Minkä verran te painotatte kumpania parisuhteeseen etsiessänne järkisyitä ja minkä verran tunnetta? Onko harkinnassa tilaa molemmille vai vain toiselle? Mitkä ovat sellaisia asioita, joissa tunne menee aina järjen edelle tai järki tunteen edelle, tai onko sellaisia?
Tämä tuli mulle mieleen, kun luin tossa yhtä toista aloitusta. Mä jäin miettimään omia parisuhteitani ja ihastuksiani ja miten olen toiminut. Mä itse olen pitkälti tunneihminen ja periaatteessa niin, että menen vaikka Saturnukseen, jos mä toisesta tykkään. Tuo pitää kyllä paikkansa, mutta jäin miettimään, että kuinka pitkälle se todella pitää paikkansa ja totesin, että kyllä minun pitää sittenkin olla toisesta varsin varma. Jos koen olevani toisesta varma, niin hyppään lähes mihin vaan, mutta en pelkän tunteen pohjalta. Järki menee mulla (ainakin nykyisin) yleensä puhtaan tunteen edelle.
Mä itse muistan sen tunteen ekan poikaystäväni kanssa. Hän lopetti meidän seurustelun järkisyitä ja mä muistan miten nuori minä ei tajunnut niitä syitä lainkaan ja mä olin hänelle siitä niin järjettömän vihainen. Olin monta vuotta, en kyennyt tajuamaan niitä hänen ajatuksiaan. Vaan nyt tajuan ne hyvin ja tiedän itsekin, että se tilanne olisi ollut mahdoton. Nyt tajuan, että hän oli silloin ikäisekseen varsin kypsällä tavalla ajatteleva yksilö.
Tämä tuli mulle mieleen, kun luin tossa yhtä toista aloitusta. Mä jäin miettimään omia parisuhteitani ja ihastuksiani ja miten olen toiminut. Mä itse olen pitkälti tunneihminen ja periaatteessa niin, että menen vaikka Saturnukseen, jos mä toisesta tykkään. Tuo pitää kyllä paikkansa, mutta jäin miettimään, että kuinka pitkälle se todella pitää paikkansa ja totesin, että kyllä minun pitää sittenkin olla toisesta varsin varma. Jos koen olevani toisesta varma, niin hyppään lähes mihin vaan, mutta en pelkän tunteen pohjalta. Järki menee mulla (ainakin nykyisin) yleensä puhtaan tunteen edelle.
Mä itse muistan sen tunteen ekan poikaystäväni kanssa. Hän lopetti meidän seurustelun järkisyitä ja mä muistan miten nuori minä ei tajunnut niitä syitä lainkaan ja mä olin hänelle siitä niin järjettömän vihainen. Olin monta vuotta, en kyennyt tajuamaan niitä hänen ajatuksiaan. Vaan nyt tajuan ne hyvin ja tiedän itsekin, että se tilanne olisi ollut mahdoton. Nyt tajuan, että hän oli silloin ikäisekseen varsin kypsällä tavalla ajatteleva yksilö.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ihan sama kumpaa kuuntelee, se menee silti aina pieleen.
Meni pieleen tai ei, niin kumpaa kuuntelet enemmän?
Sydäntä kuuntelen aina. Ei järki liity mitenkään rakkaussuhteisiin.
Ok, tämä selvä
Tunne edellä koska en kykene edes halaamaan puhumattakaan seksistä jollei ole äärimmäisen voimakkaita tunteita.
No entä jos ne tunteet ovat tulleet ja kykenet halaamaan, mutta jokin asia on järjellä ajatellen pahasti pielessä. Kumpi silloin menee edelle?
Tunteet. Rakastan niin kauan kun toinen haluaa olla rakastettu.
Selvä juttu
Minä pystyn halaamaan tuttua ihmistä vaatteet päällä, mutta seksiä en voi harrastaa ilman voimakkaita tunteita kenenkään kanssa. Siksi ilman seksiä lähes kymmenen vuotta. Kokeilin harrastaa seksiä ilman tunteita ja siitä seurasi paha olo useamman kuukauden ajaksi. Olen asperger piirteinen.
Tunneälyhän on osa työpaikkaperformanssia 😂🤣😅 https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009152938.html
Työpaikkaromanssi tosiaan on yksi paikka, jossa voi perustellusti miettiä, että järki vai tunteet.
Riippuu tietenki asiasta. Pelkään järkisuhteeseen en kykenis. Mä tarvitsen ehdottomasti voimakkaita tunteita, jotta voin ajatella parisuhdetta. Ne tunteet pitää siis syttyä ennen suhteeseen alkamista.
Mutta sitte jos mietitään suhteen jatkumista tai sitä, että ees siirrytään niistä tunteista suhteeseen niin kyllä siinä järkikin sanoo paljon. Jos toinen on väkivaltanen, niin ei kiitos. Jos toinen on alkoholisti, niin ei kiitos, Jos toinen on narkkari, niin ei kiitos. Jos toinen on epäluotettava valehtelija, niin ei kiitos. Jos toinen asuu jossain aivan hiton kaukana, jonne en halua muuttaa ja hän ei halua muuttaa, niin ei kiitos. Onhan noita asioita, joissa järki menee voimakkaidenkin tunteiden edelle. Ainakin mulla on.
Teetkö jotain työpaikkahaastatteluja vai miten voit ennen suhdetta tietää toisen päihdeongelmasta? Mun puoliso oli 8kk juomatta koska tiesi että minä olen absolutisti enkä hyväksy alkoholia. Tuon 8kk aikana olimme jo muuttaneet yhteen ja rakastuneet.
Tossa oli nyt jo sellasia juttuja, joita juuri ajattelin tätä alotusta tehdessäni. Niinkun sanoin tossa ekassa viestissä, niin mä olen sellanen "tulen perässäs vaikka Saturnukseen" tyyppi. Vaan siis, jos se toinen asuu oikeasti jossain hevon kuusessa, johon en halua tai jossa ei ole mulle elämän edellytyksiä, eikä hän suostu sieltä pois muuttamaan, niin se on este parisuhteelle. En mä sitten kuitenkaan lähtisi mihin vaan, jollen sitten voisi taatusti luottaa siihen, että se toinen tekee ihan kaikkensa, jotta se onnistuu ja lähtee yhdessä muualle, jos ei onnistu
Noi tollaset väkivallat ja muut, niistä olen myös ihan täysin samaa mieltä.
Alottajakin tais puhua suhteesta, joka oli päättynyt. Hän ei tainnut puhua vain ennen suhdetta. Vai luinko väärin?
Ja kyllähän tuon selville saa jos haluaa. Kokeilee mitä tapahtuu, kun tyypille tarjoaa alkoholia.
Tässähän kieltäytyi 8kk alkoholista
Joo, puhuin myös suhteen jatkamisesta. Tuli ilmeisesti sanotettua väärin, kun taas oli heti viisastelijat liikkeellä. Sori.
Se nyt on lopulta aika veteen piirretty viiva, että koska parisuhde alkaa. Se on niin yksilöstä ja parista kiinni miten asiat määritetään. Toiset deittailee ja tapailee ja sitten jossain kohtaa aletaan seurustella ja ollaan parisuhteessa jne. Toiset taas on sitten heti parisuhteessa, ekasta tapaamisesta lähtien.
Niin? Kohtuukäyttö onkin paljon vaikeampaa kuin kieltäytyminen.
Noinhan se on, että miten nyt itse kukin sen parisuhteen alkamisne nyt määrittää. Siihen ei taida mitään lakipykäliä olla. Aika usein muutama kuukausi hyvinkin on monilla enemmän tutustumista ja tapailua jne. Riippuu paljon siitäki, että miten usein on mahdollista tavata ja paljonko viettää aikaa yhdessä. Jotkut tosiaan on parisuhteessa ekasta sekunnista ja toiset vaikka vasta puolen vuoden päästä pohtivat, että ollaankos me vai eikös olla.
Järki aina mukana ohut valinnoissa. En tiedä onko kannattanut. Purskahdin tänään itkuun ja nousi valtava ahdistus kun jouduin meneminen taas kotiin kumppanin luo loman jälkeen.
Eroa. Psyyke ei kestä olla väärän kanssa
Kulli edellä meen nykyisin. Jotain pakkoskeidaa on pakko sietää mutta ämmältä pitää saada tarakkaa heti muuten se on moro. Tunteet...pfffyyii...vittu teidän paskahousujen kanssa.
Mikäs siinä. Pidäthän huolen, että molemmat tietävät alusta saakka mikä on meininki?
Tunne ja järki toimii aina yhdessä.
- Sheena
Kuulostaa tasapainoiselta. Kertoisitko enemmän miten tuo käytännössä näkyy?
Tasapainona?
Ihmisen aivoissa on kolme tasoa - liskoaivot, tunneaivot ja järkiaivot. Näiden toimintaan voi perehtyä lukemalla, netistäkin löytyy varmaan tietoa, kurssejakin järjestetään.
Mikään ei vaikuta ihmisen hyvinvointiin niin paljon kuin aivojen oikea käyttö. Nykyisin nyrkkisääntönä taitaa olla rauhoita liskoaivot (kova stressi, uupumus iskee liskoaivot "päälle"), ruoki tunneaivoja (tunnetaan omat tunteet, mistä tulee, miten niihin vaikutetaan) ja haasta järkiaivoja (esim. uusien asioiden opiskelu).
Aivojen terveyttä/tasapainoa uhkaa esim. päihteet, muut riippuvuudet ja yksipuoliset virikkeet.
- Sheena
Okei, kyse olikin vain jostain teoriasta. Minä oletin, että puhuit itsestäsi ja miten itse toimit. No ei siitä siis enempää.
Itsestäni puhuinkin. Olen vain täysin luonnollisesti noudattanut aivotutkijoiden ohjeita, joista olen kuullut vasta muutama vuosi sitten.
Lapsena kun olin rauhaton, levoton tai jännitin, tein mieltä ja kehoa rauhoittavia rentousharjoituksia. Nuorena oli itsestäänselvää integroida tunteita ja järkeä. Päätöksiä ei vain voi tehdä pelkän järjen tai tunteen mukaan, aina molemmat mukana.
- Sheena
Molempia, mutta ilman tunnetta ei edes järjellä ajateltuna synny kaverisuhdetta kummempaa. Eli tunne on se ehdoton vaatimus, vaikka kaikki ei aina olisi absoluuttisen järkevääkään.
-Jasu-
Sydän, tunne ja intuitio ratkaisee ~80%, järki ~20%. Nuorempana järki oli vahvempi, mutta nykyään uskallan luottaa enemmän vaistoihin. Yksi poikkeus on: moraali. Moraali on tähän mennessä pitänyt myös tunnetta kurissa eikä toisin päin.
Olen vahvasti tunneihminen, joten menen tunne edellä. Olen kuitenkin sen verran realisti, että tiedostan myös järkisyiden merkityksen suhteen onnistumiselle. Harkitsisin omassa elämäntilanteessani esim tarkkaan sitä, että miten hyvin pystyisin yhdistämään oman elämäni miehen elämän kanssa. Jos miehellä on vaikkapa viisi alaikäistä lasta, niin en ole varma osaisinko sopeutua siihen.
Kumpaakin tulee käytettyä, aluksi keikahtaa enemmän intuition puolelle.
erossa on tärkeää auttaa toista ymmärtämään ettei tule toiselle vaikeeta eikä kakkimyrskyä. kaikkien etu koittaa selittää mikä tuli. huonosti teki sinun ensimmäinen.
Ei, hän teki täsin oikein. Hän ei ehkä osannut hoitaa asiaa viimeisen päälle korrektisti, mutta hän ne syynsä kertoi. Se on sitten ihan minun ongelmani, etten niin nuorena kyennyt sitä asiaa tajuamaan. Ei mikään mitä hän olisi sanonut olisi saanut mua sitä tajuamaan. Elämä opetti.
Tunne ratkaisee, mutta järkeäkin on pakko käyttää. Joskus erilaisuus kiinnostaa enemmän kuin mikään muu, mutta pidemmän päälle sitten juuri se erilaisuus alkaa kuormittamaan suhdetta ja riidatkin jumiutuvat samoihin aiheisiin. Jotain yhteistäkin pitäisi olla ja samanhenkisyys on plussaa. Kaikkien kanssa tulee riitoja, eikä järjenkäytöstä voi edes puhua. Fiilispohjalla viihdyn sinkkuna.
Järki edellä ja tunnetta vähemmän, koska en etsi suhdetta johon liittyy romantiikkaa. Täytyy olla välittämisen tunteita toisen ihmisen hyvinvointia ja hänen parastaan ajatellen.
Sydän kertoo mihin pitää lopulta päästä. Järki ohjaa sitä kohti toimivaa reittiä pitkin.
Eivät ne ole koskaan olleet toisiaan poissulkevia vaan se on kartta ja kompassi joita pitää käyttää oikein.
Älä nyt naura, mutta minä olen selvänäköinen ja saan "tiedon" tulevasta suhde-ehdokkaasta ennen kuin tapaan hänet. "Tietoon" sisältyy aina jokin sellainen asia henkilön ulkonäöstä, että pystyn tunnistamaan kyseisen henkilön sitten kun hän tulee vastaan oikeassa elämässä.
Suhdetta ei välttämättä synny. Mutta tämä on oikein kätevää, koska tällä tyylillä ei tarvitse koko maailmaa haravoida.