Haluaisin lukea muiden kokemuksista et miten nainen rakastuu tai ihastuu mieheen. Jotenkin hyvin tiukka kasvatukseni (natsi-isoäitini kasvatti minut madonnamaiseksi, äiti ja isä konservatiivisia) on samalla hyvä ja huono asia.
Olen siis kasvatettu odottamaan AINA mieheltä sitä suurempaa aktiivisuutta ja väistymään heti, jos mies ei osoita aktiivisesti mielenkiintoa. Selvästi tämä merkitsee ujojen miesten karsiintumista.
Kiinnostun kasvatukseni tuloksesta vain miehistä, jotka ovat seksuaalisesti kiinnostuneita minusta. Isoäitini natsioppi uskoo miehiseen ylivaltaan, miehisyys aina ylempänä kuin naiseus.Minulla ei saa olla seksuaalisuutta, vain miehen kohteena sitä saa olla, miehen provosoimana se saa herätä.
Nykyaikana eivät kaikki naisesta kiinnostuneet miehet ole silti vakavissaan.Isoäitini periaatteet ovat peräisin 1800-luvun germaanisista hienostoista, joissa miehet ja naiset käyttäytyivät hyvin toisiaan kohtaan, ei ketään hyväksikäytetty niissä. Moderni elämä ei mene niin!
Pettymyksiä olen siis kokenut. Kysärini kuuluu nyt: voitteko olla rakastuneita mieheen, joka ei tunne teitä kohtaan samoin? Mulla sammuvat tunteet sitä mukaan, kun miehen mielenkiinto loppuu. Eli mulla ei ole OMAA seksuaalisuutta, vain miehen miellyttämisenhalua. Aika laimea persoona olen..Mutta olenko sairas, kun en varsinaisesti SURE menetettyjä miehiä, koska ihastun aina vain siihen, että joku on minuun ihastunut? En ilmeisesti itse henkilöön? Isoäitini kasvatuksen mukaan nainen ei saa vaivata miestä.
Olen siis kasvatettu odottamaan AINA mieheltä sitä suurempaa aktiivisuutta ja väistymään heti, jos mies ei osoita aktiivisesti mielenkiintoa. Selvästi tämä merkitsee ujojen miesten karsiintumista.
Kiinnostun kasvatukseni tuloksesta vain miehistä, jotka ovat seksuaalisesti kiinnostuneita minusta. Isoäitini natsioppi uskoo miehiseen ylivaltaan, miehisyys aina ylempänä kuin naiseus.Minulla ei saa olla seksuaalisuutta, vain miehen kohteena sitä saa olla, miehen provosoimana se saa herätä.
Nykyaikana eivät kaikki naisesta kiinnostuneet miehet ole silti vakavissaan.Isoäitini periaatteet ovat peräisin 1800-luvun germaanisista hienostoista, joissa miehet ja naiset käyttäytyivät hyvin toisiaan kohtaan, ei ketään hyväksikäytetty niissä. Moderni elämä ei mene niin!
Pettymyksiä olen siis kokenut. Kysärini kuuluu nyt: voitteko olla rakastuneita mieheen, joka ei tunne teitä kohtaan samoin? Mulla sammuvat tunteet sitä mukaan, kun miehen mielenkiinto loppuu. Eli mulla ei ole OMAA seksuaalisuutta, vain miehen miellyttämisenhalua. Aika laimea persoona olen..Mutta olenko sairas, kun en varsinaisesti SURE menetettyjä miehiä, koska ihastun aina vain siihen, että joku on minuun ihastunut? En ilmeisesti itse henkilöön? Isoäitini kasvatuksen mukaan nainen ei saa vaivata miestä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nyt vihdoinkin!
Niin, jos isoäitisi todellakin on natsi ( siis siinä merkityksessä, mitä tuo sana nyt tänä päivänä ihmisille tarkoittaa), niin en todellakaan kehoita "allekirjoittamaan" kaikkea hänen sanomaansa. Natseista voisi puhua paljonkin, mutta ehkä on parempi, jos siinä kontekstissa ilmaisee itseään jossakin muualla, kuin suomi24:n ihmissuhdepalstoilla...
Ihmisen OMA itsearvostus musta sanelee, että kenen seurassa viihtyy, kenet hylkää.Satamiljoonaa kertaa toistettu klisee tää, mutta: jos mies ei sua kunnioita omana itsenäs, ts.sellaisena kuin sä aidoimmilas olet, niin dumppaa se. Parempia löytyy aina, oikeasti.
Ja: mitään natsi-läppää en itse kuuntelis, en edes isoäidiltäni.Se, minkä värinen se naama on, tai missä ne kulttuuriset juuret sitten onkaan ( tosi, tosi harvalla meistä suomalaisista muuten on skandinaviassa...) ei kerro ihmisestä mitään.Darvinistit ( tai siis hänet väärin ymmärtäneet tarkoitan ), tai kulttuurisesti sokeat ja vihassaan sairaalloiset(= natsit)ei tätä koskaan tule tajuamaan. Ihmistä tulis aina kohdella ihmisenä riippumatta siitä, mistä se on kotoisin.Toivottavasti sä parin valinnasssas muistat sen...Musta kulttuuri-perimään tuijottajat on ällöttäviä, vaikka itse 100% suomalainen olenkin.
siis en nyt perehdy politiikkaan tässä foorumissa, mutta kyllä siis isovanhempiemme sukupolvessa menee hautaan monenlaistakin poliittista näkökantaa, jota ei enää tänä päivänä ole. Suomessa on toki suurin osa suomalaisia, mutta suomalaisista 1/3 on länsimaista perua.
Mielenkiintoista psykologiaa tämä mitä kerroit.
Itse opin rakastumisen taidon vasta 47-vuotiaana.
Rakastuin mieheen, joka ei rakastanut minua, mutta jonka olin tuntenut jo kauan ja pitänyt hänestä. Eräiden tapahtumien jälkeen hän osoitti seksuaalista kiinnostustaan minuun. Yhtäkkiä olin rakastunut.. hups. Homma lopahti, kun mies ei halunnut edetä suhteessa. (Tosin nyt olen ymmällä, kun mies väittääkin tykkäävänsä minusta - kahden vuoden tauon jälkeen???)
Jotenkin tapahtuma aukaisi rakastumisestoni ja sen jälkeen olen rakastunut pari kertaa. Kummallakaan kerralla en ole saanut vastarakkautta.
Toisaalta minuunkin on rakastuttu. Näihin miehiin en ole tuntenut kiinnostusta.
Yksi rakastumiseni tapahtui vähitellen. Kahden vuoden tapaamisten jälkeen. Tämä oli seksisuhde. Ja seksi oli täydellistä.
Epäselvää sepustusta, mutta voi kai sanoa, että minuun ei yksinomaan päde se, että rakastuisin miehiin jotka osoittavat minulle seksuaalista kiinnostustaan.