Uusissa ympäristöissä tai vanhoissa ympäristöissä joissa jokin muuttunut, esim. tullut uusi rakennus, eksyn joka ainut kerta. Tienristeyksissä, kun pitäisi kääntyä oikealle, käännyn vasemmalle, ja päinvastoin. Tulee ihan paniikki, kun ympäristö muuttuu virhekäännöksen myötä vaan vieraammaksi ja vieraammaksi...
Ja olen sillä hetkellä ihan varma, että olen kyllä lähtenyt oikeaan suuntaan. Voisin vannoa sen siinä vaiheessa. Ihan kuin suunnat olisi vaihdettu, todellisuus muutettu, tulee ihan hölmistynyt olo.
En siis oikeasti usko, että "todellisuus olisi muutettu" tms., vaan ymmärrän tämän olevan jonkinlainen neuropsykologinen häiriö.
Ollut nuoresta lähtien tämä ongelma, mutta ihan kuin olisi viime vuosina vain pahentunut. Olen nelikymppinen.
En kestä enää. Tämä on niin pelottavaa ja invalidisoivaa. En enää meinaa uskaltaa lähteä kotoa.
Eksyn joka paikkaan
3
156
Vastaukset
- Anonyymi
no mene lääkäriin.
- Anonyymi
Tietenkin saattaa olla että sinulla on jokin lääkärin parantamisen puitteissa oleva vika aivoissa. Ei siis ole tarkoitus vesittää ammattiapua.
Olen ollut hukassa satoja kertoja. Jos käyn autolla vieraassa paikassa, pitää käydä vähintään viisi kertaa, ennenkuin osaan reitin, sittenkin jos vaivun ajatuksiini, ajan harhaan. Jos reittiin tulee muutos, sataa lumi eli maisema muuttuu tai välillä on tietyö, jossa pitää kiertää, olen hukassa. Selviän kyselemällä ja google mapsin avulla, mutta se ei toimi varsinkaan juuri niissä poikkeuksellisissa kierroissa.
Sitkeästi lähden marjastamaan, käyn paikoissa joissa voin koko ajan nähdä autoni tai fillarini, rajoittaa tietenkin saaliin löytymistä.
Tuo mainitsemasi, olin satavarma oikeasta suunnasta, pätee myös minuun. Ei toimi, kohta lähes ja kokonaan päinvastainen suunta tuntuu juuri oikealta. Ei myöskään ystävien antamat neuvot auringosta ja maamerkeistä.
Myös kävely kaupungeissa on energiaa vaativaa. Käytän google mapsia ja karttaa, jonka lukemisessa olen myös huono. Kysyn ihmisiltä, jotka aina eivät sano oikein. Turhaa kävelyä tulee runsaasti.
Hukassa tulee hätääntynyt olo, paniikkia sentään en ole kokenut, mutta joskus lähes itkettää.
Meitä lapsia on paljon, ja puolella on sama vika, toisella vanhemmista myös. Se on synnynnäinen huono suuntavaisto, sitä voi vähän kehittää tarkkaavaisella keskittymisellä, mutta siitä ei parane. Eikä auta muu nokkeluus tai hyvä koulumenestys ja suoritetut tutkinnot. Eli suuntavaistolla ei ole mitään tekemistä älykkyyden tai nopean älyn kanssa.
Sen olen huomannut että mitä useammin uusiin paikoihin menee, sitä "vähän parempana" pysyy. Jos pitkään kulkee vain tuttuja reittejä, uuteen paikkaan meneminen on vaativampaa, eli uusien reittien etsiminen pitää yllä sitä vähäistä osaamista mikä on. Voimia sulle!- Anonyymi
Kiitos vastauksesta! Kuulostaa tutulta nuo asiat mitä kerroit.
Aloittaja
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksköhän mä oon tuolla
Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup312938- 1482183
Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene121657Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA
Pinnalliset käsitykset korkeammasta Todellisuudesta Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TAR3881220- 671205
J miehestä oikeaa
Nimeä ei voi tänne julkaista mutta kannattaa olla varuillaan jos ”aistit” auki t nainen1011165Se meidän sydänyhteys
Oli ihanaa. Oltiin samankaltaisia sieluja ja tunnettiin voimakasta vetovoimaa ja yhteenkuuluvuutta. Voisiko se löytyä vi571087- 761063
- 611050
- 2841