Kun täytin parisen vuotta sitten 50 vuottaa, eli tulin ns. miehen ikään, niin minkäänlaisia juhlia ei ollut. Yhtäkään onnittelukorttia ei tullut, kukaan ei toivottanut hyvää syntymäpäivää.
Tuo varmaan kertookin millainen elämäni on ollut. Yksinäistä taivallusta kohti yksinäistä vanhuutta ja kuolemaa. Lapsia ei ole, eikä kumppania.
Kaikesta huolimatta olen tavallaan onnellinen. Terveyttä on riittänyt ihan kohtuu hyvin, olen saanut mennä ja tulla niinkuin itse haluan. Työpaikat on olleet pätkähommia, mutta en ole maallisen mammonan perään ja mitään täältä ei mukana viedä kun tuon puoleiseen tulee aika siirtyä.
Tuo varmaan kertookin millainen elämäni on ollut. Yksinäistä taivallusta kohti yksinäistä vanhuutta ja kuolemaa. Lapsia ei ole, eikä kumppania.
Kaikesta huolimatta olen tavallaan onnellinen. Terveyttä on riittänyt ihan kohtuu hyvin, olen saanut mennä ja tulla niinkuin itse haluan. Työpaikat on olleet pätkähommia, mutta en ole maallisen mammonan perään ja mitään täältä ei mukana viedä kun tuon puoleiseen tulee aika siirtyä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin, sellaista se on. Ittellä tuo rajapyykki on tuossa kulman takana.
Todellakin toivon, että mahdollisimman harva muistaa. Toki muutamat lähimmät muistaa, vanhemmat, exä, mutta jos muuten olis hiljaisempaa. Se on niinku tädin ja äidin kanssa aikanaan höpistiin, paskaako sitä vanhan ihmisen viimeisiä vuosia onnittelemaan, typerää touhua, onnea että olet taas raihnaisena vuoden lähempänä kuolemaa. Hohhoijaa...
Noo, kattellaan minne asti tässä saa sätkiä, kunhan nyt ei tarttis hirveän pitkälle polskia, turha sitä on raihnaisena tohelta jos ei elämästä enää saa kaikkea irti, eikä ole jälkikasvua ja niiden mukuloita kiusattavana. Hukkaan menee vuodet ilman sellaisia, yhtä hyvin voi jättää perinnöt muiden kiroiltavaksi.
Höpönlöpön ja rokkenroll. Vanhaa ihmistä sitä juuri pitääkin muistaa, kun kaikki eivät saa kunniaa elää vanhaksi!
- Sheena
Sopii muistaakin, mutta ei minua, joudan katoamaan täältä aikanani ihan kaikessa hiljaisuudessa, tästä tartte teherä mitää numeroa.
Sitä se on monille minullekin. En edes tykkää juhlia, suuret juhlat alkaneet olla enemmän taakka kuin velvollisuus. En halua juhlia omia synttäreitä, enkä ole niitä juhlinut 40- vuotta täytettyäni enää ollenkaan. En halua olla keskipisteenä ja juhlakaluna.
Olen ulkoistanut itseni monesta. En koe olevani hyvä kaveri monille, en viihdy isoissa porukoissa, koska se tuntuu olevan enemmän roolipelaamista. Tunnen sellaisissa tilanteissa helposti itseni ulkopuoliseksi. Mennyt jättää jälkensä.
Olen joukkueurheilija ja tiimityöskentelystä tykkäävä, sillai ristiriitainen mies. Hyvä seura ja toimiva tiimityö on saavuttamisen arvoinen kokemus. Sellaisen olen kokenut opiskellessani, mutten työelämässä. Yhteen hiileen puhaltaminen on yhteisöllistä, joka ruokkii hyvää mukana oleville.
Minä puolestani aloin tarjota kakkukahveja siitä, kun täytin 48v. Jotainhan piti keksiä, kun lapset lähtivät muailmalle ja heille ei enää tarvinnut leipoa kakkua.
Voi, kuulostaa ikävältä, jos kukaan ei onnittele. Toisaalta miten voi onnitella, jos ei tiedä milloin synttärisi ovat?
Olen ollut FB:ssä vuosikausia, joten sieltä saan onnitteluja sellaisiltakin kavereilta ja sukulaisilta, jotka eivät muuten korttia lähettäisi.
Älä välitä olen täyttänyt 20v 30v 40v eikä kukaan ole muistanut. En kyllä odotakaan että kukaan muistaisi. En edes itse muista aina minkä ikäinen ole. Elämä on nyt.
-nainen-
Harvemmin kait mitään synttärijuhlia tulee, ellei niitä järjestä 🥳 Tai no, töissä järkätään 50, 60 ja tulevaisuudessa toivottavasti 70v juhlat niitä haluaville.
Omia 50-vuotiskekkereitä juhlin kolme viikkoa, se oli henkilökohtainen ennätys, meni ehkä liioittelun puolelle. Ei niin, että yhdet bileet kestivät kolme viikkoa putkeen, vaan niin, että juhlin eri ihmisten kanssa eri päivinä ja eri tavalla.
Kun täyttää 50v siitä alkaa vuodet vieriä vauhdilla, huikeaa vauhtia 🤷♀️.
"If you think you are too old to rock 'n roll, then you are.
Lemmy Kilmister"
- Sheena
Hei, ei 50 ole vanha, vasta vapautunut potkuhousuista. :)
Meille naispuolisille monesti tuo ikä alkaa olla uuden kukkaan puhkeamisen aikaa. Enää välittää piutpaut asioista, mitkä muotittaa liikaa omaaitseä väkinäiseen muottiin. Sitä löytää itsestään ihan uuden voiman ja henkisen vahvuuden.
-Jasu-
Jaa, ihan rauhassa nyt vaan, kaikki on hyvin, huoh!
Sain 50-vuotispäiväksi palkallisen vapaapäivän, koska työehtosopimuksessa niin lukee. 60-vuotispäivästä ei lue mitään, joten soitin (ison) firman henkilöstöpäällikölle ja kysyin. Lupasi. 70-vuotispäivää ei kukaan huomannutkaan paitsi yksi, jolle tuo on harrastus. Lahjoitti jonkun puukkosepän tekemän puukon. Saattoi olla kalliskin...
75-vuotispäivää ei kukaan huomannut. Eikä pian tulevaa 80-päivääkään kukaan humanne ellei sitten Noutaja jo sitä ennen...