Mitä mies yrittää sanoa minulle, kun toteaa ettei suhteessamme ole toisaalta mitään järkeä (koska hän ei kuulemma pysty vain pelkkään platoniseen suhteeseen kanssani), mutta ei toisaalta halua myöskään lopettaa yhteydenpitoa minuun?
Olemme molemmat naimisissa omilla tahoillamme emmekä yksinkertaisesti pääse eroon toisistamme. Tutustuimme noin vuosi sitten ja molemmilla "kolahti" oikein kunnolla. Olemme pitäneet viimeiset kuukaudet yhteyttä ja tavanneet kaksi kertaa. Toisella kerralla emme yksinkertaisesti pystyneet pitämään näppejä irti toisistamme (varsinkaan hän minusta), ja hän harmitteli jälkeen päin useaan otteeseen sähköpostitse, ettemme voineet "mennä pidemmälle".
Toisen tapaamisemme jälkeen viestien sävy muuttui. Lähtiessään työmatkalle hän pyysi minua ajattelemaan häntä. Tunnen hänet kovin käytännöllisenä ja järkevänä ihmisenä, emmekä ennen koskaan kirjoitelleet toisillemme tällaisia hempeyksiä vaan viestimme olivat kovin toverillisia.
Molemmille oli alusta pitäen selvää, että kumpikin on/pysyy tahollaan naimisissa ja että asia pidetään salassa. Mutta tuntuu siltä kuin olisimme "identtisiä kaksosia", jotenkin sukulaissieluja - ajattelemme jatkuvasti samoja asioita.
Ehdotin pientä taukoa ja että katsotaan sitten taas.
En tarvitse mitään moraalisaarnaa - joskus vain elämässä käy niin, että vastaan tulee ihminen, johon... rakastuu? Onkohan tässä käynyt niin?
Olemme molemmat naimisissa omilla tahoillamme emmekä yksinkertaisesti pääse eroon toisistamme. Tutustuimme noin vuosi sitten ja molemmilla "kolahti" oikein kunnolla. Olemme pitäneet viimeiset kuukaudet yhteyttä ja tavanneet kaksi kertaa. Toisella kerralla emme yksinkertaisesti pystyneet pitämään näppejä irti toisistamme (varsinkaan hän minusta), ja hän harmitteli jälkeen päin useaan otteeseen sähköpostitse, ettemme voineet "mennä pidemmälle".
Toisen tapaamisemme jälkeen viestien sävy muuttui. Lähtiessään työmatkalle hän pyysi minua ajattelemaan häntä. Tunnen hänet kovin käytännöllisenä ja järkevänä ihmisenä, emmekä ennen koskaan kirjoitelleet toisillemme tällaisia hempeyksiä vaan viestimme olivat kovin toverillisia.
Molemmille oli alusta pitäen selvää, että kumpikin on/pysyy tahollaan naimisissa ja että asia pidetään salassa. Mutta tuntuu siltä kuin olisimme "identtisiä kaksosia", jotenkin sukulaissieluja - ajattelemme jatkuvasti samoja asioita.
Ehdotin pientä taukoa ja että katsotaan sitten taas.
En tarvitse mitään moraalisaarnaa - joskus vain elämässä käy niin, että vastaan tulee ihminen, johon... rakastuu? Onkohan tässä käynyt niin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Varsinkaan mies ei pystynyt pitämään näppejään irti minusta"Heikko mies.Et ole varmasti ensimmäinen jonka kanssa se aikoo pettää.Onko miehet todellakin näin heikkoja?On ne,kun ne antaa oikein luvan itselleen.Kun on se seksuaalivietti niin voimakas,ei saa tarpeeksi kotona.Ja vieras pillu piristää.
näissä miehissä jotka lähtee aina työmatkalle,no kyllähän se vaimo työstä käy.
auttaa sinua. Kysy suoraan että mitä hän on vailla. Pelkkää seksiä?
Ja noista vaimoista sen verran: Anteeksi nyt vain kanssasisaret, mutta monilla miehillä on kyllä sellainen riivinrauta kotona ettei ole ihme että juostaan muitten perässä. Verkkarit ja kulahtanut permanentti, ylipainoa ja kiiltävä naama.
Miehet pitävät hoidetuista naisista, jotka pukeutuvat naisellisesti. Lasten saaminen ei ole mikään selitys ylipainolle, kiloista pääsee eroon jos vain tarpeeksi yrittää (puhun nyt terveistä naisista).
että miehessä ei oo mitään vikaa jos juoksee vieraissa, ihan oikeutettuahan se on jos kerta vaimo on niin tyhmä ettei välttämättä heti lapsen saatuaan ala laihduttamaan ettei vaan mies eti parempaa! Hyvä, kyllä ne on osanneet aivopestä sut!!
hoitaa aivoväliäänkin kasvohoidon ja dieetin ohella. Monilla pettävillä miehillä on kotonaan kaunis ja hoidettu vaimo. Pettämisen syy on miehen korvien välissä eikä vaimon ulkonäössä. Taidat olla niitä yksinkertaisia tipuja, joille ulkonäkö kattaa kaiken. Hohhoijaa.
Käsittäisin, että yrittää sanoa, että haluaisi sinusta vakipettokaverin tai ehkä jopa enemmän.
Kyllä sen rakkauden rakentaminen vaatii vähän enemmän aikaa, kun nuo muutamat tapaamiset, ihastumista tuo on... Niin ja tuon sukulaissielu -typeryyden jätän kokonaan omaan arvoonsa.
Ei tuollainen mikään mies ole vaan vieteriukko
Helvetti mitään selkärankaa !