Vertaistukea koiran eutanasiapäätökseen?

Anonyymi-ap

Toivon asiallisia vastauksia oikeasti todella raskaaseen tilanteeseen <3

Koirani on reilu 11-vuotias seniori, joka on kuitenkin hyvin vilkas ja vaikuttaa nuoremmalta kuin on (lähes päivittäin saan vastata kysymykseen, onko pentu). Koiran olemus on siis näennäisesti hyvinvoiva, mutta pari kk sitten se sai diagnoosin pitkälle kehittyneestä sydämen mitraaliläpän rappeumasta ja siitä aiheutuneista muutoksista sydämessä. Sydänäänet 4/6 , loppuelämän sydänlääkitys ja nesteenpoisto ja elinennuste ehkä vuosi lääkkeillä. Sairaus on todennäköisesti siis ollut olemassa jo pidempään mutta nyt vasta diagnosoitu.

Diagnoosin jälkeen olen osannut tarkkailla koirani olemusta ja vointia uusin silmin ja näen sairauden oireilevan (tai en tiedä luenko vain liikaa?) mm. merkittävästi kasvaneena unentarpeena, painonlaskuna (koira alle 6kg ja paino pudonnut ~100g/kk normaalilla ruokailulla), ulkoiluhaluttomuutena, hiljalleen lisääntyvänä yskänä ja ajoittain on myös päiviä kun koira on silminnähden huonovointinen ja yrittää kakoa kuin oksentaisi mutta mitään ei tule ulos.

Tiedän että joillekin on jo diagnoosivaiheessa el puhunut eutanasiasta, mutta lääkärimme oli muutenkin vähäsanainen enkä osannut hämmentävässä tilanteessa asiaa itse kysyä niin tästä ei ollut puhetta.

Se mikä asiasta tekee entistä mutkikkaamman, on se että koirani on luonteeltaan itsepäinen ja on valitettavasti etenkin parin viime vuoden aikana saattanut itselleen ikävässä tilanteessa turvautua aggressiivisuuteen (puraisuun). Itse tunnen tilanteet joissa tähän on riski ja pystyn välttämään niitä ja tiedän hyvin että sairaus on varmasti vaikuttanut tilanteen kehittymiseen. Puolisoni taas ei ymmärrä tällaisia asioita sillä hänen kykynsä lukea eläimiä on olematon ja heillä persoonat osuvat koiran kanssa vastakkain niin että ikäviä tilanteita syntyy. Puolison kärsivällisyys koiran kanssa on nollassa, ja vaikka koiran käytös on tällä hetkellä hallinnassa lääkkeiden tuomalla helpotuksella ja minun haukankatseeni alaisella vahdinnalla, niin hän toivoo että koirasta luovutaan heti.

Olen itse kärsinyt vaikeista mielenterveyden ongelmista koko aikuisikäni ja koirani on ollut minulle henkireikä, joten luopuminen tuntuu vaikealta, kun mietin että mitä jos saisimmekin olla sen vuoden vielä yhdessä. Tilanne on siis vaikea, koska se kiristää minun ja puolison välejä ja olen myös lähes täysin kotini vanki kun koira vaatii tiheää ulospääsyä nesteenpoiston vuoksi enkä uskalla jättää sitä ja puolisoa yksin kotiin ettei mitään satu. Tiedän myös järjen että mielenterveyttäni ei tue sekään että olen jatkuvassa hälytystilassa kontrolloimassa koko perheemme elämää kotona.

Onko tässä kohtaa kaikille inhimillisempää päästää koira sateenkaarisillalle? Itsekkäästi pelkään tekeväni minkä tahansa päätöksen, josta syyttelen itseäni lopun elämäni, joten otan ilolla kaikenlaisia mielipiteitä vastaan!

7

82

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hirveää minkälaisen tyypin kanssa joudut olemaan. Elä missään tapauksessa hylkää koiraa nyt viimehetkillä. Jos ei tuon enempää ole tukena eikä apuna "kaverisi", jätä se. Pidät koirista, ehkä löydät aidon eläintenystävän rinnallesi. Elä missään tapauksessa laiminlyö lemmikkiäsi minkään itsekkään otuksen takia, se on teko jota joutuisit myöhemmin katumaan. Katsele, onko enemmänkin itsekkäitä piirteitä siinä.
      Parempi olisi että olisit koiran kanssa muualla turvassa tuommoiselta.
      Vielä mietin että sydänvian ei pitäisi mielestäni käytökseen vaikuttaa agressiivisuutta tehden vaikka oloa se väsyneemmäksi varmasti tekee (ota se huomioon hoitamisessa ja ulkoilussa). Voi olla että puolisosi itse aiheuttanut tilanteet joissa koira on puolustautunut. Elä usko mitä tahansa selittelyjä. Olkoot härkkimättä.
      Voimia sinulle ja parempaa terveyttä ja hyvää vointia koiralla.
      Pidä koiran ja itsesi puolta. Ole vahva.

      • Anonyymi

        Voisiko olla peräti narsisti se puolisosi kerran ei anna arvoa sille että koirasi on tärkeä sinulle? Ajattelee asiaa vain itsensä kantilta. Muistele kaikkia hyviä hetkiä lemmikkisi kanssa. Elä anna tympeän tyypin tehdä vaikutelmaa että eläinystäväsi olisi pelkkä riesa. Itse se on hankalaksi riesaksi heittäytynyt ja rasittaa sinua itsekkäästi. Ei kykene ajattelemaan kuin itseään tässä tilanteessa missä koira on elämänsä loppupuolella ja sinä sitä suret ja olet huolissasi. Mitä teet tuommoisella "kaverilla"? Elä anna sen puhua sinua ympäri lopetuspäätökseen. Lopeta ennemmin suhde.


    • Anonyymi

      Lopetus ei satu kuin omistajan mieleen mutta on hetkiä, jolloin sitä pitää realistisesti miettiä. Pohdi asiaa omassa mielessäsi, onko koiran elämä hyvää, onko sinulla rento olo sen kanssa, kärsiikö se mielestäsi kipuja tms? Enemmän panostaisin kimppaniin ja hänen käytökseen koiran kanssa.Mutta jokaiselle tulee hetki,että pitää luopua rakkaasta lemmikistä, sille ei voi mitään ja permepi se on tehdä päivää liian aikaisin kuin päivä liian myöhänä.Uutta koiraa hankkiessa miettisin, kumpi on tärkeämpi kumppani vai koira...

    • Anonyymi

      Vie rakas koirakumppanisi eutanasia piikille jo nyt. Sillä on hankala olla kun sydän loppumaisillaan eikä jaksa edes ulkoilla kunnolla. Kerkeätte sen myös hautaamaan koirien hautuumaalle ennen roudan tuloa.
      Harmittaa vieläkin kun itsekkäinä oma koiramme joutui sairastamaan liian kauan aikaa, vasta silloin kun se ei jaksanut enää nousta seisomaan tajusimme viedä sen piikille. Siellä se eläinlääkärin luona nukahti iki-uneen sylissämme.

    • Anonyymi

      Se on myös rakkautta, päästää ystävä sateenkaari sillalle, kun aika on.

    • Anonyymi

      Aloittaja tässä. Kiitos kaikille vastauksista!

      Suhteessa on toki ongelmansa myös, mutta pidän niitä erillisinä tähän tilanteeseen nähden. Puolisoni ymmärtää tuskani kyllä hyvin ja on moneen kertaan kysynyt vaatiiko minulta liikaa. Heillä on kyllä lämmin suhde koiran kanssa, mutta ongelmana tosiaan se ettei hän osaa lukea esim merkkejä siitä kun koira haluaa rauhaa.

      Koiran kanssa on tosiaan ollut käytösongelmia jo ennen diagnoosia ja ymmärrän kyllä myös puolisoani siinä, että hän pelkää koiraa, koska kyllä se pureminen tekee kipeää ja murina kuulostaa pahalta. Tilanne on myös hassu, koska luulen että jos kyseessä olisi iso sakemanni tms. lopetusta olisi esim. ell toimesta ehdotettu jo aiemmin, mutta kun on pieni koira niin ihan on lähipiiristä tullut ihmettelyä että miten muka voi pelätä kun on niin pieni. Käytöstä on yritetty korjata kouluttajien avulla, mutta ongelma ilmeisesti liittyy arkaan ja stressaantuvaan luonteeseen ja loppupeleissä vain suositeltu että koitetaan välttää tilanteita.

      Puolison takia en siis ole lopettamassa, vaan juuri nuo oireet huolettavat, kun koirahan on yleensä hyvä peittämään mm kipua ja voi elää pitkäänkin sairaana niin ettei omistaja sitä huomaa. Sitä juuri murehdin, että kun oireet jo näkyvät, kuinka paha tilanne todella jo on. Moni tuttava on eläimen lopetettuaan jälkikäteen surrut että antoi tilanteen mennä liian pitkälle. En halua että paras ystävä kärsii.

      • Anonyymi

        Koska eläinlääkäri ei puhunut lopettamisesta mitään, ei varmaankaan tilanne ole vielä niin huono. Hän varmaan kertoo lääkkeiden uusimista varten tekemissään tarkastuksissa jos tilanne huononee eikä koiran lääkitystä kannata enää jatkaa.
        Oletko ajatellut kokeilla koiralle hiekkalaatikkoa? Tai pissialustaa kuin pentukoirille johonkin sopivaan paikkaan. Kerran pissillä rampattava nesteenpoiston takia, lemmikki voisi lirauttaa laatikkoon kuin kissat jos suostuu siihen joten sinun ei tarvitsisi niin paljon rampata pihalla.
        Huomasin viestiketjuja aiheesta tällä palstalla. Joku kertoi antavansa sydänlääkkeen ja nesteenpoiston koiralle aamulla ja vain pari kertaa aamupäivällä oli pissitettävä ekstraa, sen enempää ei tarvinnut ylimääräistä vaivaa nähdä. Toinen taas kertoi ettei nesteenpoistoa tarvinnut diagnoosin alun jälkeen enää joten jatkuva pissiminen loppui. Lueskele ja mieti jos jotakin hyötyä sinulle muiden kokemuksista? Tsemppiä!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      88
      1174
    2. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      151
      1006
    3. Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."

      Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll
      Suomalaiset julkkikset
      13
      691
    4. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      48
      687
    5. Vedalainen metafysiikka

      Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli
      Hindulaisuus
      287
      685
    6. Mitäs nainen

      Meinaat tehdä viikonloppuna.
      Ikävä
      60
      674
    7. Ai jaa sinä oletkin ahnas

      Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
      Ikävä
      107
      660
    8. En oikeastaan usko että sinä tai kukaan

      Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt
      Ikävä
      42
      604
    9. Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut

      kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip
      Ikävä
      57
      602
    10. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      35
      575
    Aihe