Erosin viime kesänä eli noin vuosi sitten exästäni, jonka kanssa seurustelin 6 vuotta. Ero oli mulle todella raskas, vaikka päätös erota olikin yhteinen. Ajattelin kuitenkin, että pääsen tästä yli ja jatkan elämääni. Ongelmani onkin nyt se, että en tunnu millään pääsevän!
Ollaan miehen kanssa hyviä kavereita vieläkin, ja mietin pahentaako se asiaa että nähdään oikeastaan viikoittain. Tiedän kuitenkin, että seurustelusta ei tulisi enää mitään, vaikka kuinka haluaisin. Onko kokemuksia vastaavasta? Olisikohan parempi pitää etäisyyttä exään, että voisi paremmin unohtaa sen? Oon tosi turhautunut, koska muista suhteistani ei tämän takia ole tullut yhtään mitään.
Toisaalta tiedän että exä loukkaantuisi, jos sanoisin etten halua nähdä, koska pitää mua hyvänä ystävänä. Tuntuu vaan et en jaksa enää tätäkään. Auttakaa jos on ehdotuksia tilanteeseen...
Ollaan miehen kanssa hyviä kavereita vieläkin, ja mietin pahentaako se asiaa että nähdään oikeastaan viikoittain. Tiedän kuitenkin, että seurustelusta ei tulisi enää mitään, vaikka kuinka haluaisin. Onko kokemuksia vastaavasta? Olisikohan parempi pitää etäisyyttä exään, että voisi paremmin unohtaa sen? Oon tosi turhautunut, koska muista suhteistani ei tämän takia ole tullut yhtään mitään.
Toisaalta tiedän että exä loukkaantuisi, jos sanoisin etten halua nähdä, koska pitää mua hyvänä ystävänä. Tuntuu vaan et en jaksa enää tätäkään. Auttakaa jos on ehdotuksia tilanteeseen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on sama tilanne, tosin ollaan erottu jo pari vuotta sitten. Mutta silti, nähdään tai ollaan muuten yhteyksissä melkein viikoittain (koko aikana ehkä kuukausi pisin ettei olla oltu). Tilanne on tosi rasittava välillä mutta olen huomannut, että alkuun häiritsi kun ei nähty välillä mutta nyt myöhemmin oikeastaan odotan ettei nähtäisi. Tämä tilanne ei ole antanut mahdollisuutta ottaa etäisyyttä. Nyt sen oikein huomaa, kun olemme olleet erossa "jo" pari viikkoa..
Olin ex-mieheni kanssa kimpassa 7 vuotta ja sitten päätettiin erota. Eräs kertoi erosta "selviämisen" kestoksi puolet siitä ajasta, joka oltu yhdessä, eli meillä noin 3,5 vuotta.
Se aika kyllä kuluikin. Vaikka toinen vaihtoi paikkakuntaakin ja oli sula mahdottomuus tavata silloin kun siltä tuntui, niin irtipäästäminen oli yhtä mahdotonta - piti vain kasvattaa itsensä toisesta eroon myös henkisesti, ei vain fyysisesti. Oli monesti tilanteita, että hän tapaili muita naisia ja kertoi niistä minulle, ja silloin tietysti mieletön ikävä iski ja ajattelin kuinka kukaan voisi korvata minut ja muistoni ja anelin takaisin ja puoliksi lupailin jatkaa suhdetta. Sain pidettyä hänet otteessa. Ja samoin hän teki minulle - lupaili minulle tärkeitä asioita suhteeseemme jos vielä yritetään...
Itselläni oli tuolloin sitten uusi suhde tekeillä ja tilanne oli melkoista kaaosta kun kävin eroa läpi ja rakensin suhdetta... Jälkeenpäin ihmettelin että kaikki onnistui näinkin hyvin ja "uuden" miehen pinna kesti exän vahvan haamun suhteemme yllä.
Erohomma käy työstä aivan täysin. Ja se kannattaa työstää huolella ja ajan kanssa. Rehellisyys itseään ja tunteitaan kohtaan kannattaa muistaa. Ja voi olla ihan armollinenkin itselle jos huomaa että kaikesta huolimatta asiat eivät etene toivotulla nopeudella :) Mutta niin kova mankeli se on, että edes vihamiehelleni en sitä toivo.
Erostamme on nyt noin 8 vuotta. Nykyään olen naimisissa tuon "uuden" miehen kanssa. Exäni kanssa saimme välimme sellaiselle tasolle, että enää emme ole toisiimme yhteydessä kuin harvoin (1-2 krt/vuosi) ja silloin keskusteluyhteys ei ole enää niin syvällinen kuin aikoinaan. Niinhän oli tarkoituskin. Hänelle voin nyt toivoa aidosti hyvää elämää uuden kumppaninsa kanssa.
Niin... Onnea sinulle prosessiisi. Jälkeen päin olet tyytyväinen kun nyt huolella ahdistelet :)
kärsin samasta ongelmasta.Kuulin hetki sitten että sillä on jo toinenkin (erosta vaan pari kk).olin tosi rikki...en tiedä mitä tekisin.me pysyttiin eron jälkeen hyvin kaveriena, mutta nyt vaan tapellaan.En kestä että mä olen menettänyt sen nyt jollekkin toiselle.mä itse halusin lopettaa suhteen, mutta nyt olen tajunnut että se oli virhe!!!jos haluat mailaa mulle ihmeessä...jutustellaan tuntemuksista lisää...
osote siis on [email protected]