Aloin tapailla miestä, joka omien sanojen mukaan oli eroamassa. En uskaltanut enempään, koska en halunnut sotkeutua heidän eroonsa. Kerroin, että voidaan aloittaa, jos se vielä sitten on ajnakohtaista, kun hän on eronsa käsitellyt. No, mies ilmaantui elämääni ja aloitettiin suhde. Kuinka ollakkaan, ero ei ollutkaan selvä. Vaimo ei kuulemma uskonut, että aikoi (luulin että oli jo!) jättää tämän.Miten sitten kävikään, sain koko perheen ja suvun niskaani, olin kuulemma vietellyt mies-ressukan. Olin ihan ihmeissäni. En ollut vietellyt ketään, mies itse omatahtoisesti ja aktiivisesti piiritti minua. Uskoin todella, kun hän ilmaantui säädyllisen ajan jälkeen ovelleni ja sanoi, että nyt se on loppu, siis edellinen suhde. Itse olin / olen vapaa.
Miksi se on niin, että nainen on yksin syyllinen miehen kieroiluun ja pettämiseen, vaikka minä en edes itse tajunnut olevani pettämässä ketään? Mitä tällä oikein voitetaan? Ei saada rehellistä keskustelua aikaan, mikä suhteessa oikein mättää ja suljetaan silmät oikeilta ongelmilta.Täytyyhän olla niin, että ne on joskus käsiteltävä. Vai onko?
Miksi se on niin, että nainen on yksin syyllinen miehen kieroiluun ja pettämiseen, vaikka minä en edes itse tajunnut olevani pettämässä ketään? Mitä tällä oikein voitetaan? Ei saada rehellistä keskustelua aikaan, mikä suhteessa oikein mättää ja suljetaan silmät oikeilta ongelmilta.Täytyyhän olla niin, että ne on joskus käsiteltävä. Vai onko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä ne ongelmat sieltä suhteesta jotenkin eteen ilmaantuu, tavalla tai toisella. Olen itsekin tuota ihmetelly, naisen syyllistämistä, vaikka ei olisikaan yksin syyllinen. Onkohan se niin, että kun taphtuneeseen pitää löytää syy ja syyllinen, niin "vieras" nainen on hyvä kärsijä. On helpompi myöntää se, ennenkuin se, että oma kumppani pettää ja vielä kun siihen pitäisi löytää syy...
Kirjoitit asiaa. Totuuden tunnustaminen kun on usein niin vaikeaa... helpompi syyttää sitä toista naista.
itse olen ystäväpiirissä pohtinut juuri samaa. miksi nainen laitetaan aina kaiken pahan aluksi ja syyksi. ellei oma vaimo, niin kakkonen.
ystävälläni, joka on neljänkymmenen oli suhde kolmekymppiseen varattuun mieheen. olihan tämä minulle aika järkytys ja tuomitsin suhteen heti, en ikäeron vuoksi, koska kukaan ei uskoisi ystävätärtäni nelikymppiseksi, vaikkei sitä koskaan itse peitäkkään, vaan siksi, että toinen osapuoli oli varattu! varoittelin, että vielä joskus sattuu ja pahasti. miehen vaimo seilaa merellä, joten ystävättereni elämä miehen kanssa oli jaksotettu vaimon työvuorojen mukaan. suhde tuli julki, niinhän ne aina... miten kävi? vaimo haki koko perheen ja suvun avuksi.
tämä nelikymppinen ystävättereni oli sairas, kiero ja ties millä tavoin vietellyt tämän nuoren viattoman miehen, (huomautan vaan, mies on kolmekymmentä!!!) mies parka oli joutunut elämään tämän hirveän syöjättären pauloissa pari vuotta! jos näkisitte ystäväni, nauraisitte, hän on sellainen luonnonkaunis, viattoman näköinen ajaton nainen (tuomittavaa silti pettäminen,johon pystyi). nyt noustiin me, naisen ystäväpiiri kapinaan, oikaise hyvä ihminen! nimittäin tämä mies oli erittäin mustasukkainen (mitä en koskaan ymmärtänyt) tästä kakkosnaisesta ja vahti tekemisiä, enemmän kuin oman vaimonsa joka jo työpaikkansa puolesta on lähellä viettelyksiä... ystävättäreni ei halua enää enempää "vaivata" miestä ja antaa asian olla. en kuitenkaan ymmärrä, niinkuin aikaisemmat kirjoittajatkaan, mikä osa miehellä on tässä kaikessa, miettikää kaksi vuotta kesti heidän sivusuhde! kuka haluaa tuollaisen vätyksen joka ei pysty pitämään omaa päätään ja vastustamaan naisia. nainen yksin kantaa syyn ja miestä vain säälitellään. no, toivon, että oikeus joskus tapahtuu ja totuus odottaa aina, ihan aina, jonkun odottomattoman nurkan takana.
Mikä mies! Haluttaisi kuulla, eikö tuo ikäero vaikuttanut mitenkään suhteeseen, oliko elämäntilanne erilainen jne. Miten se mies itse on ottanut koko jutun, siis suhteen paljastumisen? Tässä sitä taas näkee, että ei ne miehet aina ole nuoremman perään! =)
Tuohan on helppoa kaikille osapuolille! Mies pääsee helpolla kun on osaton tapahtuneeseen, eikä varmasti valita. Naisen ei tarvitse katsella vikaa omalta tontilta, koska kaiken pahan alku on paratiisiin luikerrellut käärme, ja kun tämä käärme ajetaan pois niin kaikki on taas hyvin! Tuo on minusta pahemman laatuista pettämistä, nimittäin itsensä pettämistä. Kuten täällä on ennenkin todettu, totuus kolahtaa jossain vaiheessa vastaan, ja lujaa. Oikeassa olet, naisparat ovat toistensa kimpussa, samaan aikaan mies luimistelee pois tilanteesta. Totta tuokin, että jotkut selittää pettämisen oman vaimon kamaluudella. Pitäisiköhän meidän muuttaa toimintamallia?