Vertaistukea koiran eutanasiapäätökseen?

Hirveää minkälaisen tyypin kanssa joudut olemaan. Elä missään tapauksessa hylkää koiraa nyt viimehetkillä. Jos ei tuon enempää ole tukena eikä apuna "kaverisi", jätä se. Pidät koirista, ehkä löydät aidon eläintenystävän rinnallesi. Elä missään tapauksessa laiminlyö lemmikkiäsi minkään itsekkään otuksen takia, se on teko jota joutuisit myöhemmin katumaan. Katsele, onko enemmänkin itsekkäitä piirteitä siinä.
Parempi olisi että olisit koiran kanssa muualla turvassa tuommoiselta.
Vielä mietin että sydänvian ei pitäisi mielestäni käytökseen vaikuttaa agressiivisuutta tehden vaikka oloa se väsyneemmäksi varmasti tekee (ota se huomioon hoitamisessa ja ulkoilussa). Voi olla että puolisosi itse aiheuttanut tilanteet joissa koira on puolustautunut. Elä usko mitä tahansa selittelyjä. Olkoot härkkimättä.
Voimia sinulle ja parempaa terveyttä ja hyvää vointia koiralla.
Pidä koiran ja itsesi puolta. Ole vahva.

Lopetus ei satu kuin omistajan mieleen mutta on hetkiä, jolloin sitä pitää realistisesti miettiä. Pohdi asiaa omassa mielessäsi, onko koiran elämä hyvää, onko sinulla rento olo sen kanssa, kärsiikö se mielestäsi kipuja tms? Enemmän panostaisin kimppaniin ja hänen käytökseen koiran kanssa.Mutta jokaiselle tulee hetki,että pitää luopua rakkaasta lemmikistä, sille ei voi mitään ja permepi se on tehdä päivää liian aikaisin kuin päivä liian myöhänä.Uutta koiraa hankkiessa miettisin, kumpi on tärkeämpi kumppani vai koira...

Vie rakas koirakumppanisi eutanasia piikille jo nyt. Sillä on hankala olla kun sydän loppumaisillaan eikä jaksa edes ulkoilla kunnolla. Kerkeätte sen myös hautaamaan koirien hautuumaalle ennen roudan tuloa.
Harmittaa vieläkin kun itsekkäinä oma koiramme joutui sairastamaan liian kauan aikaa, vasta silloin kun se ei jaksanut enää nousta seisomaan tajusimme viedä sen piikille. Siellä se eläinlääkärin luona nukahti iki-uneen sylissämme.

Se on myös rakkautta, päästää ystävä sateenkaari sillalle, kun aika on.

Aloittaja tässä. Kiitos kaikille vastauksista!

Suhteessa on toki ongelmansa myös, mutta pidän niitä erillisinä tähän tilanteeseen nähden. Puolisoni ymmärtää tuskani kyllä hyvin ja on moneen kertaan kysynyt vaatiiko minulta liikaa. Heillä on kyllä lämmin suhde koiran kanssa, mutta ongelmana tosiaan se ettei hän osaa lukea esim merkkejä siitä kun koira haluaa rauhaa.

Koiran kanssa on tosiaan ollut käytösongelmia jo ennen diagnoosia ja ymmärrän kyllä myös puolisoani siinä, että hän pelkää koiraa, koska kyllä se pureminen tekee kipeää ja murina kuulostaa pahalta. Tilanne on myös hassu, koska luulen että jos kyseessä olisi iso sakemanni tms. lopetusta olisi esim. ell toimesta ehdotettu jo aiemmin, mutta kun on pieni koira niin ihan on lähipiiristä tullut ihmettelyä että miten muka voi pelätä kun on niin pieni. Käytöstä on yritetty korjata kouluttajien avulla, mutta ongelma ilmeisesti liittyy arkaan ja stressaantuvaan luonteeseen ja loppupeleissä vain suositeltu että koitetaan välttää tilanteita.

Puolison takia en siis ole lopettamassa, vaan juuri nuo oireet huolettavat, kun koirahan on yleensä hyvä peittämään mm kipua ja voi elää pitkäänkin sairaana niin ettei omistaja sitä huomaa. Sitä juuri murehdin, että kun oireet jo näkyvät, kuinka paha tilanne todella jo on. Moni tuttava on eläimen lopetettuaan jälkikäteen surrut että antoi tilanteen mennä liian pitkälle. En halua että paras ystävä kärsii.