Joka ei osaa tehdä graavilohta tai paistaa kinkkua.
Kannattaako kelpuuttaa naista
Anonyymi-ap
1979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sä et ainakaan paljoa vaadi, jos vain tuollaisista on kiinni.
Nuo ovat tietysti hyödyllisiä arjen taitoja, mutta onko sinulla edes aitoa kiinnostusta naiseen? Hellapoliisiksi voi aina opetella, jos on haluaa, mutta tunteitaan ei voi pakottaa..
Jos sinulla ei ole syvempiä tunteita naista kohtaan, ei sitä silloin kannata kelpuuttaa. Annat samalla myös naiselle mahdollisuuden löytää jonkun, joka on oikeasti hänestä kiinnostunut.
Hanki itsellesi kokkokoulun käynyt ja/tai ravintola-alaa opiskellut nainen. Ne osaavat laittaa hyviä herkkuja ja hemmottelevat sinua säännöllisesti.
"Tie miehen sydämeen vie vatsan kautta", vai miten se nyt oli? :D
Oliko tuo vitsi? Jos ei, suosittelen pysymään äidin helmoissa ja opettelemaan tekemään mainitsemasi, elämää tärkeimmät, asiat itse. Näin helppoa. Samalla toivon, ettei yksikään nainen retkahtaisi sinuun.
Ei kannata kelpuuttaa ketään, jonka kohdalla kiinnostuksesi rajoittuu graaviloheen ja kinkkuun. Turhaa ajanhukkaa molemmille.
Minä en syö kumpaakaan.
Punainen liha on vähän kuin siemen itsemurhaan.
Mä en tarvii kraavilohta mut kinkun paistan kyllä. Enkä toisekseen tarvii miestä joka tarvitsee jonku mutsin kodinkoneeks😂tsau!
Kannattaako kelpuuttaa miestä, jonka rakkaus kohdistuu graaviloheen ja kinkkuun?
Miksi ei? Rakkaudella voi olla monia kohteita. Kyky rakastaa on hieno ominaisuus jokaiselle.
Ei nainen ole koko ajan kokkki jos kerran vuodessa pitää kinkku paistaa.
Tottakai, nehän on miesten hommia niin sanotusti.
En tiedä olisiko yksikään kumppaneistani noita osannut, kun minä ne aina tein. Yksi ehdoin tahdoin halusi oppia graavaamaan, joten sitten opeteltiin ja hyvää jälkeä teki, tehnee vieläkin.
Niinpä. Ite olen kyllä jo lapsuudessa saanut opit noihin, mutta juurikin isältäni. Noi todellakin oli miehen hommian minunkin lapsuudenkodissani ja myös mummulassa. Itsehän en kumpaakaan noista "herkuista" syö, joten en koe tarvetta niitä myöskään valmistaa, vaikka siis tosiaan osaankin. Mutsille teen yleensä jouluna pienen satsin graavia, kun ei isä ole enää sitä hänelle tekemässä.
Kaikki esimerkin kaltaiset taidot ovat hyödyllisiä, koska samalla oppii asioita joita voi soveltaa toisaalla. Esimerkiksi juuri graavaamisessa oppii suolan käyttöä ja jos itse leikkaa fileen, niin myös veitsen käyttöä. Kauhean hyödyllisiä taitoja ruoanlaitossa yleisemminkin.
Varmasti noinkin. Itse tosin en tiedä mahtaako tuo olla mulle suolankäyttöä mitenkään opettanut, kun en suostu ko. tavaraa itse edes maistamaan. Suolaan painon mukaan ja kovasti ovat kaikki muut tykänneet. Kaloja olen fileoinut ekan kerran sellasena polvenkorkuisena.
On se, tekemällä oppii ja ihmisen mieli on nopea soveltamaan oppimaansa.
No ite en ihan polvenkorkuisena oppinut fileointia, mutta siinä jossain 7-8v ikäisenä. Sitä samaa taitoa voi käyttää ihan punaista lihaa leikatessa, joten oli hyvä taito oppia jo pikkuisena.
No en mä mitään muuta kyllä painon mukaan suolaa, vaan maistamalla. Vaan tuo graavi tosiaan on sellaista, että en todellakaan edes maista sitä. En ole kertaakaan eläessäni maistanu itselleni "syömäkelpoista" graavikalaa ja kaikista yrityksistä huolimatta ko. ruoka-aine saa edelleen hyvin pienenäkin palasena aikaiseksi spontaanin oksetusreaktion, jota sitten nieleksin. Eli jätän sen herkun suosiosta muille.
Ite oon laittanut suolat aina näppituntumalla, vähän sen mukaan kuinka paksu file siinä alla köllöttelee. Ihan hyvin on onnistunut.
No jos reaktio graaville on tuo, niin tokko kannattaa itteään kiusata ollenkaan 😊
Molemmissa pohjimmiltaan vain nakataan suolat päälle ja kypsää tulee
Niitä voi opetella yhdessä