Kirjan kelpoisuus

Kustantaja asettaa kriteerioita kirjan painatukselle, perustuen sekä kirjallisiin meriitteihin että kirjan mahdolliseen kaupallisuuteen, onko sillä kohderyhmä, markkinarako, jne. Kirjailija, jolla on jo nimeä ja jonka kirjoja on myyty hyvin, joka on saanut näkyvyyttä edellisillä teoksillaan saattaa hyvinkin saada kirjansa julkaistuksi vaikka kirja olisikin suhteellisen heikkotasoinen.
Omakustannefirmat asettavat myös tietyn alarajan kirjan laadulle, mutta eivät puutu kaupallisuuteen.
"Kelvoton" kirja on luonnollisestikin vain mielipide kirjasta. Loppumetreillä lukija on se joka päättää mitkä kirjat ovat "hyviä", vaikka kriitikot ja kirjallisuuden asiantuntijat eivät olisikaan samaa mieltä. Vähän kuin taide, yksi tykkää Rembrandtista, toinen toritaiteesta.
Kirjan laatua arvioidessa kannattaa ottaa huomioon sen luettavuus, kielen ja ilmaisun selkeys, kantava juoni, kielelliset meriitit, johdonmukaisuus, sanaston monipuolisuus ja luova käyttö, henkilöhahmojen uskottavuus, monipohjaisuus, kehitys, jne.
Mutta tässäkin, jonkun aarre on voi löytyä toisen roskalavalta.
***
Monet, jotka lukevat paljon keskittyvät tiettyihin genreihin, elikkä kirjallisuuden lajeihin, kaunoon, viihteeseen, tieteis-ja fantasiakirjallisuuteen ja sitten vielä tietokirjallisuuteen, joka on aivan erikseen ja katsovat nenänvarttaan pitkin alas muita lajeja harrastaviin. Onhan se tietenkin totta, että korkealaatuinen, kielellisesti rikas kauno nostaa lukijan ulos tavanomaisesta arjesta ja rutiineistaan, avaa uusia näköaloja, antaa uusia ajatuksia, avartaa, terävöittää, uudistaa lukija perspektiiviä elämästä yleisellä tasolla, mutta myös dekkarit ja romanttinen viihde palvelevat omaa tarkoitustaan tähtäämättä mihinkään taiteelliseen tai filosofiseen päämäärään.
***
Periaatteessa, koska kirjoittaminen on luovuutta, niin "kelvoton" kirja on kluinhuonosti virkattu patalappu. Joku taas voi tykätä että että epätasainen kuvio, muoto tai virheellisyys patalapussa on vain sharmikasta.

Paloma01 kirjoitti:

Kustantaja asettaa kriteerioita kirjan painatukselle, perustuen sekä kirjallisiin meriitteihin että kirjan mahdolliseen kaupallisuuteen, onko sillä kohderyhmä, markkinarako, jne. Kirjailija, jolla on jo nimeä ja jonka kirjoja on myyty hyvin, joka on saanut näkyvyyttä edellisillä teoksillaan saattaa hyvinkin saada kirjansa julkaistuksi vaikka kirja olisikin suhteellisen heikkotasoinen.
Omakustannefirmat asettavat myös tietyn alarajan kirjan laadulle, mutta eivät puutu kaupallisuuteen.
"Kelvoton" kirja on luonnollisestikin vain mielipide kirjasta. Loppumetreillä lukija on se joka päättää mitkä kirjat ovat "hyviä", vaikka kriitikot ja kirjallisuuden asiantuntijat eivät olisikaan samaa mieltä. Vähän kuin taide, yksi tykkää Rembrandtista, toinen toritaiteesta.
Kirjan laatua arvioidessa kannattaa ottaa huomioon sen luettavuus, kielen ja ilmaisun selkeys, kantava juoni, kielelliset meriitit, johdonmukaisuus, sanaston monipuolisuus ja luova käyttö, henkilöhahmojen uskottavuus, monipohjaisuus, kehitys, jne.
Mutta tässäkin, jonkun aarre on voi löytyä toisen roskalavalta.
***
Monet, jotka lukevat paljon keskittyvät tiettyihin genreihin, elikkä kirjallisuuden lajeihin, kaunoon, viihteeseen, tieteis-ja fantasiakirjallisuuteen ja sitten vielä tietokirjallisuuteen, joka on aivan erikseen ja katsovat nenänvarttaan pitkin alas muita lajeja harrastaviin. Onhan se tietenkin totta, että korkealaatuinen, kielellisesti rikas kauno nostaa lukijan ulos tavanomaisesta arjesta ja rutiineistaan, avaa uusia näköaloja, antaa uusia ajatuksia, avartaa, terävöittää, uudistaa lukija perspektiiviä elämästä yleisellä tasolla, mutta myös dekkarit ja romanttinen viihde palvelevat omaa tarkoitustaan tähtäämättä mihinkään taiteelliseen tai filosofiseen päämäärään.
***
Periaatteessa, koska kirjoittaminen on luovuutta, niin "kelvoton" kirja on kluinhuonosti virkattu patalappu. Joku taas voi tykätä että että epätasainen kuvio, muoto tai virheellisyys patalapussa on vain sharmikasta.

Lue lisää

Huono vertaus. Huonosti virkattu patalappu voi tehdä tehtävänsä patalappuna
mutta kehittyneet ihmisaivot eivät kehittymättömien tekeleitä lue.

Paloma01 kirjoitti:

Kustantaja asettaa kriteerioita kirjan painatukselle, perustuen sekä kirjallisiin meriitteihin että kirjan mahdolliseen kaupallisuuteen, onko sillä kohderyhmä, markkinarako, jne. Kirjailija, jolla on jo nimeä ja jonka kirjoja on myyty hyvin, joka on saanut näkyvyyttä edellisillä teoksillaan saattaa hyvinkin saada kirjansa julkaistuksi vaikka kirja olisikin suhteellisen heikkotasoinen.
Omakustannefirmat asettavat myös tietyn alarajan kirjan laadulle, mutta eivät puutu kaupallisuuteen.
"Kelvoton" kirja on luonnollisestikin vain mielipide kirjasta. Loppumetreillä lukija on se joka päättää mitkä kirjat ovat "hyviä", vaikka kriitikot ja kirjallisuuden asiantuntijat eivät olisikaan samaa mieltä. Vähän kuin taide, yksi tykkää Rembrandtista, toinen toritaiteesta.
Kirjan laatua arvioidessa kannattaa ottaa huomioon sen luettavuus, kielen ja ilmaisun selkeys, kantava juoni, kielelliset meriitit, johdonmukaisuus, sanaston monipuolisuus ja luova käyttö, henkilöhahmojen uskottavuus, monipohjaisuus, kehitys, jne.
Mutta tässäkin, jonkun aarre on voi löytyä toisen roskalavalta.
***
Monet, jotka lukevat paljon keskittyvät tiettyihin genreihin, elikkä kirjallisuuden lajeihin, kaunoon, viihteeseen, tieteis-ja fantasiakirjallisuuteen ja sitten vielä tietokirjallisuuteen, joka on aivan erikseen ja katsovat nenänvarttaan pitkin alas muita lajeja harrastaviin. Onhan se tietenkin totta, että korkealaatuinen, kielellisesti rikas kauno nostaa lukijan ulos tavanomaisesta arjesta ja rutiineistaan, avaa uusia näköaloja, antaa uusia ajatuksia, avartaa, terävöittää, uudistaa lukija perspektiiviä elämästä yleisellä tasolla, mutta myös dekkarit ja romanttinen viihde palvelevat omaa tarkoitustaan tähtäämättä mihinkään taiteelliseen tai filosofiseen päämäärään.
***
Periaatteessa, koska kirjoittaminen on luovuutta, niin "kelvoton" kirja on kluinhuonosti virkattu patalappu. Joku taas voi tykätä että että epätasainen kuvio, muoto tai virheellisyys patalapussa on vain sharmikasta.

Lue lisää

"Kelvoton" kirja on luonnollisestikin vain mielipide kirjasta."
Ei se ole pelkästään mielipide. Se voi olla totuuskin.

Anonyymi kirjoitti:

Huono vertaus. Huonosti virkattu patalappu voi tehdä tehtävänsä patalappuna
mutta kehittyneet ihmisaivot eivät kehittymättömien tekeleitä lue.

Minusta ihan hieno ja osuva. Kaikki eivät aseta rimaa yhtä korkealle kuin sinä. Meille huonoaivoisillekin on hyvä olla jotain heikompitasopisia tekeleitä.
:)

Paloma01 kirjoitti:

Kustantaja asettaa kriteerioita kirjan painatukselle, perustuen sekä kirjallisiin meriitteihin että kirjan mahdolliseen kaupallisuuteen, onko sillä kohderyhmä, markkinarako, jne. Kirjailija, jolla on jo nimeä ja jonka kirjoja on myyty hyvin, joka on saanut näkyvyyttä edellisillä teoksillaan saattaa hyvinkin saada kirjansa julkaistuksi vaikka kirja olisikin suhteellisen heikkotasoinen.
Omakustannefirmat asettavat myös tietyn alarajan kirjan laadulle, mutta eivät puutu kaupallisuuteen.
"Kelvoton" kirja on luonnollisestikin vain mielipide kirjasta. Loppumetreillä lukija on se joka päättää mitkä kirjat ovat "hyviä", vaikka kriitikot ja kirjallisuuden asiantuntijat eivät olisikaan samaa mieltä. Vähän kuin taide, yksi tykkää Rembrandtista, toinen toritaiteesta.
Kirjan laatua arvioidessa kannattaa ottaa huomioon sen luettavuus, kielen ja ilmaisun selkeys, kantava juoni, kielelliset meriitit, johdonmukaisuus, sanaston monipuolisuus ja luova käyttö, henkilöhahmojen uskottavuus, monipohjaisuus, kehitys, jne.
Mutta tässäkin, jonkun aarre on voi löytyä toisen roskalavalta.
***
Monet, jotka lukevat paljon keskittyvät tiettyihin genreihin, elikkä kirjallisuuden lajeihin, kaunoon, viihteeseen, tieteis-ja fantasiakirjallisuuteen ja sitten vielä tietokirjallisuuteen, joka on aivan erikseen ja katsovat nenänvarttaan pitkin alas muita lajeja harrastaviin. Onhan se tietenkin totta, että korkealaatuinen, kielellisesti rikas kauno nostaa lukijan ulos tavanomaisesta arjesta ja rutiineistaan, avaa uusia näköaloja, antaa uusia ajatuksia, avartaa, terävöittää, uudistaa lukija perspektiiviä elämästä yleisellä tasolla, mutta myös dekkarit ja romanttinen viihde palvelevat omaa tarkoitustaan tähtäämättä mihinkään taiteelliseen tai filosofiseen päämäärään.
***
Periaatteessa, koska kirjoittaminen on luovuutta, niin "kelvoton" kirja on kluinhuonosti virkattu patalappu. Joku taas voi tykätä että että epätasainen kuvio, muoto tai virheellisyys patalapussa on vain sharmikasta.

Lue lisää

Wannabe kirjailijan kermakakkutoiveajattelua:
"Onhan se tietenkin totta, että korkealaatuinen, kielellisesti rikas kauno nostaa lukijan ulos tavanomaisesta arjesta ja rutiineistaan, avaa uusia näköaloja, antaa uusia ajatuksia, avartaa, terävöittää, uudistaa lukija perspektiiviä elämästä yleisellä tasolla"

Entäs nämä kirjat jotka kustantaja on katsonut kelvottomiksi , ja ne on lähetetty toiselle kustantajalle ja niistä on tullut eniten luettuja kirjoja. Joten tottaki joka kustantaja mainostaa omaa tekelettään parhaana , mutta se miten paljon sitä sitten myydään ratkaisee sen että joku kirja miellyttää niin monia.
Ei kai tuossakaan asiassa voi olla mitään ammattitaitoista koska ihmiset ovat erinlaisia erinlaisine makuineen . Joten joka kirjalle löytyy lukijansa

Anonyymi kirjoitti:

Wannabe kirjailijan kermakakkutoiveajattelua:
"Onhan se tietenkin totta, että korkealaatuinen, kielellisesti rikas kauno nostaa lukijan ulos tavanomaisesta arjesta ja rutiineistaan, avaa uusia näköaloja, antaa uusia ajatuksia, avartaa, terävöittää, uudistaa lukija perspektiiviä elämästä yleisellä tasolla"

Lue lisää

Mistähän se on tuonkin iänikuisen liturgian kopsannut, millainen hyvä kirja on?
Mihinkähän sfääreihin me arki-ihmiset noustaan, kun luetaan P M V B:n kirjoja.

Paloma01 kirjoitti:

Minusta ihan hieno ja osuva. Kaikki eivät aseta rimaa yhtä korkealle kuin sinä. Meille huonoaivoisillekin on hyvä olla jotain heikompitasopisia tekeleitä.
:)

Jos ei pysty kehittymään kirjoittajana on tietenkin mentävä sieltä missä aita on alin.

Paloma01 kirjoitti:

Minusta ihan hieno ja osuva. Kaikki eivät aseta rimaa yhtä korkealle kuin sinä. Meille huonoaivoisillekin on hyvä olla jotain heikompitasopisia tekeleitä.
:)

Itsekriittisyyden puute on yksi pahimpia kehittymisen esteitä.

Anonyymi kirjoitti:

Mistähän se on tuonkin iänikuisen liturgian kopsannut, millainen hyvä kirja on?
Mihinkähän sfääreihin me arki-ihmiset noustaan, kun luetaan P M V B:n kirjoja.

Koko kommentti (omaa ja lainattua) on täynnä ristiriitaisuksia, mikä kertoo johdonmukaisen ajattelun puuttumisesta.

Paloma01 kirjoitti:

Minusta ihan hieno ja osuva. Kaikki eivät aseta rimaa yhtä korkealle kuin sinä. Meille huonoaivoisillekin on hyvä olla jotain heikompitasopisia tekeleitä.
:)

Onneksi kirjoitit itse: Kirjasi ovat heikompitasoisia tekeleitä huonoaivoisille.

Anonyymi kirjoitti:

Itsekriittisyyden puute on yksi pahimpia kehittymisen esteitä.

Ja monella hyvällä kirjoittajalla on itsekritiikki pahin vihollinen , sillä he tarkkailevat liikaa omia tekstejään eivätkä lopulta hyväksy sitä minkä lukija olisi varmasti hyväksynyt
Siis estävät omaa muuten niin kaunista tekstiään tulemasta pinnalle .
Joten sekin on pahaksi omalle kirjalliselle kehitykselle.
Hyvähän se on jos karsii , mutta ei saa tulla liian vaativaksi itseään kohtaan

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi kirjoitit itse: Kirjasi ovat heikompitasoisia tekeleitä huonoaivoisille.

Näin ne asiat hovissa muuttuu.
Sinä kirjoitit tuon.
Minä kirjoitin sarkastisen kommentin sen perään.

Anonyymi kirjoitti:

"Kelvoton" kirja on luonnollisestikin vain mielipide kirjasta."
Ei se ole pelkästään mielipide. Se voi olla totuuskin.

Paljon kirjoja lukenut ja hyvään kirjallisuuteen oppinut ei jaksa lukea huonoa tekstiä.
Moni roskaromaani on kirjoitettu hutiloiden ja saman kaavan mukaan kuin 10 edellistä, eikä niistä odotetakaan muuta kuin kertaluonteista sesonkimyyntiä, ennen isänpäivää tai kesälomien alkua.
Voit verrata niitä toritaiteeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Ja monella hyvällä kirjoittajalla on itsekritiikki pahin vihollinen , sillä he tarkkailevat liikaa omia tekstejään eivätkä lopulta hyväksy sitä minkä lukija olisi varmasti hyväksynyt
Siis estävät omaa muuten niin kaunista tekstiään tulemasta pinnalle .
Joten sekin on pahaksi omalle kirjalliselle kehitykselle.
Hyvähän se on jos karsii , mutta ei saa tulla liian vaativaksi itseään kohtaan

Lue lisää

Meillä on juuri hyvin mielenkiintoinen keskustelu aiheesta Facebookin suljetussa ryhmässä. Siellä tuli myös tuo edellinen näkökulma esiin.

Ainakin ennen oli kauppojen kassoilla kirjateline, jossa oli Hertta-sarjan pokkareita.
Liekö niitä vielä?
Oli myös aikakausilehtiä, joissa oli etupäässä novelleja Suuresta Rakkaudesta, mm. "Viikonloppu", "Nyyrikki", "Perjantai", jotka olivat vuosikymmenet sitten jokakodin lukemistoa.
Moni kirjoittamista harjoitteleva kirjailijan alku sai kokemusta ja taskurahaa kirjoittamalla näihin lehtiin.
Yksi jatkokertomuksena julkaistu kertomus on jäänyt mieleeni nuoruusvuosilta: "Katariina ja Munkkiniemen kreivi", jonka ideasta tehtiin rakastettu elokuva 1940-luvulla.
Jatkokertomukset painettiin lehteen aina samaan kohtaan, niin että tekstit saattoi leikata irti ja ommella kirjaksi kalastajalangalla. Naapurin täti oli tämän työn tehnyt meidän muiden lapsien kateellisuuden kohteeksi.
Vaikka näiden lehtien anti ei takuulla ollut suurta kirjallisuutta, niin ne tyydyttivät romantiikan nälkäisten tarpeita siinä kuin "Emmerdale" ja "Kauniit ja rohkeat" tänä päivänä.
Tv on tukahduttanut ihmisten lukuinnon, niin että Hertta-sarjateline tulisi kyllä palauttaa kaikille kassoille tarpeellisina ja kansan lukutaitoa tukevina laitteina.

Näin on ja suurimmalle joukolle lukijoista merkitsee kirjan juoni, muu on sivuseikka.

Anonyymi kirjoitti:

Näin on ja suurimmalle joukolle lukijoista merkitsee kirjan juoni, muu on sivuseikka.

Tähän on nyt pakko kommentoida.
Sarjatuotantona tehdyt romanttiset kaunot ja dekkarit alkavat ajan mittaan maistua liian usein lämmitetylle puurolle. Vähän kuin Midsomer Murdersit kahdeksannen katselukerran jälkeen. Samaa höttöä juoni kerran toisensa jälkeen. Kyllä hyvän kirjan tunnistaa myös kielellisestä luovuudesta . Juuri nyt luen Kinnusen "Pimeät kuut"-kirjaa ja en ole saanut mielestäni pois kielikuvaa, jossa soudetaan kirkonkylään sairaalaan naista joka oli astunut miinaan karpaloita kerätessä. Soutaminen öisen, jääriitteessä olevan järven yli, joka helisi koko matkan oli vähin sanoin luotu kielikuva, joka jää "helisemään" mieleen.

Paloma01 kirjoitti:

Tähän on nyt pakko kommentoida.
Sarjatuotantona tehdyt romanttiset kaunot ja dekkarit alkavat ajan mittaan maistua liian usein lämmitetylle puurolle. Vähän kuin Midsomer Murdersit kahdeksannen katselukerran jälkeen. Samaa höttöä juoni kerran toisensa jälkeen. Kyllä hyvän kirjan tunnistaa myös kielellisestä luovuudesta . Juuri nyt luen Kinnusen "Pimeät kuut"-kirjaa ja en ole saanut mielestäni pois kielikuvaa, jossa soudetaan kirkonkylään sairaalaan naista joka oli astunut miinaan karpaloita kerätessä. Soutaminen öisen, jääriitteessä olevan järven yli, joka helisi koko matkan oli vähin sanoin luotu kielikuva, joka jää "helisemään" mieleen.

Lue lisää

Katsos, "meille huonoaivoisillekin on hyvä olla jotain heikompitasopisia tekeleitä".

Sitä höttöä ja lämmitettyä puuroa.

Paloma01 kirjoitti:

Tähän on nyt pakko kommentoida.
Sarjatuotantona tehdyt romanttiset kaunot ja dekkarit alkavat ajan mittaan maistua liian usein lämmitetylle puurolle. Vähän kuin Midsomer Murdersit kahdeksannen katselukerran jälkeen. Samaa höttöä juoni kerran toisensa jälkeen. Kyllä hyvän kirjan tunnistaa myös kielellisestä luovuudesta . Juuri nyt luen Kinnusen "Pimeät kuut"-kirjaa ja en ole saanut mielestäni pois kielikuvaa, jossa soudetaan kirkonkylään sairaalaan naista joka oli astunut miinaan karpaloita kerätessä. Soutaminen öisen, jääriitteessä olevan järven yli, joka helisi koko matkan oli vähin sanoin luotu kielikuva, joka jää "helisemään" mieleen.

Lue lisää

Sarjatuotantoa ne Ferrantetkin on.

Paloma01 kirjoitti:

Tähän on nyt pakko kommentoida.
Sarjatuotantona tehdyt romanttiset kaunot ja dekkarit alkavat ajan mittaan maistua liian usein lämmitetylle puurolle. Vähän kuin Midsomer Murdersit kahdeksannen katselukerran jälkeen. Samaa höttöä juoni kerran toisensa jälkeen. Kyllä hyvän kirjan tunnistaa myös kielellisestä luovuudesta . Juuri nyt luen Kinnusen "Pimeät kuut"-kirjaa ja en ole saanut mielestäni pois kielikuvaa, jossa soudetaan kirkonkylään sairaalaan naista joka oli astunut miinaan karpaloita kerätessä. Soutaminen öisen, jääriitteessä olevan järven yli, joka helisi koko matkan oli vähin sanoin luotu kielikuva, joka jää "helisemään" mieleen.

Lue lisää

Sarjatuotantona tehdyt kirjat eivät ole kaunokirjallisuutta, vaan viihdettä. Mitä ylipäätään tarkoitat kaunolla?
Sinulla tuntuu muutenkin olevan puurot ja vellit sekaisin, vaikka tässäkin asiassa opettajana esiinnyt.

Anonyymi kirjoitti:

Sarjatuotantoa ne Ferrantetkin on.

Ferrantet on tarkkaan laskelmoitua bestseller sarjatuotantoa.

Paloma01 kirjoitti:

Tähän on nyt pakko kommentoida.
Sarjatuotantona tehdyt romanttiset kaunot ja dekkarit alkavat ajan mittaan maistua liian usein lämmitetylle puurolle. Vähän kuin Midsomer Murdersit kahdeksannen katselukerran jälkeen. Samaa höttöä juoni kerran toisensa jälkeen. Kyllä hyvän kirjan tunnistaa myös kielellisestä luovuudesta . Juuri nyt luen Kinnusen "Pimeät kuut"-kirjaa ja en ole saanut mielestäni pois kielikuvaa, jossa soudetaan kirkonkylään sairaalaan naista joka oli astunut miinaan karpaloita kerätessä. Soutaminen öisen, jääriitteessä olevan järven yli, joka helisi koko matkan oli vähin sanoin luotu kielikuva, joka jää "helisemään" mieleen.

Lue lisää

Miten sinä ylipäänsä luet? Mitä sinulle jää päähän?

Minä kirjoitin sanan JUONI ja sinä lähdet kirjoittamaan sarjatuotannosta, romantiikasta, dekkareista.....

Anonyymi kirjoitti:

Sarjatuotantona tehdyt kirjat eivät ole kaunokirjallisuutta, vaan viihdettä. Mitä ylipäätään tarkoitat kaunolla?
Sinulla tuntuu muutenkin olevan puurot ja vellit sekaisin, vaikka tässäkin asiassa opettajana esiinnyt.

Lue lisää

Viihdekirjallisuus on kaunokirjallisuuden alalaji. Ramoona taisi jo kertoa aika tyhjentävästi kirjallisuuden jaotuksesta, oliko tässä ketjussa vai jossain muussa kirjaketjussa.

"Tietokirjallisuus ja kaunokirjallisuus ovat eri kirjallisuusgenrejä. Siinä missä tietokirjat ovat faktaa, kaunokirjallisuus on keksittyä tarinaa. Se on siis yleisnimitys kaikelle kirjallisuudelle, joka on luokiteltavissa taiteeksi tai viihteeksi."
https://kirjojentakana.fi/kaunokirjallisuus/

Paloma.se01 kirjoitti:

Viihdekirjallisuus on kaunokirjallisuuden alalaji. Ramoona taisi jo kertoa aika tyhjentävästi kirjallisuuden jaotuksesta, oliko tässä ketjussa vai jossain muussa kirjaketjussa.

"Tietokirjallisuus ja kaunokirjallisuus ovat eri kirjallisuusgenrejä. Siinä missä tietokirjat ovat faktaa, kaunokirjallisuus on keksittyä tarinaa. Se on siis yleisnimitys kaikelle kirjallisuudelle, joka on luokiteltavissa taiteeksi tai viihteeksi."
https://kirjojentakana.fi/kaunokirjallisuus/

Lue lisää

Luutuneita käsityksiä. Tietokirjallisuus voi olla mitä parhainta viihdettä,
paljon kiinnostavampaa kuin ns. "viihdekirjallisuus".

Anonyymi kirjoitti:

Miten sinä ylipäänsä luet? Mitä sinulle jää päähän?

Minä kirjoitin sanan JUONI ja sinä lähdet kirjoittamaan sarjatuotannosta, romantiikasta, dekkareista.....

Eräät eivät ole kiinnostuneita kuin omista kommenteistaan,
muu näyttää menevän kuin "vesi hanhen selästä".

Anonyymi kirjoitti:

Luutuneita käsityksiä. Tietokirjallisuus voi olla mitä parhainta viihdettä,
paljon kiinnostavampaa kuin ns. "viihdekirjallisuus".

Juurikin näin. Joku ottaa sadutkin totena ja tieteen vitsinä.

Anonyymi kirjoitti:

Miten sinä ylipäänsä luet? Mitä sinulle jää päähän?

Minä kirjoitin sanan JUONI ja sinä lähdet kirjoittamaan sarjatuotannosta, romantiikasta, dekkareista.....

Keskustelussa on mahdollista esittää eriäviä mielipiteitä esitetystä aiheesta. Sinä sanot että JUONI on sinulle pääasia. MInä esitän eriävän mielipiteen, koska vaikka juoni (tai siis hyvä kertomus/tarina) on ehdottomasti yksi lukuelämystä kannattavista tekijöistä, niin se ei ole suinkaan ainoa.
Kielellinen ilmaisu on aivan yhtä tärkeä ja toin siitä esimerkin Tommi Kinnusen tekstistä. Mihin sinä et reagoinut millään tavalla.
Miten sinä oikein luet? Haluatko vain vahvistusta omille mielipiteillesi vai avointa keskustelua?

Paloma.se01 kirjoitti:

Keskustelussa on mahdollista esittää eriäviä mielipiteitä esitetystä aiheesta. Sinä sanot että JUONI on sinulle pääasia. MInä esitän eriävän mielipiteen, koska vaikka juoni (tai siis hyvä kertomus/tarina) on ehdottomasti yksi lukuelämystä kannattavista tekijöistä, niin se ei ole suinkaan ainoa.
Kielellinen ilmaisu on aivan yhtä tärkeä ja toin siitä esimerkin Tommi Kinnusen tekstistä. Mihin sinä et reagoinut millään tavalla.
Miten sinä oikein luet? Haluatko vain vahvistusta omille mielipiteillesi vai avointa keskustelua?

Lue lisää

Toistan, miten sinä luet?

En missään kohtaan kirjoittanut, että MINULLE juoni on pääasia.

Miksi minun olisi pitänyt reagoida sinun mielipiteeseesi? Enhän alunperinkään kommentoinut sinulle.

Paloma01 kirjoitti:

Tähän on nyt pakko kommentoida.
Sarjatuotantona tehdyt romanttiset kaunot ja dekkarit alkavat ajan mittaan maistua liian usein lämmitetylle puurolle. Vähän kuin Midsomer Murdersit kahdeksannen katselukerran jälkeen. Samaa höttöä juoni kerran toisensa jälkeen. Kyllä hyvän kirjan tunnistaa myös kielellisestä luovuudesta . Juuri nyt luen Kinnusen "Pimeät kuut"-kirjaa ja en ole saanut mielestäni pois kielikuvaa, jossa soudetaan kirkonkylään sairaalaan naista joka oli astunut miinaan karpaloita kerätessä. Soutaminen öisen, jääriitteessä olevan järven yli, joka helisi koko matkan oli vähin sanoin luotu kielikuva, joka jää "helisemään" mieleen.

Lue lisää

Juuri se että ihminen saa voimakkaan mielikuvan luettuaan on mielestäni kirjailijan onnistumista työssään

Anonyymi kirjoitti:

Sarjatuotantona tehdyt kirjat eivät ole kaunokirjallisuutta, vaan viihdettä. Mitä ylipäätään tarkoitat kaunolla?
Sinulla tuntuu muutenkin olevan puurot ja vellit sekaisin, vaikka tässäkin asiassa opettajana esiinnyt.

Lue lisää

No niin taas alentava kommentti asiasta joka kommentoija ymmärsi hieman väärin.joten puurot ja vellit ehkä itse sekoitti

Anonyymi kirjoitti:

Juuri se että ihminen saa voimakkaan mielikuvan luettuaan on mielestäni kirjailijan onnistumista työssään

Tuoreet, raikkaat kielikuvat/mielikuvat nostavat kirjoituksen kaunokirjallista tasoa.
Myös henkilöhahmojen monipohjaisuus, kehitys ja myös takautumat ovat tärkeitä tekijöitä.
Jäin itse miettimään Kinnusen opettajatarta, johon yritin jossain vaiheessa tuntea sympatiaa ja se jäi kuitenkin puolitiehen, kun tietyt piirteet hänessä olivat minulle suorastaan epämukavia, joihin en pystynyt mitenkään samaistumaan.

Et sitten ole lukenut sitä Ferr….😂

Anonyymi kirjoitti:

Et sitten ole lukenut sitä Ferr….😂

Nyt hypetetään Kinnusta, kunnes joku asiantuntija nostaa jonkun "uuden" framille. (huoh)

Anonyymi kirjoitti:

Et sitten ole lukenut sitä Ferr….😂

EVVK!

Anonyymi kirjoitti:

Nyt hypetetään Kinnusta, kunnes joku asiantuntija nostaa jonkun "uuden" framille. (huoh)

Jos se on ainoa minkä "kirjailija" on lukenut Ferranten jälkeen ?

Anonyymi kirjoitti:

Jos se on ainoa minkä "kirjailija" on lukenut Ferranten jälkeen ?

Saattaa olla ettei ole sitäkään lukenut. Kirjablogeista kopioinut arvostelut.
Aiemminkin tuonut muualta, esim. Facessa käsiteltyjä aiheita palstalle ja lie päinvastoinkin. Vie täältä ansiokkaita arvosteluja omina pohdintoinaan 12 kirjoituskurssilaisille.

Anonyymi kirjoitti:

Jos se on ainoa minkä "kirjailija" on lukenut Ferranten jälkeen ?

Jos kysymys oli minusta, niin olen varmaan lukenut noin 5000 -7000 sivua viimeisen Ferranten jälkeen. :)
Sekä suomalaista kaunoa, että käännöskirjallisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Saattaa olla ettei ole sitäkään lukenut. Kirjablogeista kopioinut arvostelut.
Aiemminkin tuonut muualta, esim. Facessa käsiteltyjä aiheita palstalle ja lie päinvastoinkin. Vie täältä ansiokkaita arvosteluja omina pohdintoinaan 12 kirjoituskurssilaisille.

Lue lisää

Kopioita on helpompi käyttää, jos ei itse pysty muodostamaan järjellistä lausetta.

Valtamedian kulttuurisivujen toimittajat tekevät arviointeja uutuuskirjoista ja niiden meriiteistä. Olettaen että he eivät olisi kustanamoiden palkkalistoilla, niin lukemalla niitä pääsee paremmin jyvälle, mitä kirjoja kannattaa lukea. Monet kirjablogit ovat mys objektiivisia ja keräämällä posittivisia mainintoja blogeista voi myös lisätä kirjan takakanteen Mainiten tietenkin aina lähteen.

Paloma.se01 kirjoitti:

Valtamedian kulttuurisivujen toimittajat tekevät arviointeja uutuuskirjoista ja niiden meriiteistä. Olettaen että he eivät olisi kustanamoiden palkkalistoilla, niin lukemalla niitä pääsee paremmin jyvälle, mitä kirjoja kannattaa lukea. Monet kirjablogit ovat mys objektiivisia ja keräämällä posittivisia mainintoja blogeista voi myös lisätä kirjan takakanteen Mainiten tietenkin aina lähteen.

Lue lisää

Jos henkilö on median palkkalistoilla tuskin hän on kustantajankin palkkalistoilla.
Kustantajaan päin kallellaan oleva kriitikko menettäisi arvostuksensa
riippumattomana kriitikkona.

Kirjablogit on aika vähän objektiivisia ja vielä vähemmän ammattimaisia.
Niissä ollaan olevinaan "asiantuntijoita".
Harva kirjailija tai kriitikko pitää blogia, blogit on harrastelijoitten heiniä.

En seuraaa idols- tms. kilpailuja mutta suunnilleen tiedän mistä on kyse. Näissähän taotaan rahaa monin tavoin, järjestäjä kuittaa hyvät rahat, tuomareina tms. mukanaolijat kuittaavat hyvät rahat ja sitten kaikki rahastavat kun niitä parhaimmiksi valittuja varsinaisesti aletaan myydä...tämähän on bisnestä...
Monet ns. tähdet ovat olleet melkoisia taviksia ja mitättömyyksiä ennen kuin heistä on tehty tähtiä, esim. Armi Kuusela ei ollut juuri tavista kummempi ennen kuin tuli valituksi maailman kauneimmaksi. Hän oli aiemmin mm. pyrkinyt Pauligin kahvipaahtimon Paula- tytöksi mutta ei tullut valituksi...

Suomen kouluissa on nykyisin paljon kieltä osaamattomina tulleita lapsia , joiden vanhemmat eu koskaan opettele suomea.. Kotona ei ole suomalaisia kirjoja, puhutaan lähtömään kieltä jne.
Kyllä kirjoja voi jakaa erilaisiin ja eritasoisiin, ei ne kaikki yhtä hyviäkään ole.

Kirjoista on puhe.

Anonyymi kirjoitti:

Suomen kouluissa on nykyisin paljon kieltä osaamattomina tulleita lapsia , joiden vanhemmat eu koskaan opettele suomea.. Kotona ei ole suomalaisia kirjoja, puhutaan lähtömään kieltä jne.
Kyllä kirjoja voi jakaa erilaisiin ja eritasoisiin, ei ne kaikki yhtä hyviäkään ole.

Lue lisää

Entä sitten ? Onko se joku ongelma sinulle, että lapsen vanhemmille on vaikea oppia
uutta kieltä. Oppisitko sinä uuden kielen helposti ?

En näe asiassa pysyvää ongelmaa, maailma muuttuu,
maailma menee eteenpäin latuaan.
Kirjastossa näin äskettäin (mahdollisesti) ei-suomalaissyntyisen perheen,
joka lainasi ison kasan lasten ja aikuisten kirjoja, suomeksi ja ainakin englanniksi.
Eläkeläisen ajattelu on usein taantunutta, Ei meidän kannata aliarvioida ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Suomen kouluissa on nykyisin paljon kieltä osaamattomina tulleita lapsia , joiden vanhemmat eu koskaan opettele suomea.. Kotona ei ole suomalaisia kirjoja, puhutaan lähtömään kieltä jne.
Kyllä kirjoja voi jakaa erilaisiin ja eritasoisiin, ei ne kaikki yhtä hyviäkään ole.

Lue lisää

Kouluu menee joka syksy suomalaisiakin lapsia kieltä oppimaan.

Anonyymi kirjoitti:

Suomen kouluissa on nykyisin paljon kieltä osaamattomina tulleita lapsia , joiden vanhemmat eu koskaan opettele suomea.. Kotona ei ole suomalaisia kirjoja, puhutaan lähtömään kieltä jne.
Kyllä kirjoja voi jakaa erilaisiin ja eritasoisiin, ei ne kaikki yhtä hyviäkään ole.

Lue lisää

Ruotsissa on suomalaisia, jotka eivät ole oppineet ruotsia 50-60 vuodessa.
Eläkeläisinä heitä kuoli ruotsalaisissa hoivakodeissa, he eivät olleet oppineet
vieläkään kommunikoimaan ruotsiksi, että hoitajien kanssa edes olisi ollut yhteinen kieli.
Surullista kuolla yksinäisenä ja avuttomana karanteenissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ruotsissa on suomalaisia, jotka eivät ole oppineet ruotsia 50-60 vuodessa.
Eläkeläisinä heitä kuoli ruotsalaisissa hoivakodeissa, he eivät olleet oppineet
vieläkään kommunikoimaan ruotsiksi, että hoitajien kanssa edes olisi ollut yhteinen kieli.
Surullista kuolla yksinäisenä ja avuttomana karanteenissa.

Lue lisää

Olen huomannut, että usein englantia äidinkielenään puhuvat eivät puhu suomea vuosienkaan jälkeen. Suomalaiset osaavat englantia riittävästi. Ei ole pakko oppia suomen kieltä jos ei kiinnosta.

Anonyymi kirjoitti:

Olen huomannut, että usein englantia äidinkielenään puhuvat eivät puhu suomea vuosienkaan jälkeen. Suomalaiset osaavat englantia riittävästi. Ei ole pakko oppia suomen kieltä jos ei kiinnosta.

Lue lisää

Onko Ruotsissa paljonkin äidinkielenään englantia puhuvia suomalaisia?

Anonyymi kirjoitti:

Onko Ruotsissa paljonkin äidinkielenään englantia puhuvia suomalaisia?

Missä maassa luulet S24 sijaitsevan?

Anonyymi kirjoitti:

Missä maassa luulet S24 sijaitsevan?

Kyllä tänne Ruotsistakin kirjoitetaan.

Älä hitossa, tuota en ajatellutkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Älä hitossa, tuota en ajatellutkaan.

Emmääkään tota ole ajatellu koskaan, ei eres oo ollu miäleskään.