Liian hyvään ovat tottuneet. Luulisin näin. Mutta kuitenkin 22 vuotta sitten soitin isälleni, kun tenava vain tiputtaa pilttiänsä ja puuroansa nauraen koiralle. Mitään ei syö itse.
Ajattelin, että esikoiseni kuolee nyt nälkään.
Isä vain naureskeli, ettei ole koskaan kuullut, että joku kuolisi nälkään täyden lautasen äärellä.
Kait hänkin on välillä syönyt, kun ikää on jo pitkästi yli 22.
Koira tosin kuoli, mutta ei nälkään. Sitäpaitsi koira söi kerran rupisammakon ja toisen kerran aivan innoissaan hevoisenlantaa.
Itse aikoinaan mopoillessa kypäränvisiiri auki, söin varmaan 5000 hyttystä/päivässä. Hyvää protskua.
>simiti<
Ajattelin, että esikoiseni kuolee nyt nälkään.
Isä vain naureskeli, ettei ole koskaan kuullut, että joku kuolisi nälkään täyden lautasen äärellä.
Kait hänkin on välillä syönyt, kun ikää on jo pitkästi yli 22.
Koira tosin kuoli, mutta ei nälkään. Sitäpaitsi koira söi kerran rupisammakon ja toisen kerran aivan innoissaan hevoisenlantaa.
Itse aikoinaan mopoillessa kypäränvisiiri auki, söin varmaan 5000 hyttystä/päivässä. Hyvää protskua.
>simiti<
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä en antanut lasten leikkiä ruuan kanssa. Jos aletaan heittelemään, ruoka menee pois. Se on sen merkki, ettei ole nälkä.
Tiukkapipo!! Sitäpaitsi koira sai ruokaa ja meni Mustin makkaraa vähemmän.
Tosin kerran yllätin tenavan syömässä nappuloita koiran vieressä. Se taas vuorostaan nosti koiran ruuan menekkiä...
>simiti<
En ole koskaan henkilökohtaisesti ymmärtänyt lapsia, joille ”ruoka ei maistu”. Miten ongelma käytännössä ilmenee? Ellei lapsi syö, kuihtuuko hän vain pois? Vai onko ”syömättömyys” sitä, että lapsi syö mieluummin makaronia kuin parsakaalia? Tällöin ongelmana on ollut ensimmäisen makaronia sisältävän aterian tarjoaminen.
Minä söin lapsena kaurapuuroa, vaikka en pitänyt siitä. Se tuotiin eteeni päivähoidossa, ja minä olin kiltti. Niinpä minä söin sen. Nyt aikuisena syön vain ruokia, joista pidän. Parsakaali kuuluu niihin.
Kaurapuuro sen sijaan muistuttaa eritettä, jota tulee nenästä pölyisen aktiviteetin jälkeen. 🤧 En syö myöskään mitään keittoa tahi kastiketta, jonka liemi on kirkas, enkä mitään limaisia (jälki)ruokia, kuten kiisseleitä tai chiavanukkaita. Eikä kukaan voi pakottaa minua sellaiseen. Se on ihmeellisen ihanaa.
En ymmärrä, miksi jotkut pitävät lapsuutta onnellisena aikana. Siin’ on silmäin eessä kulho nenälimaa, ja se on vain syötävä, koska aikuinen pyytää.
Puuron tarjoaminen lapselle on väkivaltaa. Ruuan tulee kunnioittaa syöjän ihmisarvoa. Jos jostain satunnaisen sadistisesta kohtauksestanne johtuen kuitenkin haluatte ”totuttaa” lapsenne puuron syömiseen, älkää ikinä koskaan tarjotko hänelle yhtään mitään muuta ruokaa. Koskaan. Ei mitään muuta. Muuten suunnitelma menee pilalle.
🦄
Kukkakaalia voin syödä vain n. 30-50 g kerrallaan, eli muutama pala muiden kasvisten kanssa. Isompi määrä saa vatsan kipeäksi. Se on sääli, koska pidän kukkakaalista valtavasti.
En pidä siitä että minua kutsutaan idiootiksi edes huumorin varjolla. En kuitenkaan voi asiaan vaikuttaa muuten kuin vetäytymällä keskustelusta.
🦄
Vastasin huolimottamisti idiootoksi. Olen pahoillani.
Mutta kerran dippasin kukkakalia eli olen syönyt pahojakin vihanneksia. Sehän yksi nuppu painaa jo 60-100g? Ja se nuppu on laaja.
>simiti<
Haluan vielä kommentoida epäisyysi, että lapsi on syönyt täysin yksin onkimaansa ahvanaa...
Pahoittelu hyväksytty, syy ei.
Kukkakaalista saa käsin tai teräaseella haluamansa kokoisia kappaleita. Pakastekasviksissa, joita syön runsaasti, palaset ovat valmiiksi pieniä. Tuore kukkakaali kannattaa pilkkoa hyvin, koska sen sisällä saattaa olla muitakin eliöitä, jotka pitävät kukkakaalista. 🐛
🦄
Se on kunnioitettavaa. Jopa alkukantaista.
Minä syön kalaa harvoin ja vain, kun joku toinen on sen valmistanut. Parhaita valmistajia Suomessa ovat savonlinnalaiset ravintolat sekä ympäri Suomea savustustaitoiset jalostamot.
🦄
Ajat on muuttuneet. Ennenvanhaan piti syödä veripalttuuta ja linssikeittoa koulussa, mutta ei vissiin enää?
Oon huomannut saman, ja vaikka itsekin olen joskus vähän valikoiva, niin se liittynee aspergeriin eikä niinkään ideologioihin, enkä mä koe mitään tarvetta moittia ruokia jotka skippaan. Kuten homejuuston, voileipäkakut, makean ja suolaisen yhdistelmät överiksi vedettynä, ja olinkohan mä 15 kun söin ekan hampurilaiseni kaikilla täytteillä. Lapsena halusin yleensä vain pelkän juuston, salaatin, tomaatinviipaleen ja suolakurkkuja mutta ei majoneessia tai muita kastikkeita. No omanlainen läntisen maailman ongelma 2000-luvun alussa sekin.
Mutta en mä koulussa tehnyt yleensä isoa numeroa ruuista joista en tykännyt, vaan söin muita lisukkeita yms. ja usein ne mun suosikit/inhokit poikkesi aika paljon ns. kirjoittamattomista säännöistä ja mainstreamsista. Esim. silakkapihvit ja kaalilaatikko on ihan ok, ja itse asiassa voisin muuten tänään syödäkin kaalilaatikkoa kun on pakastimessa -25% lapun tuotteita. Käytiin me amiksen aikana, kun oli luvallista poistua koulualueelta, silloin tällöin läheisellä grillillä, myöhemmin ABC:llä kun aukesi tai kaupassa, mutta jos jotain haastattelua oltaisiin tultu tekemään, niin en mä asialla olisi TS:lle tai Ylelle tms. todellakaan ylpeillyt tai moittinut kouluruokaa.
Riittävyys on kai nykyään joissain kouluissa ollut ongelmana, ja se on asia mihin saa ja täytyykin puuttua. Itse asiassa jo munkin amiksen aikana oli välillä tuollaista, ja siksi piti hakea täydennystä muualta. Mutta kaikki nykykakarien tai usein jopa vanhempien vegevaatimukset, 10 vuotta sitten karppaushömpötykset, vastuullisuuskysymykset jne. niin kyllä mua hävettää katsoa joidenkin teinien puheita ilmaisesta ruuasta.
Enkä tiedä miksi muslimit jotenkin vapautuu mun seurassa 😂 Jos 2018 muslimityttö ryösti poikuuteni, niin joskus vuonna 2000 syötiin tyytyväisenä samalla luokalla olleen pojan kanssa meetwurstileipiä meillä ollessa. Ja monesti koulussa kun oltiin samassa pöydässä, ja joskus hänen isoveljenkin kanssa, niin hänen ruokaympyrä nyt koostui vähän sen mukaan miten isoveljen ruokatunnit osui. Uunimakkara yms. maistui 😁 Jälkikäteen ajatellen, toi oli mielestäni aitoa kunnioitusta ja ennakkoluulottomuutta uusia ruokia kohtaan, ja hän saattoi arvostaa sitä koulun uunimakkaraa taustansa takia ihan eri tavalla kuin monet suomalaislapset, vaikka ei sitä silloin itse toisena lapsena välttämättä hahmottanut tai tullut ajatelleeksi.