On niin pahaolo. Ja oma vika, että on. Yks kihloissa oleva mies alko ottaan muhun yhtettä joku aikaa sitten sanoen, et on totaalisen ihastunu muhun ja, et oma suhde on huono. Olin järkevä ja pysyin erossa tästä miehestä. Se ei lopettanu, vaan kirjaimellisesti juoksi mun perässä. Alettiin oleen yhteydessä, vaikka koko ajan olin sitä mieltä, että pitäis lopettaa. Mut koko ajan vaan tää mies sano, et haluaa jatkaa.
Niinhän siinä sitten kävi, et rakastuin siihen. En pystyny päästämään siitä enää irti. Se anto aina sopivasti toivoa yhdessä olosta. Se ei halunnu päästää musta irti, mut ei kuitenkaan halunnu olla kunnolla yhdessä. Vietettiin öitä yhdessä, vaikka olin monta viikkoa niitten öitten jälkeen aina rikki. Kerroin monta kertaa kuinka pahaolo mulla on, mut se vaan jatko soittelua ja viestien lähettelemistä. Ja aina vaan nähtiin.
Lopetin kolme kuukautta sitten kaiken. Tää mies vaan pysyy mun ajatuksissa eikä lähde millään, vaikka en oo siihen enää missään yhteydessä ollu. Rakastin sitä enemmän, ku ketään muuta.
En olis koskaan ottanu siihen mitään yhteyttä alussa, vaikka huomasin, et se katteli mua liian pitkään ja olin itte ihastunu. Minkä takia senkään tarvi. Minkä takia se halus mulle näin pahanolon.
Koko ajan oon sen mielestä ollu sille kaikkein tärkein ja siitä on jo pitkään tuntunu et oisin sille se oikee. Onhan tän pahanolon jossain vaiheessa mentävä ohi?
Niinhän siinä sitten kävi, et rakastuin siihen. En pystyny päästämään siitä enää irti. Se anto aina sopivasti toivoa yhdessä olosta. Se ei halunnu päästää musta irti, mut ei kuitenkaan halunnu olla kunnolla yhdessä. Vietettiin öitä yhdessä, vaikka olin monta viikkoa niitten öitten jälkeen aina rikki. Kerroin monta kertaa kuinka pahaolo mulla on, mut se vaan jatko soittelua ja viestien lähettelemistä. Ja aina vaan nähtiin.
Lopetin kolme kuukautta sitten kaiken. Tää mies vaan pysyy mun ajatuksissa eikä lähde millään, vaikka en oo siihen enää missään yhteydessä ollu. Rakastin sitä enemmän, ku ketään muuta.
En olis koskaan ottanu siihen mitään yhteyttä alussa, vaikka huomasin, et se katteli mua liian pitkään ja olin itte ihastunu. Minkä takia senkään tarvi. Minkä takia se halus mulle näin pahanolon.
Koko ajan oon sen mielestä ollu sille kaikkein tärkein ja siitä on jo pitkään tuntunu et oisin sille se oikee. Onhan tän pahanolon jossain vaiheessa mentävä ohi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valitettavan yleistä tänä päivänä et varatut miehet hakee uutta suhdetta, vaikka elää jo yhdessä.Nämä miehet ovat niitä hyväksikäyttäjiä, joilla ei ole mitään muuta aikomusta kun pitää vähän jännä-hauskaa toisen kustannuksella.Ei ne mitään naisiaan ole jättämässä,hakevat vaan uutta virikettä ja testaavat hurmausvoimaansa.Ei ne tosiaankaan kenenkään tunteista välitä,hakevat haluamaansa ja siinä se.Aina ne sen naisensa luo palaavat, joten parempi on kun pysyy visusti erossa varatuista,suojelee siinä ihan itseään ja sydäntään.Ei ne miehet minkään arvoisia ole,sääliksi käy ne naiset jotka heitä kotona odottavat.Älä itke miehen perään joka ei ole edes mies,pelkkä pelle!Maailmassa on niin paljon ihania ja vapaita miehiä,ei varatusta ole kuin haittaa. Harmi ja surullista et sydämesi särkyi pellen takia..jos olisit oikeasti ollut sille niin tärkeä ja rakkain, olisi varmaan naisensa jättänyt heti..Ei ehkä siltä tunnu nyt eikä toviinkaan, mutta kyllä sinä toivut vielä!Arvosta itseäsi, älä tuhlaa itseäsi ja sydäntäsi varattuun!! Voimia sinulle!!
vaikka se voi olla vaikeaa juuri nyt. Mulle on tullut vastaan juuri samanlainen pelle. Pitää yhteyttä harvoin ja aina kun nähdään hymyilee ja antaa toivoa jostain enemmästä. Kuitenkin tämä mies käytöksellään tekee tilaa sydämeeni ja on yhä enemmän ajatuksissani. Tätä on jo jatkunut kohta pari vuotta. Tänään päätin, huomasin ja tajusin, että mies ei ole tosissaan mun suhteen. Minä tulkitsen, että hän pitää mua vaan varalla. Sen kyllä huomaa, jos mies on tosissaan. Sillä ei ole kiire sun viereltä yhtään mihinkään. Viettää sun kanssa aikaa. Peli miehet tunnistaa siitä, et ne kokeilee sua! Jos päästät lähelle, heistä ei välttämättä kuulu pitkään aikaan, kunnes he taas haluavat jännitystä elämään ja kappas muistavat sinut, et sultahan sitä saa. Mun sydän on kans ollu tosi rikki ja oon itkeny tään miehen takia paljon.
Sitä kun on yhteen koukussa ei näe ees muita hyviä, oikeita aarteita, joita maailma on täynnä. Mä oon päättäny, et varattuihin en koske. Tämä mun ihastus ei edes ollut varattu, mutta ilmeisesti haluaa vaan elää vapaata elämää, hakee läheisyyttä mutta ei halua vakiintua. Se sattuu lujaa, jos itse haluaiskin enemmän. Mun kaveri löysi ihanan miehen. Huomaan kuinka mies välittää kaveristani oikeasti. Silloin itse asiassa tajusin oman tilanteeni, jonka on loputtava.
Usko vaan niin aika helpottaa oloa. Teit oikein, kun katkaisit välit mieheen. Ei kannata antaa kohdella itseään noin. Vaikka tiedän paremmin kuin hyvin, että jos ihastuu ja rakastuu toiseen haluaa vaan olla toisen lähellä ja tyytyy edes niihin kertoihin kun harvoin nähdään. Mutta pidemmän päälle se ei toimi.
Paha olo menee aivan varmasti ohi. Sen miehen suhde ei kyllä tunnu myöskään olevan oikealla pohjalla! Ja suhteessa täytyy olla jotain vialla, kun hakee läheisyyttä muualta. Mutta lupaathan koota itsesi! Surra saa ja täytyykin, mutta elämä voittaa! Saat aivan takuulla huomata mitä hyvää elämällä onkaan annettavaa vielä sulle! :) Jotain paljon parempaa, näillä koettelemuksilla on ihmeellinen kasvattava vaikutus, jonka huomaa vasta jälkeen päin!
VOIMIA !!
Täälläkin eräs nuori nainen, joka on joutunut "samanlaisen" miehen koukkuun kuin sinä.
Kuulosti niin tutulta tuo "pitää yhteyttä harvoin ja antaa toivoa jostain enemmästä."
Reilun vuoden minä tätä olen jo katsellut, mutta mitä olen saanut? Sydämeni riekaleiksi.
Odotan niitä harvoja hetkiä milloin näemme, aina toivoen hänen muuttuvan helläksi ja huomaavaiseksi! Turhaan.
Hän ei ole varattu, mutta haluaa viettää vapaata elämää. Sattuu, kun itse haluaisi jotain niin paljon enemmän.
Enkö voisi jo uskoa? Enkö ole tarpeeksi jo saanut tätä kaikkea sontaa otaa vastaan ja kestää? Miten minä voin kuvitella välittäväni tuollaisesta ihmisesä, joka kohtelee minua noin huonosti?
Mitä minä olen tehnyt tämän ansaitakseni?
En tiedä, en tiedä kuin sen, että sattuu!
Eksyin kanssa jonkinlaiselle polulle varatun miehen kanssa. Tavattiin pari vuotta sitten, jolloin en tiennyt, että hän oli varattu. Ravintolassa juteltiin, suudeltiin, halailtiin yms. ihan julkisesti kun nähtiin ja tekstiviestiteltiin satunnaisesti.
Eräänä baarikertana sitten joku nainen tuli minulle huutamaan, että etkö tiedä, että mies on varattu. Olin enemmän kuin hämmästynyt. Ja jo oikeasti ihastunut mieheen.
Olen ollut hänen tai siis heidän kotonaan ja hän on ollut minun luonani. Eräänä kertana heillä näin valokuvan, jossa he olivat yhdessä. Sen kerran jälkeen päätin mielessäni, että nyt se on loppu. En ikinä sanonut hänelle asiasta mitään, poistuin vain paikalta.
Tämän "viimeisen kerran" jälkeen on tullut viestiä ja pari humalapuhelua - näimme myös kerran pikaisesti.
Eniten kaduttaa syvät tunteet tätä ihmistä kohtaan ja kaipuu, joka yllättää vieläkin. Itse uskoin vahvasti, että hän oli minulle #the one#. Niin hyvä oli olla hänen seurassa.
Minua on joskus petetty todella paljon ja siitä syystä en pysty ymmärtämään enkä hyväksymään asiaa. Sitä kuvitteli hölmösti olevansa jotenkin "speciaali" ja sokaistui tilanteeseen. Tyhmää.
Toivon, että tämä mies pettää vielä avopuolisoaan ja jää siitä kiinni. On niin väärin tätä avopuoliso naista kohtaan, että hän on ehkä täysin pimennossa miehensä elämästä. Ja toivon myös tämän miehen puolesta, että hän jää kiinni, koska se ehkä pysäyttäisi hänet ja laittaisi miettimään elämää eri kantilta.
Ajan myötä olotilani on hieman helpottanut ja olen tutkaillut elämää kaikessa rauhassa. Olen varma siitä, että ehkä joskus tapaan miehen, joka on minua varten.
Sure surusi ja kaipuusi rauhassa - neuvon sulkemaan tämän suhteesi oven tyystin taaksesi ja jatkamaan elämää eteenpäin. Pahaolo helpottaa varmasti ja huomaat, miten paljon hyvää elämällä on juuri sinulle tarjottavaa. Minä ainakin haluan uskoa niin.
Autto oikeesti taas jaksamaan ja pysymään päätöksessä. Kyllähän sen tietää, että jos toinen olis ollu tosissaan, olis se jo tehny kaikkensa, että voitais olla yhdessä. Minkä takia se jättäis tyttöystävänsä koskaan myöhemminkään, kun ei oo tähänkään mennessä tehny asian eteen mitään. Ei se oo mikään selitys, et ei halua loukata sitä toista. Miks sitten haluais loukata sitä ketä on kaikkein tärkein ja ketä tuntuu siltä oikeelta. Kyllä sitä tekis kaikkensa, jos oikeesti välittäis ja rakastais toista. Ei sillon mitkään selvitettävissä olevat asiat olis esteenä. Sillonhan haluais olla koko ajan toisen lähellä.
Siihen mä havahduin, kun alko tuleen vuosi siitä, kun oltiin tavattu ja jatkuvasti oli pahaolo. Eikä oloo yhtään helpottanu, kun alko miettiin et on vuoden suostunu tälläseen. Siinä vaiheessa aloin ajatteleen, et en halua jatkaa tällästä. Enkä enää ikinä palaa siihen vanhaan.
Ja eihän se yhdessäolo koskaan enää edes olis mahdollista, kun toinen on loukannu niin pahasti ja haluisko sitä oikeesti edes miestä, jonka tietää tehneen tälläi jo omalle tyttöystävälleen. Se ei tietysti satuta mitä ei tiedä. Ja mistä sitä tietää kuinka monen muun kanssa sillä on ollu jotain.
Kyllä tästä jotenki selvitään.
vielä tämän. Ajattele, jos teidän jutusta ois tulluki jotain. Silloin, kun rakastuu ja ihastuu ei ajattele tarpeeksi pitkälle. No kuitenkin, tällä miehellä oli suhde "vakituisen suhteen" ulkopuolella. Ei voi koskaan tietää, ettei "teidän"kin aikana mies ois tai tulis harrastamaan samaa. Olet onnekas kun olet tuossakin vaiheessa! Sua oottaa jossain aivan ihana aarre, usko mua! :)
anna palaa elämä on vain yksi mitä eletään