Miten toimitte jos olette poissas kotoa useamman pävän eli reissun päällä, otatteko yhteyttä kumppaniinne, laitatteko viestiä / soitatteko puolisollenne välillä?
Mietin kun minun mies ei ota yhteyttä
Mietin kun minun mies ei ota yhteyttä
Mies reissussa
Anonyymi-ap
251554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jätä se.
Sama täällä, ei laita edes viestiä. Tuntuu, ettei välitä minusta ollenkaan.
Ja meinaan tästä kyllä mainita kun kotiin saapuu.
Avioliittoa takana yli 10v ja aina sama. Oli sitten lapissa kalassa, kelkkailemassa,omalla mökillä, ulkomailla yms niin ei ota yhteytta. Minä otan sitten kun ei mitään kuulu. Kerran oli työreissulla viikon niin kokeilin etten ota itse yhteyttä niin mies ei kertaakaan ilmoittanut mitään itsestään. Palasi kotiin kysyin miksei ilmoitellut mitään niin ei kuulemma ollut asiaa. EI OLLUT ASIAA!!! ja meillä oli lapset pieniä 5kpl, miehen lähtiessä minä ja vauva mahataudissa niin EI OLLUT ASIAA!!!! Teki mieli vetästä haaroväliin. Jos olen ollut synnärillä on pitänyt ruinata katsomaan minua ja vauvaa ja hakemaan pois synnäriltä vaikka TAKSILLAKIN KUULEMMA PÄÄSISIN!!! Sanoo rakastavansa ja perhe kuulemma tärkein elämässään,mistä tuon huomaa???!!! Mistä tuon ymmärtää että perhe on tärkein kun ei halua osallistua ja kaikki tekeminen perheen eteen tuskaa.
En mä aina sen kummemmin itsestäni ilmoittele. Enkä odota sitä toiseltakaan.
Ja tietysti riippuu paljon siitä reissustakin. Esimerkiksi jostain kaveriporukan mökkireissulta en tosiaan edes halua yhtään hiton kännipuhelua. Jutellaan kun kotiutuu. Vaan joku työreissu, joissa sitä yleensä istuu töiden välissä lähinnä tylsistyneenä hotellihuoneessa, niin sieltä tulee soiteltua ja viestiteltyä.
Etkö? Vaikka olisit biikon tai kaksi poissa kotoa niin eikö tule mieleen miten siellä kotona pärjätään tai eikö ole jotain jaettavaa siittä miten sinulla itsellä menee?
En, enkä odota toisen soittavan. Viikko on lyhyt aika minusta. En mäole koskaan viikossa kotona ollessanikaan mitään sen kummempaa tilannepäivitystä kaivannut. Tietysti saa soittaa ja viestittää, ihan mukavahan se on. Vaan ei ole mikään pakko. Kyllä mä ihan pärjään ja toinenkin pärjää. Miksi ei pärjäisi?
Ja siis oleellistahan on ennustettavuus. Se, että sanotaan ja sovitaan, että soitan silloin ja silloin. Kyllä mä sen ymmärrän, että se voi ahdistaa, jos mitään ei ole sovittu ja toisesta ei kuulu mitään. Mä itse olen huolehtija tyyppiä ja jos huolestun, jos jokin asia on odottamatonta. Vaan kun on sovittu, että "soitan kun olen perillä" tai "pistän viestin kun olen perillä" tai "soitan huomenna" tai "soitan maanantaina" tai what ever, niin ei mua silloin haittaa, vaikka nyt toisesta ei jatkuvalla syötöllä jotain kuulu. Aina tietysti saa soittaa tai viestitellä enemmän, mutta minimi on aina sovittu juttu.
Pärjää tottakait, mutta kyse on siittä että toinen on mielessämull ainakin etenkin iltaisin tulee mieleen että miyenhän toisella menee, eikö sinulla? Eikö olisi mukava jos toinen lähtee kahdeksi viikoksi reissuun että hän sieltä pari kertaq laittaa viestin tuon reissun aikana että hei, täällä kaikki hyvin, miten aiellä menee? On ikävä.
Kyse ei siis ole siittä etteikö pärjäisi vaan ikävästä helpottaa kuulla että toinen on ok edes parin päivän välein huikkaisi että hengissä ollaan tai kysyisi miten menee, tuosta tietää että on toiselle tärkeä ja perhe on toisen mielessä. Ei siinä mitään pitkiä keskusteluja tarvita vaan muutaman viestin vaihtaa.
Se riippuu miten on sovittu. Kun toinen on reissussa Japanissa tai vaikka jossain päin Yhdysvaltoja, niin minusta on tärkeämpää, että hän nukkuu, kuin että soittelee mulle. Viestin voi tietenkin laittaa koskaa vaan, mutta ei sekään niin välttämätöntä ole.
Mulle siis käytännössä riittää viikon parin reissun aikana, jos laittaa viestin, kun on turvallisesti perillä. En mä välttämättä sen enempää tarvitse. Jollain parin päivät työreissulla on lasten kaannalta jopa parempi, että viestejä ei laiteta. Ikävä iskee paljon kovempaa, kun siitä poissaolosta muistuttaa. Tämän opin itse joi aikaa sitten ja en tosiaan parin päivän poissaolon aikana erikseen itsestäni muistuttele, jos ei erikseen pyydetä ja saman se on miehenkin kohdalla. Arki toimii nätimmin sen pari päivää, kun ei erikseen muistuta poissaolostaan.
Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas. Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi." Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa: äkkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi, niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.
-sixone-
Ihmiset ovat erilaisia. Jos itse olen välittävässä suhteessa taikka kyse muusta tärkeästä ihmisestä, toinen on mielessä onko sitten kyse kännireissusta, työreissusta tai lomamatkasta ja haluan pitää yhteyttä, kertoa mitä kuuluu, kertoa tunnelmia ja koettuja hetkiä ja tuntoja. Toivon myös toiselta osapuolelta samaa. Jos yleensäkin arvot kovasti eriävät, eikä löydy yhteyttä, ei ole pitemmän päälle terveellä pohjalla. Maailma on koko ajan muuttumassa epäterveellisemmäksi ja ihmiset sen mukana. Kaikkien ei tarvitse noudattaa samaa kaavaa mihin maailmanmeno ihmistä ohjaa. Omista arvoista saa pitää kiinni.
Olen väsynyt. Mistä tämänkaikki paska oikein tulee? Miksi sopulilauma menee massana tuollaiseen isentiteetti varkauteen. Tosin individualismia korostetaan ja arvostetaan mutta tarviiko sen olla tuollaista hedonistista soopaa. Sanon nyt tämän, että näin ei voi jatkua, ei voi. Hirveä hälinä ja kaaos kaikkialla että usempi jo erkaantuu koska ei pysy eikä halua mukaan. Näkee vain kaiken loittonevan yhä kauemmaksi ja kauemmaksi itsestään.
IIhiset on sokeita. Niin se on. Sana ei kuulu, eikä sitä ymmärretä. Ihan kuin heiluttaisi punaista lappua silmien edessä ja toinen väittää sen valkeaksi tai ei näe koko lappua, missä mikä lappu. Ei vaan näe eikä ymmärrä eikä kuule oikein. Ihan kummallista.
No kyllä itse odotan, että viestin laittaa ja laitan itsekin. Mutta en hänen aikaansa puhelimessa tuntitolkulla vie. Luottamus on parisuhteen a ja o.
Voisitko olla ottamatta kotiin yhteyttä jos olet reissussa viikon, kaksi? Lapset ja vaimo kotona.
Kyllä, puolin ja toisin viestitellään ja soitellaan - aina on ikävä kun ollaan erossa. Mies 67 ja minä 65, , yhdessäolo vuosi noin 43
Se on varmasti kovin yksilöllistä ja myös pariskunnasta riippuvaa.
Viimeisimmässä pitkässä suhteessa soitettiin toisillemme joka päivä, viestejä tietty myös lenteli tarpeen mukaan.
Voisitko olla viikon kaksi teissussa neen ettet ota kotiin yhteyttä? Vaimo ja lapaet kotona
Henkisesti en voisi, mutta teknisesti ottaen voisin. Olisi mahdollista olla työmatkalla paikoissa joissa kännykän kuuluvuus tahi nettiyhteys on jokseenkin nolla. Siellä ei voi kuin ristiä kädet.
Puhelin kiinni ja vieraisiin iltasella , sehän piristää arkea kummasti , tyttöilta menee aina läpi kun ei kaverit niin tuttuja ole.
Joka päivä, päivän tapahtumia vaihdellaan viesteillä ja jos tarpeeksi kova ikävä niin soitellaan. Ei tarvitse huolehtia onko toinen kunnossa.
Pidin seuraa miehen kanssa joka kävi pohjoisessa kotikonnuiltaan eikä soitellut sieltä, kun asiaa ihmettelin tuumasi että hänellä oli siellä paljon seuraa suvustaan. No eipä ollut ainoa pöhölys ja niin loppui se suhde.