Meinasin pudota tuolista treffeillä

Se taitaa olla enemmänkin poikkeus kuin sääntö että treffeille tulee nainen, joka ei edes muistuta profiilikuvaansa, siis negatiivisessa mielessä.

Aikoinaan vuosia sitten kun itsekin nettitreffeillä kävin, niin kyllä sieltä aina vastaan tuli sen näköinen nainen jonka kanssa ei halunnut tehdä sen kummemmin tuttavuutta. 10 minuutin jutustelun jälkeen piti sitten keksiä joku hätävalhe tms että pääsi pakenemaan paikalta.

Olen kokenut tuon saman.

En ymmärrä mikä idea siinä on, että ladataan profiiliin kymmenen vuotta vanha, tai vaihtoehtoisesti uusi mutta kuvankäsittelyohjelmalla muokattu kuva. Siitähän jää varmasti kiinni! Totuus kuitenkin paljastuu treffeillä. Jos tiedän etukäteen että vastassa on ihminen jolla on 10 kg ylipainoa ja silti haluan nähdä hänet, niin se on minun valintani ja tarkoittaa että hyväksyn sen ylipainon. Minua ei vedetä nenästä. Mutta jos profiilikuvassa näkyy normaalivartaloinen ihminen, ja treffeillä vastaan lyllertääkin sellainen norsu että hyvä mahtuu ovesta sisään, niin tunnen että minua on huijattu. Se on aika huono lähtökohta tutustumiselle.

Olen itse varmasti livenä saman näköinen kuin profiilikuvissani.

Joo, ymmärrän. Joskus treffeillä yllättyy kun vastassa on jotain muuta kuin mitä odotti. Mutta sen yllätyksen pitäisi olla positiivinen tai ainakin neutraali. Ikäviä yllätyksiä ei tahtoisi kokea.

Voi käydä niin että tiedän etukäteen että mätsilläni on ylipainoa enkä sen vuoksi oikein välittäisi tavata. Mutta kun toinen sitä niin hartaasti pyytää niin ajattelen: ok, olkoon sitten, istun hänen kanssaan kahvilla puoli tuntia, kiitän seurasta ja lähden kotiin. Mutta kun menen (aika vastahakoisen) treffeille, vastassa onkin niin hauska, iloinen, lämmin ja sympaattinen ihminen ettei se ylipaino yhtäkkiä haittaakaan. Minä viihdyn hänen kanssaan loppuillan ja ehdotan vielä toisia treffejä. Siinä tuli vastaan iloinen yllätys.

Se ikävä yllätys:

luulen tapaamani mukavan, fiksun, normaalipainoisen ihmisen. Olen nähnyt valokuvat ja olemme jutelleet puhelimessa. Lähden treffeille iloisen uteliaana. Siellä kahvilassa odottaakin sellainen suohirviö ja tankki ja laskimooses, että olen aivan kauhuissani. On ihan sama, kuinka mukava tai fiksu tai keskustelutaitoihin hän muuten on. Koen että minua on huijattu. En halua istua siellä varttituntia kauempaa enkä takuulla halua nähdä uudestaan.

Tässäpä yksi syy miksi en ikinä anna kuvaani kenellekään. Jos ei ole munaa tavata näkemättä kuvaa, niin omapahan on menetyksensä.

Mistä näitä peikkoja löytääpi?