Miettikääpä seuraava tilanne kohdallenne:
Olet tuntenut erään naisen 1 ja 1/2 vuoden ajan. Ensimmäisestä tapaamisestanne asti teillä on ollut säpinää. Harrastatte yhden illan juttuja aina satunnaisesti koko tuon ajan. Alussa olit ehkä hivenen rakastunut naiseen mutta ajan kuluessa et tunne naista kohtaan mitään sellaista että voisit seurustella kyseisen naisen kanssa, ja olet tuon tehnyt selväksi naiselle!
Nainen sen sijaan on ollut aivan lääpällään sinuun koko ajan. Saat häneltä yhtäkkiä kirjeen jossa nainen purkaa koko sydämensä sinulle, kertoo kuinka välittää sinusta, kuinka haluaa sinua, kuinka itkee ja ikävöi sinua...
Millaisia tunteita tuo herättäisi sinussa?
Onko kirje enemmän sykähdyttävä kuin tekstiviesti? Mitä tunteita ylipäänsä naiselta saama kirje saa aikaan? Laittaisiko tuo ajattelemaan asioita? Pitäisitkö naista tyhmänä? Epätoivoisena? Naurettavana? ...koska eihän teillä ole koskaan ollut mitää sen suurempaa suhdetta.
Onko neuvoja/vinkkejä minulle... millaisia asioita kannattaisi kenties jättää kertomatta? Vai onko koko idea täysin naurettava?
Kirje vaan tuntuu ainoalta keinolta mielestäni minun ja tämän miehen tilanteessa, koska hän ei halua keskustella asiasta, tai mistään joka edes viittaa tuohon asiaan. Toisaalta, minua kuitenkin nolottaa ja hävettää se miten mies suhtautuu... oikeastaan pelottaakin :(
Olet tuntenut erään naisen 1 ja 1/2 vuoden ajan. Ensimmäisestä tapaamisestanne asti teillä on ollut säpinää. Harrastatte yhden illan juttuja aina satunnaisesti koko tuon ajan. Alussa olit ehkä hivenen rakastunut naiseen mutta ajan kuluessa et tunne naista kohtaan mitään sellaista että voisit seurustella kyseisen naisen kanssa, ja olet tuon tehnyt selväksi naiselle!
Nainen sen sijaan on ollut aivan lääpällään sinuun koko ajan. Saat häneltä yhtäkkiä kirjeen jossa nainen purkaa koko sydämensä sinulle, kertoo kuinka välittää sinusta, kuinka haluaa sinua, kuinka itkee ja ikävöi sinua...
Millaisia tunteita tuo herättäisi sinussa?
Onko kirje enemmän sykähdyttävä kuin tekstiviesti? Mitä tunteita ylipäänsä naiselta saama kirje saa aikaan? Laittaisiko tuo ajattelemaan asioita? Pitäisitkö naista tyhmänä? Epätoivoisena? Naurettavana? ...koska eihän teillä ole koskaan ollut mitää sen suurempaa suhdetta.
Onko neuvoja/vinkkejä minulle... millaisia asioita kannattaisi kenties jättää kertomatta? Vai onko koko idea täysin naurettava?
Kirje vaan tuntuu ainoalta keinolta mielestäni minun ja tämän miehen tilanteessa, koska hän ei halua keskustella asiasta, tai mistään joka edes viittaa tuohon asiaan. Toisaalta, minua kuitenkin nolottaa ja hävettää se miten mies suhtautuu... oikeastaan pelottaakin :(
Vastaukset 24
Vanhimmat
rehellinen vastaus
Pitäisin asiaa hienona ja kiinnostuisin lisää ko. naisesta.
Kannattaa luottaa vaistoonsa. Kerranhan vain täällä eletään.
En osannut kuvitella sitä ollenkaan.
Pisin suhteeni on ollut ei ikinä. Ensimmäisillä tapaamisilla ei ole ollut säpinää. En ole vielä päässyt toisille treffeille saman ihmisen kanssa. En ole harrastanut seksiä. En ole ollut rakastunut. Naiset ei ole vielä tulleet omin haluin takaisin.
Olisin kai onnesta soikeana ja se on aika säälittävää.
kerran yhelle miehelle, jonka kanssa hengailtiin 1 ja puol vuotta. kaiken vuodatin kirjeeseen. nyt kadun koko touhua ja ihmettelen, mitä näin tässä jätkässä:) hävettää, mut toisaalta kun aattelee, niin se vaatii myös rohkeutta ja tunteitaan ei saa hävetä. nyt tajuan myös sen, että se mies piti mua seksilelunaan, et se sai varmaan myös maketa naurut kaupan päälle. enää en kuitenkaan siitä välitä, se on vaan elämää. kirjoittaisin vieläkin saman tyylisen kirjeen, jos olis parempi ehdokas. onhan se valitettavasti niin, ettei kaikilla ole tapana vastata kieltäytymistään edes kohteliaisuudesta, se on vaan niin.
Minä kirjoitin pari kk sitten sellaisen kirjeen miehelle. Kirjoitin siihen kaiken. Kaikki ilonhetket kaikki loukkaantumiset ja syyt ja seuraukset. tykkäämiseni, toiveeni..Kirjoitin kuin päiväkirjaa.
Hän ei vastannut mitenkään.
Neljä päivää odotin vastausta ja sitten huomasinkin, ettei sillä vastauksella olekaan mitään väliä. Ihan sama. Olin kirjoittanut itseni irti siitä miehestä. Vastaamattomuus sai minut tavallaan huomaamaan miten julma ihminen hänen oikeastaan täytyykään olla, kun ei edes kohteliasta kieltäytymistä esittänyt. En halua sellaista ihmistä elämääni.
Kannatti kirjoittaa.
"Olin kirjoittanut itseni irti siitä miehestä."
Tuo oli hyvin sanottu. Minä olen joskus tehnyt puhelimessa tunnustuksia miehelle ja tavallaan samalla "puhuin itseni irti" hänestä. Tajusin hänen kylmyytensä ja kovuutensa, kun hän reagoi asiaan lähinnä ivallisen välinpitämättömästi.
Minulla oli tunnustukseni jälkeen alkusurun ja sokin hälvennyttyä keveämpi olo ja pystyin pikkuhiljaa siirtymään elämässä eteenpäin. Vaikka miehen suhtautuminen vei veronsa, oli se silti parempi kuin roikkua vielä toiset pari vuotta harhakuvitelmissa hänestä. Muutaman kuukauden päästä minulla oli jo uusi mies kuvioissa ja tunteet ivallista miestä kohtaan hiipuivat nopeasti.
"Vastaamattomuus sai minut tavallaan huomaamaan miten julma ihminen hänen oikeastaan täytyykään olla, kun ei edes kohteliasta kieltäytymistä esittänyt."
Täällä netissä tuollainen on oikein naisten erikoisuus. On kuule mennyt usko koko naisrotuun jo moneen kertaan, ei tunnu olevan mitään käsitystä miten toiset pitäisi ottaa huomioon. Mukana on muutama niin räikeä tapaus jotta ei ymmärryskään aina täysin riitä.
Toisena jännittävänä ryhmänä ovat ne itsesäälissä piehtaroivat jotka jättäävät vastaamatta koska masentuvat kun eivät vastaa!
Mielessäni ei koko ajan ole ajatus siitä että onnistunko saamaan hänet itselleni tuon kirjeen avulla vai en. Eniten pelottaa se että miten hän suhtautuu tuohon kirjeeseen. Pitääkö hän minua todellisena epätoivoisena riippuvana naurettavana ääliönä kun ylipäänsä mitään noin syvällistä kirjettä menen hänelle kirjoittamaan.
Se tässä vaivaa että kuinka tosissaan hän tuon kirjeen ottaa loppujen lopuksi...
mielummin ehkä jotenkin lievemmin herättää miehen mielenkiinto... hipase sitä jostain, mistä et yleensä hipaise - esim, niskasta, ja jätä juttu jokskin aikaa siihen. Ton edellisen voi toistaa muutaman kerran, kunnes miehen mielenkiinto on herännyt (siis jos on herätäkseen). Sit vaikka alat hymyilemään sille enemmän, katselet kauemmin jne... Ja sitten vaikka jotain muuta, mutta ei ikinä mitään ylipursuavia lovelettereitä! Niillä ei saa mitään hyvää aikaseks. Jos miestä ei kiinnosta, se voi tuntua hyökkäykseltä, ja välit on menneet iäksi. Jos kiinnostaa, se voi silti tuntua aika kornilta.
Tehokkaampi ois pieni ruttuinen post-it lappu, viestinä "olet ihastuttava!". Se olisi juuri ja juuri tarpeeksi vaatimaton ehkä-ihastumattoman miehen makuun. Etkä sillä nolaa ees ittees, voihan noin tehdä vaikka kelle.
Kiitos mielipiteestä, mutta vastauksesi ei ollut suoranaisesti se mitä hain. Tahdoin vain tietää mitä reaktioita kirje saa miehessä aikaan? Herättääkö se miehessä mitää tunteita, että saa kirjeen?
Jos alkaisin tässä "purkamaan" minun ja hänen "suhdetta" nii ymmärtäisit kyllä miksi tahtoisin hänelle kirjeen kirjoittaa... Lyhyesti: Meidän "suhteeseemme" kuuluu hyvin paljon väärinkäsityksiä. On hyvin oletettavaa että se on suurin syy miksi hänellä ei ole tunteita enää minua kohtaan.
Kun hän saisi tietää mitä tunnen ja mitä olen aina milloinkin hänen kanssaan tuntenut, saattaisi hänelle selventää sitä miksi olen aina käyttäytynyt niin ja näin. Voi ei... menipä vaikeeks selittää...
Jos tietäisin, että toinen tuntee niin voimakkaasti, enkä kuitenkaan itse olisi hänestä kiinnostunut, en tapaisi häntä enää. Se olisi kuitenkin parasta molemmille ja reilua naista kohtaan.
Voithan kuitenkin kokeilla kirjoittamistakin, ei siinä sinänsä mitään naurettavaa ole ja ehkä hän on kiinnostunut sinustakin? Mutta jos häntä vain ei yksinkertaisesti kiinnosta, "suhteenne" tuskin etenee haluamaasi suuntaan, vaan saattaa loppua kokonaan. "Kaikki tai ei mitään" voisi olla ihan hyvä asenne, koska ei tuosta ainakaan muuten mitään kummempaa kehity. On sinullekin parempi etsiä joku toinen ja unohtaa nykyinen, jos haluat syvemmän suhteen. Mitä pidempään annat nykyisen tilanteen jatkua, sitä kipeämmäksi suhteenne loppuminen käy (ja se tapahtuu viimeistään sitten, kun hän öytää itselleen jonkun, josta välittää).
"Jos tietäisin, että toinen tuntee niin voimakkaasti, enkä kuitenkaan itse olisi hänestä kiinnostunut, en tapaisi häntä enää."
Aikoinaan sitä itsekin tälle miehelle aina sanoin että jos hänellä ei ole mitään oikeita tunteita minua kohtaan niin haluaisin että "juttumme" loppuu.
"On sinullekin parempi etsiä joku toinen ja unohtaa nykyinen, jos haluat syvemmän suhteen."
En minä etsi varsinaisesti mitään syvempää suhdetta, eikä minulla ole mitään pakkoa sellaiseen juuri nyt... Minun tunteeni ovat vain sekaisin tämän miehen suhteen. Hän on samalla maailman k*sipäisin ihminen ja samalla se josta eniten välitän. En ole ketään koskaan vihannut niin, en ole koskaan kenestäkään välittänyt noin paljoa.
Sen kirjeen ei ollut tarkoitus olla pelkästään "olen ihastunut sinuun, välitän sinusta enemmän kuin kenestäkään koskaan"... vaan haluan siihen kirjeeseen myös laittaa ne asiat jotka ovat saaneet minut tuntemaan loukkaantuneeksi!
Teit tilanteen aivan selväksi. Hän haluaa vain seksiä. Elättelet nyt turhia toiveita ja tuhlaat aikaasi. Älä lähetä sitä kirjettä - älä edes kirjoita sitä.
Ei ole kyse minusta, vaan siitä että kuinka hän... tai sinä suhtautuisit tuollaiseen kirjeeseen/ sen kirjoittajaan, saadessasi tuollaisen kirjeen?
Miua kyllä säikäyttäis ihan hitosti. Jos kerran tuntuu siltä että ei siitä tuu mitään niin tuskin se muuttuu jos toinen pamauttaa vaikka millaisen rakkauskirjeen.
Mut se ainaki sais paniikkiin ja luultavasti häipymään maisemista vähäks aikaa. Sillä en suinkaan ole tarkoittanu satuttaa, ja nyt sen teen kuitenki joten kai se on parempi lopettaa ettei se jatkuis enää.
Itseasiassa kun sellainen sattui, minä kyllä kerroin että tapaillaan sit kun saat tuntees jäähdytettyä... meni puolivuotta ja se seurusteli siinä välissä jonki jätkän kaa, no meni taas poikki ja sit se yritti palata mun luo mut kun ei niin ei. ja tyttö veti älyttömät kilarit siitä....
Ei se ole pelkkä "rakkauskirje"...
Sen on tarkoitus olla muutakin...
Luulen että syy hänen tunteidensa lakkaamiseen (vai peittämiseen??) on se että koko "suhde" on täynnä väärinkäsityksiä! Hän on loukannut minua tietämättään, minä loukannut häntä "takaisin"... ja eräänlainen kierre tullut koko hommaan... eikä kumpikaan tiedä mistä kaikki saanut alkunsa.
Haluaisin hänelle selittää mitä olen aina milloinkin tuntenut... ehkä hän sitä kautta tajuaa loukanneensa jne.?
Kirjota nyt ihmeessä se kirje! Et sinä siinä mitään ainakaan menetä! Itseä ainakin tuollainen vain lämmittäisi.. tottakai. Mitä pahaa tai hävettävää omien tunteidensa tunnustamisessa nyt voisi olla? Ja tuleepahan asiat selviksi.
Ja vaikka en itse enää romanttisia haavekuvia tällaisen kirjeen kirjoittajaan tuntisikaan, niin lämmittäisihän se silti sydäntä ja saisi suhtautumaan kyseiseen henkilöön hieman eritavalla. Kunnioittavammin, ystävällisemmin, tai ikäänkuin sielunkumppanina jonka kanssa on yhteinen salaisuus...
Ja jos tunteet puolestaan olisivat samat, niin hyppisin todennäköisesti onnesta!
"ehkä hän sitä kautta tajuaa loukanneensa jne.?"
Vai onko tässä kyse jostain hyvityksestä? Tahdot hänen pyytävän anteeksi? (kuulostaa nimittäin vähän katkeralta...)
Semmosta.
En varsinaisesti janoa hänen anteeksi pyyntöäänkään... Mielestäni molemmat loukkasimme toisiamme samoissa määrin! Haluaisin vain tietää tekikö hän sen ilkeyttään vain tahattomasti!
Pystyn elämään asian kanssa sen jälkeen kun hän vaan tietää minun ajatukseni ja tunteeni koko suhteesta..
Lähetä se kirje, mutta älä ihmettele, jos kaverista ei enää mitään sen jälkeen kuulu. Luulen, että se on sinulle parasta. Vastausta et ehkä silti saa koskaan, paitsi sen kirjoittamattoman, että olit vain paikalla, kun ei muitakaan sattunut olemaan. Jos niin käy, on sekin tieto on sinulle hyväksi, sillä sen jälkeen voit unohtaa hänet jatkaa elämääsi omana vapaana itsenäsi.
Tilanteesi kuulostaa aivan samanlaiselta kuin minulla!! Itse olen kuitenkin jättänyt tilanteen siihen, että en ole tunteitani paljastanut(toisaalta hän tietää niistä, vaikken ole sitä suoranaisesti ikinä hänelle sanonutkaan) enkä ole ottanut häneen enää mitään yhteyttä.
Luulen, että sellainen kirje ensinnäkin pelästyttäisi hänet ja saisi hänet ahdistumaan, varsinkin, jos hän on tehnyt sinulle selväksi, ettei halua kanssasi mitään enää. Toisaalta on vaikea arvailla hänen reaktiotaan, sillä en tiedä minkälainen hän on persoonana/luonteeltaan.
Periaatteessa sillä ei loppujen lopuksi ole mielestäni väliä, että onko hän sinusta kiinnostunut vai ei, jos mietit vain yleisesti ottaen hänen reaktiotaan tällaisessa tilanteessa..Ja jos sinua ei "haittaa" vaikka välillänne ei kertomisen jälkeenkään tapahdu enää mitään. Siinä mielessä mielestäni sinun pitäisi kertoa hänelle eikä hänen reaktiollaan sinänsä edes siis ole merkitystä..(jos siis tarkoituksenasi on saada asia vain pois sydämeltäsi)
Paras tapa kuitenkin olisi mielestäni kertoa asiat hänelle kasvotusten, sillä samaan aikaan voit havainnoida hänen reaktiotaan ja suhtautumista siihen että tällaisia asioita kerrot ja tiedät miten paljon ja millä tavalla on parasta jatkaa vai olisiko parempi lopettaa.
Itse olen jutellut tämänkaltaisista asioista miehen kanssa johon olen itse ihastunut, vaikkakin lähinnä hänen aloitteestaan ja hän arvasi tunteeni. Kuitenkin vaikka hän on sanonut ja tehnyt yhtä sun toista, jolla on osoittanut että ei ole rakastunut minuun, voin vaistota hänestä jonkinlaisen "aidon kiinnostuksen" minua kohtaan kun tapaamme/juttelemme. Saatan olla väärässä, mutta sen takia jaksan uskoa siihen, että ehkä vielä jonain päivänä hän myöntää tämän "yhteyden" olemassaolon ja samalla ehkä huomaa arvostuksensa minua kohtaan.
En kuitenkaan epätoivoisesti odota tai roiku hänessä vaan olen ottanut tilanteen siten, että olemme vain kavereita siihen saakka kunnes hänen puolelta tulee aloite johonkin muuhun(siis ei pelkkään seksiin). Silti se ei tarkoita, että hän jatkuvasti tietäisi asianlaidan olevan näin,siis että minä olen oikeasti niin kiinni hänessä..En anna hänen käyttää itseäni hyväksi millään lailla, vaikka hän ei kyllä sitä tekisikään, sillä se oli yksi syy jonka takia hän lopetti "suhteemme".
Juttusi kuullostaa erittäin tutulta ja siitä oli apuakin todella, koska oli kiva kuulla jonkun toisenkin olevan samassa tilanteessa.
Eroa vain on minun ja sinun käyttäytymisen välillä...
"Itse olen kuitenkin jättänyt tilanteen siihen, että en ole tunteitani paljastanut"
Alussa hän otti minut hyvin vakavasti. Kun aloin myöhemmin janoamaan vakavempaa suhdetta, hän ei sitä enää halunnut. Monesti "erosimme" ja kaiken piti loppua, mutta ei mitää loppua ikinä tullut. Ja olen sanonut hänelle kerran "erotessamme" että en voi tunteilleni mitää, enkä sille että olen hyvinkin kiinnostunut hänestä. Ihme kyllä se ei tuntunut häntä haittaavan! Ja tietty kaikki eleeni ja tekoni ja sanani aina tavatessamme varmasti paljastavat kaiken!
"enkä ole ottanut häneen enää mitään yhteyttä. "
Minä taas liiaksikin pidän yhteyksiä, tai siis yritän pitää. Olen vain kamalan kärsimätön, pakko on vaan yrittää hillitä itsensä :(
"että sellainen kirje ensinnäkin pelästyttäisi hänet ja saisi hänet ahdistumaan, varsinkin, jos hän on tehnyt sinulle selväksi, ettei halua kanssasi mitään enää."
Olen hänelle kerran aiemmin kirjoittanut kirjeen... tosin vähän leikkimielisen, ei suoranaisesti sanaakaan ihastumisestani tms, mutta kyllä siitä kirjeestä käsitti kuitenkin ettei se ollut pelkästään kaveri pohjalta. Siitä hän oli hyvin otettu ja ihmetykseni olin saamassa hänet takaisinkin sen jälkeen mutt... Sitten tuli taas kaikkea muuta...
"Ja jos sinua ei "haittaa" vaikka välillänne ei kertomisen jälkeenkään tapahdu enää mitään"
Tottakai haluaisin hänen kanssaan vakavemman suhteen, mutta nyt vaan ensimmäisenä on mielessä se että on saatava pakko purkaa tunteensa häneen.
"Paras tapa kuitenkin olisi mielestäni kertoa asiat hänelle kasvotusten"
Nyt "suhteemme" on siinä jamassa että hän tuskin haluaa tavata (paitsi vahingossa baarissa, humalassa) ja tuskin on tilannetta joilloin ei hänen kaverinsa (jotka ovat myös aina yrittäneet tuhota suhdettamme, ja kai onnistuneetkin)olisi läsnä.
"Kuitenkin vaikka hän on sanonut ja tehnyt yhtä sun toista, jolla on osoittanut että ei ole rakastunut minuun,"
Hän on todellakin tehnyt yhtä ja toista osoittaakseen ettei välittäisi minusta ja ne teothan mua on satuttanu. Silloin kun olimme "pelkkiä kavereita" hän sanoi suoraankin ettei ole kiinnostunut, mutta silti oli vaikea olla huomaamatta hänen mustasukkaisia katseitaan jne.
Luulin monesti ettei häntä kiinnostaisi...
Mutta nyt kun hän pari, kolme, kuukautta sitten todella suuttui ja loukkaantui kertoo todellakin sen että häntä aiemmin kiinnosti. Nyt kun hän on kylmä ja todella välinpitämätön, tajuan sen että kyllä hän välitti, vaikkai puhui ja teki silloinkin ties mitä!
"En kuitenkaan epätoivoisesti odota tai roiku hänessä"
Minua just pelottaakin se että olen tehnyt jo liian epätoivoisen itsestäni hänen silmissään!
"en anna hänen käyttää itseäni hyväksi millään lailla"
Tämä vaan taisi tapahtua kohdallani... Liian helppo, liian rakastunut...
Hän suuttui todella pari, kolme, kuukautta sitten juuri siitä kun suutuin todella hänen käytökseensä ja syyttelin häntä siitä miten hän kohtelee minua. Haukuin hyväksikäyttäjäksi jne...
"Nyt "suhteemme" on siinä jamassa että hän tuskin haluaa tavata (paitsi vahingossa baarissa, humalassa) ja tuskin on tilannetta joilloin ei hänen kaverinsa (jotka ovat myös aina yrittäneet tuhota suhdettamme, ja kai onnistuneetkin)olisi läsnä."
Minulla on aivan samassa jamassa oma tilanteeni. Aluksi käyttäydyin niin kuin en olisi huomaavinanikaan tätä miestä jos satuimme samaan baariin, en moikannut (eihän hänkään voinut moikata!), en mennyt sanomaan yhtään mitään, pidin hauskaa omien kavereitteni kanssa. Tottakai se oli hankalaa ja tuntui ikävältä katsoa kuinka hän käyttäytyi niin kuin minua ja meidän välillämme tapahtunutta ei olisi olemassakaan, mutta hillitsin itseni ja päätin, etten alennu anelemaan häntä.
Kuitenkin jossakin vaiheessa kypsyin olemaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja taas sattumalta baarissa tavatessamme marssin hänen luokseen ja kysyin kiperiä kysymyksiä, joiden vastaukset olivatkin hyvin merkittäviä hänen "aidon kiinnostuksen" kannalta/osoittamiseksi.
Kun aikaa kului tarpeeksi ja suurimmat vihani/turhautumani häntä kohtaan olivat laantuneet ja muutenkin ilma oli puhdistunut ja myös minä muuttunut, olen käyttäytynyt ihan normaalisti hänet nähdessäni (mitä tapahtuu kylläkin harvoin). Moikataan ja ehkä päädymme jutustelemaankin, mutta pidän pääni ja tilanne pysyy näennäisellä tasolla hyvinkin neutraalina.
Ehkä siis onkin parempi että unohdat hänet, ainakin hetkeksi, niin vaikeaa kuin se onkin. Anna hänen olla ja miettiä rauhassa (varsinkin jos hän jo tietää tunteistasi!) ja anna asioiden mennä omalla painollaan. Kun näet häntä käyttäydy niin, että olet hyväksynyt tilanteen (tavallaan et mitään muuta voikaan, sillä ei ketään voi seurusteluun pakottaa), niin että hän huomaa, että pärjäät kyllä (vaikka se ehkä onkin hieman vaikeaa). Ehkä hän jonain päivänä huomaa kuinka ainutlaatuinen tyyppi sinä ja teidän suhteenne olikaan ja lähestyy sinua omasta aloitteestaan..
"Aluksi käyttäydyin niin kuin en olisi huomaavinanikaan tätä miestä jos satuimme samaan baariin, en moikannut (eihän hänkään voinut moikata!), en mennyt sanomaan yhtään mitään, pidin hauskaa omien kavereitteni kanssa."
Silloin kun meillä oli pidempään ollut "ero" (tosin juttelimme muttemme muuta), en jaksanut enää välittää hänestä sillä tavalla kuin välitin aiemmin. En jaksanut häntä enää odottaa takaisin. Hän oli oikeastaan pelkkää ilmaa minulle. Niin ei mennyt kuin muutama viikko kun hän itse halusi minut "takaisin". Olimme "vakavemmin" kuin olimme ikinä aiemmin olleet. Olin enemmän hänestä kiinnostunut kuin koskaan. Mutta tuo kesti vain pienen hetken, liian lyhyen hetken. Hänen mielestään oli parempi olla vain kavereita... Hän lähti, välittämiseni jäi :( Tuon jälkeen ei mennyt kuin viikko jolloin taas olimme "yhdessä" sen yön. Sama taas seuraavalla viikolla. Joka kerta pystyin tajuamaan kaikesta huolimatta että hän välitti, vaikkei (muka?) halunnut olla kuin aina yhden yön. Tuo kaikki ei ollut vain humala sekoilua. Olimme yhteyksissä kaikesta huolimatta selvinkinpäin, eikä se tuntunut häntä haittaavan.
Pidemmän päälle vain taas kyllästyin pelkkiin yhden illan juttuihin hänen kanssaan, varsinkin kun hän muutenkin viestitti että halusi olla kanssani, tosin hän kielsi sen. Tietysti räyhäsin siitä hänelle ja hän loukkaantui todella... Meni pari kuukautta kun taas aloin pääsemään hänen kanssa väleihin, sen aiemmin mainitsemani kirjeen avulla. Mutta eipä mennyt kauan kun taas hermoni pettivät hänen käytökseensä, vaikkei meillä ollut ollutkaan mitään sellaista juttua pitkään aikaan.
Tuon jälkeen en ole anteeksi saanu, en ole saanut edes yhtä hymyilevää katsetta, hän ei vastaa viesteihini tai muutakaan... vaikka tuosta on kulunut jo pari-kolme kuukautta.
Itsekin olen monesti luvannut itselleni muuttua ja antaa hänen olla, uskoen että hän itse ottaa yhteyttä kun rauhoittuu. Mutta sitten aina kun tapaan hänet, unohdan koko lupaukseni :( Nämä viimeisimmät kuukaudet hän on ollu todella töykeä aina kun olen yrittänyt jutella hänen kanssaan.
En kelpaa hänen seuraansa mutta tuntuu (en ole aivan varma)että ainakun olen jonkun muun miehen juttusilla tms hän ikään kuin hermostuu siitä...
Koska jos hänen juttusilleen eksyn sen jälkeen kun hän on nähnyt/kuullut minun olleen jonkun miehen seurassa, hän on entistä töykeämpi ja ilkeämpi minua kohtaan!
Mussa toi ainaki herättäs hymyn. Jos sulla on kanttii laittaa kirje nii tee se. Kirjeen saaja tajuu ainaki ettei oo mikää humalas tai hetken mielijohtees tehty. En ainakaa ite pitäs mitenkää pahana asiana tommosta. On kyl vaa mun mielipide ku arvostan muutenki rehellisyyttä ja asioista puhumista niitten omilla nimillä. Mun mielest on mukavaa ku tietää et joku rakastaa mut en kyl tietty alkas mihkää jos en ite siit lähettäjäst välittäs sen kummemmi. Tietty jos se o joku pentu nii riskinä on et näyttää kavereillee ja sit ne nauraa yhes sulle