä. Tsemppiä 😊.
Vaikea sanoa, minkälainen jakauma on tervejärkisten ja kieroilijoiden suhteen. Itse ainakin tunnen enemmän ensimmäisiä. Kieroilijat hylkään kylmästi saman tien.
Harmillista, että on vain ikäviä ihmisiä osunut kohdalle. Oletko huomannut heissä jotakin yhdistävää tekijää, oletko koittanut katsella jotakin erilaista, tavanomaisista kiinnostuksenkohteistasi poikkeavaa? Olen ainakin huomannut erään tuttavani miesseikkailuja seuranneena, että hänen miesvalintansa ovat aika riskejä, että hän tekee valinnat huonoin perustein ja saa siitä sitten myöhemmin kärsiä. Ulkopuolinen huomaa kyllä, että tuosta ei hyvää seuraa, vaikka hän itse alkuun hehkuttaa kuinka ihanaa on.
Itse en niin helposti lähdekkään uusiin suhteisiin, juuri sen takia, kun kokemukset ovat huonoja. Katselen, tutustun paremmin, ja myös hylkään heti jos kieroilua ilmenee. Tiedän mitä tarkoitat tuolla ja sitä asiaa olen joutunut elämässäni pohtimaan. Tämän viimeisen kautta kyllä vaan oikein hämmästyin kuinka niin hyvin pystyy kaiken esittämään ja siellä hienon roolin alla onkin joku todella rikkinäinen ja hukassa oleva ihminen. Mutta tämä toki myös opettaa näkemään asioita eritavalla. Minulla varmaan vaan huono tuurikin ollut elämässäni. Kiitos näkökulmasta, jonka ymmärrän kyllä. Ja upeeta että Sinä olet saanut kohdata vaan niitä ensimmäisiä 😊. Ehkä minunkin onneni kääntyy ja löydän sen mitä tarvitsen 😊.
Se on hyvä, että tajuaa myös omia toimiaan tarkastella kriittisesti. Ikävää, ettei sekään kuitenkaan ole riittänyt, kun toisesta paljastuu myöhemmin jotakin, jota on yrittänyt välttää. Toivotaan tosiaan sinunkin onnesi kääntyvän!
Kiitos 😊.
Ei toi oo huonoo tuurii eikä miesten vikakaan. Kyl se katse kannattaa kääntää peiliin.
Voi miettii ensin niitä omia valintakriteereitä. Millasiin ihmisiin ihastut, onko ne kaikki olleet samantyyppisiä. Kuinka nopeesti parisuhteeseen hyppäät, tutustutteko kunnolla ensin vai meetkö heti syvään päätyyn asti.
Silläkin on iso merkitys miten molempien mahd. lapset, ystäväpiiri, sukulaiset, eksät jne muut tyypit sopii joukkoon parisuhteen aikana, jne jne jne.
Ite oon huomannut, että minä ne väärät valinnat oon tehnyt, ei kukaan muu.
Ei mun virheaskeleet johdu ympäristöstä eikä edes siitä kumppanista. Ne on johtunu siitä, että minä itse olen muodostanut kumppanista määrätyn kuvan omaan pikku päähäni ja petyn kun tyyppi ei vastaakaan sitä mun luomaa mielikuvitusolentoo.
Seurustelukumppanien viat on mun parisuhteissa ollu näkyvissä aika hyvin alusta alkaen, mä en ole tajunnu niitä kun olen ollu niin täpinöissä ja vaaleenpunaset lasit silmillä ihastumisen huumassa. Oon nähny kyllä merkit, mutta, kun se mielikuvitusolento on kerran luotu, niin hei siitä on vaikee luopuu. Reaalimaailmaan palaaminen vie oman aikansa.
Ikävää että AP tuhlasi kelvottomaan lurjukseen pari kallista vuotta.
Mutta ajattele miten hyvä kun pääsit siitä eroon.
Kunnon rehellisiä ihmisiäkin on olemassa, heitä vain on vaikemapi löytää. Nuo lurjukset tunkevat itsensä etusijalle, näköjään.
Aivan tarpeettomasti aina vedotaan "vanhanaikaisuuteen" kun haetaan korkeampia arvoja ihmisessä. Mitähän jo lopetettaisi tuo "vanhanaikaisuuden" viljelöinti ja puhuttaisi vain korkeammista arvoista. Tai, ehkä jotkut eivät ymmärrä mitä korkeammilla arvoilla tarkoitetaan?
Se onkin sitten paljon vakavampi ongelma!
Kallisarvoista on jokaisen aika ja elämä. Niin, vanhoillisella varmasti itseni on ollut helpompi ymmärtää oma arvomaailmaansa. Ja mistä minä tiedän mitä ennen vanhaan on ollut. Varmasti samanlaisissa ongelmissa ihmiset ovat painineet. Tuo korkeammat arvot olikin hyvä pointti. Moni tosin ei edes tunnista koko arvo käsitystä. Mutta jatkossa taas itsestä viisaampana tiedän mitä haen ja mihin kiinnitän huomioni.
No, mihin sinä sitten jatkossa kiinnität enemmän huomiota kuin ennen?
Mitä ne teidän korkeammat arvot ovat?
Lyhyesti kiitos.
Itsensä ja toisen kunnioitus , arvonanto.
Toinen toisensa tukeminen ja innostaminen aivokapasiteetin lisäämiseksi = koko ajan oppia uutta joko, kurssien, harrastusten, yhteisen aktiivisuuden jne. jne. jne myötä.
Ts. Pitä oma ja toisen korvien väli aktiivisena omaksumaan uusia ideoita, asioita.
Tylsistyneet, saman tietomäärän jauhaminen, surkastuttaa aivot ja kiinnostuksen aivan kaikkeen!
Auttamalla toinen toistaan, varsinkin tukiessaan toista eteenpäin.
Ahkeruus ja rehellisyys vievä pitkälle eteenpäin!!!
Niin taloudellisesti kuin yksityihenkilötasolla.
Tietysti kaiken a ja o on valita kanssaeläjä joka vastaa omia asettamiani vaatimuksia.
Meille jokaikiselke on jossain juuri itselle sopiva täydellinen puolisko. Hänen löytämiseen on nähtävä vaivaa ja aikaa.
Tuon oikean löytäen, luottamus, tuki, huolenpito, ilojen ja surujen jakamine tapahtuu luonnollisesti, itsestään.
Tuossa muutamia varteenotettavia ominaisuuksia.