Jalat tukevasti maassa.

Kaiho, mustamaalaako se elämäsi?

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kaiho, mustamaalaako se elämäsi?

Niin taitaa tehdä.

PalstaRinssi kirjoitti:

Niin taitaa tehdä.

Millä saa värin, edes pisaran keltaista, punaista, vihreää ja montaa muuta elämääsi?

Anonyymi00004 kirjoitti:

Millä saa värin, edes pisaran keltaista, punaista, vihreää ja montaa muuta elämääsi?

Jokin merkki siitä että minullekin on rakkautta jossakin olemassa.

Miksi? Tiedän kyllä itsekin epätoivoisen tunteen, mutta hyvä ajatella positiivisesti. Mä muistelen miten arvokkaana piti aikoinaan ihan keskeneräistä itseäni ja tiesi että olin aina valmiina auttamaan jos vain pystyin mitään odottamatta. Kun näkisi miten olen kehittynyt ihmisenä niin voisi hämmästyä kaiken lähteneen meidän kohtaamisesta. Ikävöin salaa kun ei kukaan saanut ikinä haluamaan olla toiselle mahdollisimman hyvä. Oli vahvimpia naisia joita tiedän ja persoonana hauskakin miten otti tilan haltuun ja saatto vahingossa joskus töksäyttää nättejä totuuksia muiden kasvoille. Uskon pääseväni vielä halaamaan uudelleen joskus. Kun olisi tutustuttu eri tavalla niin olisi ollut kiva näyttää vähän tota seksuaalisempaa puolta eikä varovasti pyydellä jätskille kuin joku josta ei tiedä oliko kaveri linjalla vai ei.

Sori kun omin viestisi mihin piti vastata vain kysymyksellä. Muistot tulvivat päästä ulos. Ehkä ihan hyvä, että kaikki meni niin kuin meni. Aina kun oltiin yhteyksissä oli lähes mahdotonta, että mitään olisi syntynyt elämäntilanteista johtuen. En enää pidä mahdottomana. Pelkkiä hyviä muistoja tulee ajateltua ja kauniita sanoja 😎 Kuka olin aikoinaan ennen kuin puhkesin kukkaan arvomaailmani mullistuttua. Jos näki hyvää siinä miehessä niin voisi nähdä myös aidosti nykyisen version jota ei olisi varmaan ilman häntä olemassa ja hänen kärsimystä. Koskaan kukaan ollut sanonut yhtä kauniita sanoja kun näki parhaan puoleni jota en tajunnut edes omaavani ennenkuin osoitti sen todellisuuden. Salaa itsekin ikävöin halauksesta, mutta miksen ikävöisi kun muutti elämäni.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Miksi? Tiedän kyllä itsekin epätoivoisen tunteen, mutta hyvä ajatella positiivisesti. Mä muistelen miten arvokkaana piti aikoinaan ihan keskeneräistä itseäni ja tiesi että olin aina valmiina auttamaan jos vain pystyin mitään odottamatta. Kun näkisi miten olen kehittynyt ihmisenä niin voisi hämmästyä kaiken lähteneen meidän kohtaamisesta. Ikävöin salaa kun ei kukaan saanut ikinä haluamaan olla toiselle mahdollisimman hyvä. Oli vahvimpia naisia joita tiedän ja persoonana hauskakin miten otti tilan haltuun ja saatto vahingossa joskus töksäyttää nättejä totuuksia muiden kasvoille. Uskon pääseväni vielä halaamaan uudelleen joskus. Kun olisi tutustuttu eri tavalla niin olisi ollut kiva näyttää vähän tota seksuaalisempaa puolta eikä varovasti pyydellä jätskille kuin joku josta ei tiedä oliko kaveri linjalla vai ei.

Sori kun omin viestisi mihin piti vastata vain kysymyksellä. Muistot tulvivat päästä ulos. Ehkä ihan hyvä, että kaikki meni niin kuin meni. Aina kun oltiin yhteyksissä oli lähes mahdotonta, että mitään olisi syntynyt elämäntilanteista johtuen. En enää pidä mahdottomana. Pelkkiä hyviä muistoja tulee ajateltua ja kauniita sanoja 😎 Kuka olin aikoinaan ennen kuin puhkesin kukkaan arvomaailmani mullistuttua. Jos näki hyvää siinä miehessä niin voisi nähdä myös aidosti nykyisen version jota ei olisi varmaan ilman häntä olemassa ja hänen kärsimystä. Koskaan kukaan ollut sanonut yhtä kauniita sanoja kun näki parhaan puoleni jota en tajunnut edes omaavani ennenkuin osoitti sen todellisuuden. Salaa itsekin ikävöin halauksesta, mutta miksen ikävöisi kun muutti elämäni.

Niin, juurikin näin. Pågen.

On se tyhjää parempi sekin.