Miten tärkeää on fyysinen vetovoima?

Ei taida olla sinulle oikeanlainen mies koska epäröit, sellainen voimakas vetovoiman tunne tulee heti ensitapaamisesta ja se on selkeää.

Naiset ajattelevat vain alapäällään kun vain 5% miehistä saa naisille sen tunteen, että nainen ei voi pitää näppejään erossa.

Kyllä vetovoima on tärkeää. Ilman sitä ei onnistu. Jos sinun ei tee mieli koskea sitä miestä etkä halua hänen koskevan sinuun, niin siinä ei ole mitään mahdollisuuksia parisuhteelle.

Minulle on usein käynyt treffeillä niin, että mies on ihan kiva ja fiksu. Mutta kun esitän itselleni hiljaa mielessäni yhden olennaisen kysymyksen ja vastaan siihen kieltävästi, niin tiedän ettei kannata, ei tästä mitään tule.

. Se kysymys on: haluaisinko mennä häntä ihan lähelle, painautua kiinni häneen ja jäädä siihen hetkeksi?

95% miehistä on sellaisia että vastaus on: EN haluaisi.

No se riippuu siitä millainen ihminen sinä itse olet. Toiset tuntevat tuota "sukat pyörii jaloissa" tunnetta ja toiset taas eivät. Jollekin se voi tulla nopeasti ja toiselle ajan kanssa. Se millainen sinä itse olet on vastauksen kannalta hyvin oleellista. Jos sulle on aina aiemmin tullut tuo tunne nopeasti ja nyt ei, niin se voi olla syytä ottaa huomioon.

Itselleni ei ole ikinä tullut tuollaista tunnetta nopeasti. Mun tarvitsee tuntea, jotta se tunne tulee. Voin kyllä haluta ihan vaan seksiä jonkun kanssa, mutta olla haluamatta minkäänlaista pidempää tuntemista ko. ihmisen kanssa. On siis miehiä, joita voisin kerran panna ja miehiä, joiden seurassa vietän mielelläni aikaa, mutta en halua panna ja sitten on niitä miehiä, jotka kelpaavat hyvin molempiin. Ja kuten sanoin niin mulle se halu lähempään kanssakäymiseen herää yleensä suht hitaasti.

Vaan selvitä itsellesi millainen ihminen sinä itse olet niin ehkä tuokin siitä sitten selviää.

NOOOO ? pitäkö äijä näppinsä sinun tuloistasi erossa ? Olisitko rahoittava osapuoli ? Vai kenties vain antava osapuoli yön hämäryydessä ?

On täällä näköjään muutama asiallinen ja aiheeseen liittyvä kommentti. Tuota juuri pohdin, että jos vetovoima herää vähitellen. Jos mies vaan ymmärtää tämän ja jaksaa odottaa. Jollain lailla mies kiinnostaa, en haluaisi vielä luovuttaa. Exän kanssa en kokenut heti suurta intohimoa, vaikka taisi olla toiset treffit, kun jo kovasti pussailtiin. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin olen vaan yhden kerran elämässäni kokenut todella suurta intohimoa suhteen alussa. Se juttu tosin jäi vaan fyysiselle tasolle, mutta sitä miestä halusin todella.

Saattaa se kipinä herätä henkiin myöhemminkin jonkun ihan pikkujutun kautta, eikö siis minkäänlaista kutinaa tunnu useankaan tapaamisen jälkeen? Ehkä pitäisi...

Fyysinen vetovoima on todella tärkeää. Mittaan aina ennen treffeillä menoa kosteusmittarilla miten märkänä olen komealle mallimiehelle.

T. N26

Pusu melkein kertoo kaiken tarvittavan jot haluaako tai kannattaako toiseen tutustua sen ihmeemmin mu sen sänkyyn etenemisen kanssa kannatta edetä rauhaksiin kun monesti se tutustuminen toine toiseen loppuu niissä kohdin

Miksi kaikki pitää erotella. Jos tykkää niin silloin on kyseessä myös fyysinen vetovoima ja kaikki muu vetovoima. Minäkin olen epävarma vartaloni ja kaiken muun suhteen mitä tulee parisuhteisiin ja tapailuihin mutta silti oletan jos joku on minusta kiinnostunut, että tykkäää minusta vaikka en olisi kaikkien mieleen. Tai vartaloni ei olisi kaikkien mieleen.

Jotenkin mua naurattaa joidenkin naisten ajattelumalli ja profiilitekstit "tule ja vie minulta jalat alta". Aikuinen ihminen voi ihastua mutta ei minultakaan yksikään nainen ole vienyt "jalkoja alta".

Ja tokaksi fysiikka iskee mukaan yleensä parin kolmen kerran jälkeen viimeistään.
Eikä se millään jatkuvilla kahvitreffeillä etene lainkaan. Pitää koventaa vähän panoksia ja tarttua kiinni :) tilanteesta... tai no jos pokkaa on niin muualtakin :D :D

Pahoin pelkään, ettei tää juttu etene fyysisellä tasolla. Nyt on kahdet treffit ollut. Mies lähettelee päivittäin hempeitä viestejä ja romanttisia runoja. En sitten tiedä, onko vähän jo liian lällyä. Itse vastaan jollain tasolla takaisin, mutta omat viestit ei ole yhtä romanttisia. Jos ihan rehellinen olen, niin en taida olla tunnetasolla ihastunut tähän mieheen. Kovasti jo haluaisin sinkkuuden päättyvän ja etsintöjen loppuvan. En varmaan väkisin voi olla kenenkään kanssa, vaikka miten haluaisi kumppanin.

Aivan ehdottoman tärkeää!! Tunnen monta miestä jotka olisi hyviä kumppaneiksi mutta kun ei fyysisesti kiinnosta ,niin ei kiitos. Harmi sinänsä.

Vanhempana naisena en lähde edes leikin kokeilee,odottamaan jos vetovoimaa ei ole heti! Oli oltava heti yhteistä kemiaa!

Mutta sellaista yhteensattumaa ei tule kovin usein, että olisi molemmin puolin vetovoimaa fyysisesti ja henkisesti... Siksi aattelin, että pitääkö pudottaa rimaa omista vaatiimuksista.. Jääkö tällä menolla sinkuksi koko loppuiäksi...

En kestä. Tää treffikaveri kirjoittaa tosi hempeitä, kuinka haluaa pitää hyvänä ja halia. Suoraan sanoen itselläni ei ole samanlaiset fiilikset ainakaan vielä. Pitäisikö kertoa tästä miehelle vai mitä teen? Mies vaikuttaa olevan heti valmis suhteeseen. Itse haluaisin tutustua rauhassa. Mies haluaisi seuraavilla treffeillä kuulemma pitää minua kädestå ja nähdä jossain muualla kuin ihmisten ilmoilla. Itse haluaisin vaikka elokuviin tai syömään jonnekin, ehkä sitten sen jälkeen voi pitää kädestäkin kiinni. En ole vielä valmis noin intiimiin tapaamiseen mitä tämä mies ehdottaa.

Erittäin tärkeää. Joko sitä on heti ensi näkemällä (joskus jo ennenkin sitä!) tai sitten on turha jäädä odottelemaan myöhemminkään tulevaksi. Näin olen itse kokenut.
Sääli että niitä miehiä vain on ääri harvassa, ja silloin juuri ne ei ole koskaan minusta joko lainkaan tai tarpeeksi kiinostuneita, kaikki tyssää viimeistään nähdessä. Joutuu sitä sitten ainakin tilapäisesti tyytymään johonkin vähemmän mieluisaan kun ei täys selibaattikaan innosta, mutta ei niistä mitään vakavampaa, sitoutumista tms. voisi ajatella. Ehkä kannattaisi kertoa miehelle ettei tunteet ainakaan tällä hetkellä riitä muuhun kuin kaveruuteen?

"Suoraan sanoen itselläni ei ole samanlaiset fiilikset ainakaan vielä."

Jos miehen hempeilyt ja lähestymiset saa aikaan lähinnä inhon väristyksiä ja välttelevää vastenmielisyyttä, niin tuskin on oikeanlainen sinulle? Kyllä oikean kanssa haluaa intiimiä läheisyyttä hyvinkin pian eikä malttaisi pitää näppejä erossakaan.

Kyllä fyysinen vetovoima vaan on tärkeää, varsinkin siinä rakastumisvaiheessa. Olen oikeastaan aina vihannut tätä piirrettä itsessäni, ihastun naisessa aina ulkonäköön. Ihan sama vaikka tiedän, ettei nainen muuten olisi yhtään sopiva. Järki tulee mulla vasta myöhemmin.
Tämän takia petyin nettideittailuun. Kaikki vähänkin sievät ja pitkät naiset (olen itse pitkä) saavat siellä isolla paikkakunnalla ihan hillittömän määrän tykkäyksiä. Siis satoja tai tuhansia. Tietysti nainen valkkaa myös tarjonnasta parhaat päältä (jos jaksaa selata) ja koska en ole kuitenkaan varsinaisesti mikään George Clooney, todennäköisyys päästä tresseille sievän naisen kanssa Tinderissä on oikeasti tilastollisesti aika olelematon. Olen realisti.

Mutta onneksi löysinkin omat naisystäväni ravintolasta. Todella kaunis ja upea nainen, kääntää päitä. Tinderissa en olisi ikinä onnistunut, mutta ravintolasta lähti vaan minun käsivarteen mukaan. Pienempi kilpailu siis 150 hengen ravintolasalissa 😀. Todellisessa elämässä kaikki siis on mahdollista.

Jätä se sika!

Ihan ykkönen.

Nyt on nähty kolmesti. Miehessä ei ole mitään vikaa, hän on ystävällinen ja mukava, meillä myös juttu luistaa. Mutta en halunnut vieläkään mitään fyysistä läheisyyttä miehen kanssa. Saatan toki vähitellen lämmetä ja alkaa tuntea myös fyysistä vetovoimaa, en kuitenkaan haluaisi suostutella itseäni sellaiseen. Toisaalta voi olla omaa pelkoani, että epäröin. Mutta ei ehkä kuitenkaan ole hyvä merkki, etten halua läheisyyttä.

Vetovoima voi tulla vasta muutaman tapaamisen
jälkeen,kunhan et ajattele pakolla sitä.

No kaikki ovat erilaisia ja ehkä tuollainen haluttomuus jo lähtöviivalla saattaa joillekin olla parempi kuin ei mitään, mutta itselleni kosketus, ja ylipäänsä fyysinen läheisyys ja seksi on niin tärkeää, että en lähtisi kokeilemaan, jos ei ole vetovoimaa edes alussa.

Minulle on näytetty halutonta naamaa jo yhden elämän tarpeiksi ja toista laimeaa suhdetta en lähde edes koettamaan.

On ollut jännämiehiä tyrkyllä ja ytmejä. Mutta minulla on valikoiva maku. Jos ei värinöitä tule ,ei väkisin yrittämällä tai parhaalla tahdollakaan, niin ei tule.

Siksi sinkkuja onkin nykyään jo yli puolet aikuisista. Ja lisääntyy koko ajan.
Fakta nimittäin on, että ylivoimaisesti valtava enemmistö ihmisistä on oikeasti rumia, eivätkä saa kenenkään "sukkia pyörimään" halusta. Tähän kun lisää että elokuvissa, mainoksissa, somessa ja kaikesta viihteestä läpilyöty täydellisyyden mielikuva, mitään muuta kuin haluttomuutta ei voi olettaa. Kaiken lisäksi kello tikittää kaiken aikaa ja nekin jotka ovat nuorena kauniita ja komeita, rupsahtavat vääjäämättä vuosi vuodelta.

Kemiaa pitää olla heti. Kannattaa pussata melko alussa niin tiiät