Aiheellinen kysymys sinkkupalstalaisille. Vähän tilastoja kehiin. Saa laskea myös yritykset.
Kuinka monta ihmissuhdetta olet elämäsi aikana tyrinyt?
Anonyymi-ap
137907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 137
Vanhimmat
Yhden hyvän yrityksen tyrin, valitettavasti, mutta tyriminen oli sentään molemminpuolista.
Muuten ihan basicbänät takana.
Kyllä kai pari sellaista lupaavaa alkutilannetta tulee heti mieleen, joista ei sitten muuta ikinä tullutkaan - oikeastaan kaiken tajusikin vasta paljon myöhemmin.
No, aikansa kai kaikella. Nuo olivat aikoja, jolloin kaipasin jotain mitä en tajunnut tavoitella, vaikka se tippui melkein valmiina syliin.
Mieti, jos joku antaa sulle lahjan ja oot, että hei en mä tätä halua enkä tarvi ja heität sen pois.
Sitten sitä samaa lahjaa ei saa ikinä uudestaan, eikä mitään niin hienoa. Ikinä.
Yhden miehen kanssa kävi näin.
Universumi on varmaan nyt pettynyt meihin ja murjottaa vuorilla, kun heitettiin paras lahja ikinä jorpakkoon.
Niin, ei elämä noista pahastunut, enkä minäkään.
Joskus on hankalaa, kun ei ole niin valmis vastaanottamaan, että oikein edes huomaisi, mitä voisi löytää.
Mutta sekin kuuluu tähän kaikkeen.
Ekan parisuhteeni tyri mies. Hän meni ja kuoli.
Toisen parisuhteeni tyri mies. Hän otti ja petti. Tosin ite tyrin siinä hieman kun menin tavallaan ottamaan hänet takaisin ja sitten totesin nopeasti, ettei tästä mitään tule.
Kolmannen parisuhteen tyrimme miehen kanssa molemmat. Pahimmat mokat omalta puoleltani olivat, että ylipäänsä aloitin sen suhteen ja sitten pysyin siinä ihan liian kauan.
Neljännen parisuhteeni mokasin todellakin ihan itse. Mä en ollut valmis parisuhteeseen siinä kohtaa ja mulla oli ihan jumalaton tarve miellyttää toista. Mä yritin ihan liikaa ja toista ärsytti se kun kokata ja laittaa ja kysellä mitä hän tahtoo ja leikkiä kodinhengetärtä. Jos olisi osannut ottaa sen rennommin ja yrittää vähemmän niin lopputulos olis ollut parempi.
Totta. Jotenkin kun joissain asioissa yrittää parhaansa, niin se onkin liikaa.
En mä voi sanoa "yrittäneeni parastani" siinä. Mä yritin aivan liikaa, siis ihan jumalattomasti liikaa.
Lisään vielä, että mä olen parhaimmillani hyvin rento ja simppeli yksilö, silloin olin kaikkea muuta, kun yritin niin maan jumalattomasti.
Olet kertakaikkiaan ihastuttava nainen!
Sinulle löytyy ottajia vaikka kuinka paljon!
Ystäviä vielä enemmän!
Kaikki mitä on ollut tähän saakka.
Miltä tuntuu kun alat pikkuhiljaa oppia että omista virheistä on turha syyttää ketään muuta kun itseään sitä että mahdollisesti ainakin sen yhden naisen elämän pilasit siitä läheltä sitä et pysty saamaan anteeksi se on se ja sama mitä teet ainut millä voit hänet saada tunnustamaan totuuden sille kenelle valehteli on että itse tunnustat totuuden täällä koko maailmalle ja se totuus on ainoa millä kyseisellä naisella on mahdollisuus edes yrittää sen miehen kanssa kenelle valehteli ja jotta hän voi sen totuuden kertoa tälle miehelle sun pitää keksiä joko joku tapa kuinka hän saa tähän yhteyden tai kuinka hän voi mennä hänen luokseen kotiovelle koska ei ole mikään yksinkertainen asia selvitettäväksi jot ei kun treenaamaan sitä totuuden mukaista kirjoittamista
Määrittele tyriminen.
Kaikki elämästäni lähteneet ihmiset ovat lähteneet siitä joko omasta tahdostaan tai minun tahdostani. Kumpaakaan ei kai voi laskea minun tyrimisekseni.
🦄
No ei ne varmaan aiheetta jättäneet, jos olet itse isä äiti aurinkoinen kaiken aikaa. Ehkä sulla on vaan denial vaihe.
Omasta vapaasta tahdosta eroaminen ei tosiaan ole tyrimistä. Jos olisi, omasta vapaasta tahdosta parisuhteen aloittaminenkin olisi tyrimistä.
Totean sivuta, että onko yhteensopimattomuus tyrimistä? Virhe lienee silloin tehty, kun on ylipäänsä yhteen menty, mutta onko se tyrimistä? Enkä onko eri suuntiin kasvaminen tyrimistä? Pitäisikö toinen tai itsensä jotenkin pakottaa muuttumaan eri tavalla kuin hän muuttuu?
Ne tapahtumat käydyt keskustelut siinä välissä mikä johti toisen lähtemiseen tai siihen että pyysit toista lähtemään
Aika fatalistinen ja joustamaton ajattelutapa, mutta varmaan tyrijöille ominainen.
Minusta denialismia on sellainen, jos ajattelee että miellyttämällä kasassa pidetty ihmissuhde olisi a) onnistunut b) tavoiteltava c) ylipäätään mahdollinen. 😂
Nykyinen kumppanini kuvailee minua aurinkoiseksi ihmiseksi.
🦄
Niin että mitä?!
Pitäisikö kaikkien ihmissuhteiden kestää ikuisuuden? Ja mitään sellaista keskustelua, jossa ihmiset kertovat tai paljastavat omasta itsestään jotain, ei pitäisi ollenkaan käydä sillä perusteella, että joku saattaa niiden perusteella todeta, ettei pidä minusta?
Tämähän menee ihan hulvattomaksi.
😂😂😂
🦄
Oikein hyvin todettu!
Melkein en halua edes kommentoida kohtaa: ”Virhe lienee silloin tehty, kun on ylipäänsä yhteen menty, mutta onko se tyrimistä?”
Tuo ei ole virhe joka on tehty (eikä tyrimistä). Ennalta ei voi mitenkään tietää mitä kaikkia ylitsepääsemättömiä seikkoja matkalla kohdataan. Ainoastaan vaihdevuodet ovat ankara karikko, miehen kannalta.
Et vaivautunut vastaamaan lainkaan, et edes ajattelemaan asiaa. Yksinkertaisille ja hieman tyhmille tyypillinen toimintatapa.
Jos menee yhteen sellaisen kanssa, jonka kanssa ei alunperinkään sovi yhteen, niin kyllä siinä minusta in se alkukartoisuts varsin tehokkaasti tyritty. Ja juu, olen tyrinyt tuolla tavoin itsekin ja oppinut siitä.
"Ainoastaan vaihdevuodet ovat ankara karikko, miehen kannalta."
Silloin mies on jo alunperin tyrinyt mennessään lainkaan yhteen naisen kanssa. Jos ei elämää kestä, niin kannattaa pitäytyä irtonumeroissa. Niiden ei ole koskaan pakko ikääntyä.
Sehän on vain ääri-femakko joka on taas tiuskimassa, katkeruuttaan lievittämässä.
Miten feminismi liittyy aiheeseen? Vai tarkoititko tätä kommenttia: "Aika fatalistinen ja joustamaton ajattelutapa, mutta varmaan tyrijöille ominainen." Hyvin tiuskivaa ja katkeraa tekstiä tosiaan, mutta en tajua miten tuokaan feminismiin liittyisi.
Juuri näin! Ja kuinka voi nuorelta ihmiseltä vaatia kypsän ihmisen toimintaa,
kun ei tiedä edes, mikä on oikea ja vasen käsi!
Kokeilemaan ja oppimaan sitä lähtee ihmissuhteissa olosuhteiden mukaan.
Minä olen "tyrinyt" kaikki mahdollisuudet ja suhteet . Enkä kadu!
Ilman partneria voi elää ja hyvin! Mutta ei ilman ystäviä!
No ehkä pari kolme oon tyrinyt ihan sillä, että pää ei ole ollut valmis. Ja aika vaikeaa sitä on määritellä, jälkiviisaus on turhaa, vaikka oikeassa.
Ja mistä sen sitten lopulta tietää mitä niistä olisi voinut tulla? 🤷♂️
Joten ei dinäällään nyt ole merkitystä.
Minä en ole tyrinyt muuten kuin valitsemalla huippukomeita jännämiehiä. He ovat järjestäen kohdelleet minua huonosti joten olen voittaja kun päässyt niistä eroon
1 puoliso kuollut
En yhtään.
Wow, Jeesusko siellä? Jeesuskin kyllä tyri suhteet valtaapitäviin. :D
No, katuiko Jeesus "tyrimisiään", kun haukkui fariseuksia.
"Te kyykäärmeitten sikiöt! Isästä P*rkeleestä olette ja isänne ..."
Minä en ole niin suoria sanoja koskaan sanonut!
Vaikka mielessä ajatellut...
En pelkästään omaksi tyrimiseksi lue, mutta jos ei oikein onnistuttu yhdessä mitään rakentavaa tekemään kriisin tullen niin yhdessä tyrimään pystyttiin. Yhden pitkähkön..
Kai tavallaan just minäkin osaltani ne kaksikymmentä mitä on ollut jonkin kaltaisia suhteita jotka ovat päätyneet vällyjen väliin muutenkin kuin vai nukkumaan
Eikö ne kaikki olleet ja menneet ole jollakin tavalla itsekin tyrittyjä, vaikka toinen olisikin tyrimisen alullepanija? Onhan sitä kuiteskin valinnut sen tyrinnän alullepanijan itse eli tyrinyt jo valitessaan tyypin, jonka kanssa kaik menee päin prinkkalaa.
6 kappaletta tyrintöjä siis ikään 46 mennessä.
Jasu
Noin minäkin taas alan ajattelemaan, kun suurin pettymys alkaa olla mennyt jo ohi. Nyt pitää päästä vaan eteenpäin elämässä, lapsen kanssa sekä vanhempieni hoidossa siinä sivussa.
Tosin yksityisyrittäjänä keinun kokolailla tyhjänpäällä välillä, mutt jotenkin se sopii mulle. Luovia aallokot ja olla voittaja... sitähän tämä elämä muutenkin on.
Mun elämäni on mahtunut kuusi miestä, sen ensimmäisen parisuhteeni mä pilasin kyllä ihan kokonaan kakaramaisuuttani. Mä lähdin ovet paukkuen kotiin, kun en saanut tahtoani periksi.
Aikuinen mies teki omat päätöksensä, pakkas mun tavarani ja palautti ne sisareni pihalle, eräänä päivänä... itse oli muuttanut tuonne Pohjois-Suomeen asumaan. Tuli vuosien hiljaisuus. Nykyään ollaan puheväleissä, hän on onnellisesti avioliitossa ja tällä hetkellä 3 lapsen isä. Synttäri- Joulu- ja Pääsiäiskortteja ollaan lähetetty, vaihtelevasti vuosien mittaan.
Viis muuta suhdetta ovat päättyneet aina miehen jäätyä kiinni, kalastelusta väärällä lammikolla. Asiasta ollaan kyllä puhuttu etukäteen, eli he ovat olleet tietoisia, miten mä asian koen... eli se on sama kuin hyvästit sille suhteelle. Ei näytä menevän miesten päähän; en minä ole ostettavissa, lahjottavissa. Mä olen ns. demiseksuaalinen, eikä asia muutu anteeksipyynnöillä eikä lahjoilla! Olen henkisesti rikki, rikkonaista suhdetta et eheäksi saa! Eli se seksuaalinen veto katoaa mieheen ja vaihtuu aseksuaallisuuden puolelle. The End.
trollikka
"Demiseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen, jossa seksuaalinen kiinnostus edellyttää kokonaisvaltaista tunnetasoa toista ihmistä kohtaan. Demiseksuaalisuus on yksi seksuaalivähemmistöistä ja osa aseksuaalisuuden spektriä." ...Wikipedia
Kuitenkin annoit piIIua jännämiehelle.
Kuule, mä näen asian niin ett otin siltä sitä jortikkaa, omiin tarpeisiini. Piste!
Tarkoitetaanko ihmissuhteen tyrimisellä sellaista tapahtumaa että oma vakiintunut parisuhde on päättynyt eroon? Vai tarkoitetaanko että oheisleikeillä olisi tyritty ihmissuhteita? Vai kumpaakin?
Sekä että ja mitä vaan katsot tyrityksi ihmissuhteeksi, esim. vanhempiisi, lapsiin tai ystäviin.
Ja lisäksi on mahdollista "tyriä" ihmissuhteita jotka eivät ole erityisellä tavalla "tyrijään" mitenkään liittyviä. Kuten vahingossa aiheutettu kolari jossa konepellille kolahtaa täysin tuntematon. Tyrimisen määritelmä?
Olen ollut toisena osapuolena kolmessa pitkässä parisuhteessa, ne ovat päättyneet. Mielestäni niitä ei kumpikaan ”tyrinyt”, eikä kukaan muukaan.
Lyhyitä suhteita on ollut useampi. Niissä on tapauksia joissa tyttö antautui minulle ollessaan parisuhteessa, ja meidän välinen ”leikki” jotenkin paljastui miehelleen, joka johti heidän suhteen karikolle. Mielestäni en ole ”tyrinyt” em. tapauksissa, tytöillä on oikeus täysi antautua minulle, riippumatta siitä mikä heidän statuksensa satukirjojen raapustelijoiden mukaan on. Heillä on aina syynsä antautua.
On se hyvä nuolla oma turkki puhtaaksi muiden verestä, vaikka olisit osallinen muiden haavan aiheuttamiseen. :)
"On se hyvä nuolla oma turkki puhtaaksi muiden verestä, vaikka olisit osallinen muiden haavan aiheuttamiseen. :)"
En ole koskaan osannut ajatella niin että seksi/seksuaalisuus tytön ja miehen välillä jotka himoavat toisiaan olisi jotenkin paha tai kartettava asia.
Etpä tietenkään snähän vain tyydytät omia halujasi piittaamatta juurikaan miten tekemisesi mahdollisesti vaikuttavat muihin tai heidän elämäänsä.
Laitapas nyt kunnollinen vastaus siihen, mikä on tyrimistä. Muuten tähän kysymykseen ei voi vastata.
🦄
Välit menneet, erottu epäsovussa, ei hyvästä potentiaalista huolimatta päädytty yhteen... take your pick. Sinähän se et tainnut mitään näistä pitää tyrimisenä.
Aa, no sitten olen tyrinyt kaikki tutustumisetkin, jotka ei johtaneet mihkään. En mä osaa kun tyriä nähtävästi. :D
Jasu
Tähän sopisi nyt pätkä Jim Carreyta, kun hän sanoo, loo hoo hoo looser!
Jasu
Siis tätä tarkoitan.
https://youtu.be/0Kz7YUdy-Cg
Jasu
:D :D :D
No jos vain nuo ovat tyrimisiä, niin enhän mä sitten olekaan tyrinyt yhtään ainoa suhdettani. Kiitos, että selvensit.
Välini kenenkään eivät ole katkenneet. Joidenkin ihmisten kanssa on sitten vuosien varrella etäännytty, mutta ei koskaan mitenkään riidoissa. Eikä sellaista hyvää potentiaalia ei ole koskaan ollut, jossa ei olisi yhteen lopulta päädytty. Vähemmän hyvää potentiaalia yllä, joka on ajoissa huomattu, mutta sitähän ei määritelty tyrimiseksi.
Minulle ei vain ole tapahtunut mitään tuollaista. Olen kohdellut arvokkaasti jokaista, joka on tai on ollut elämässäni.
🦄
Onhan se hyvä pitää itteensä korkeassa arvossa ja erehtymättömänä. Kuka muu kissan hännän nostaisi ellei kissa itse. :D
En minullekaan ole koskaan käynyt noin kuin sinä tyrimisen määrittelit. En ole koskaan eronnut riidoissa kenenkään kanssa. Mä en vain ole sellaista sorttia, että saisin aikaiseksi mitään välirikkoja. Aina välillä asiat (myös ihmissuhteet) tulevat luonnolliseen loppuunsa, eikä sille voi mitään.
Jep, tavan tumpula. :'D
Jasu
No pääasia tietysti jos itse on tyytyväinen itseensä eikä koskaan koe tyrineensä mitään. :)
Koen tyrineeni montakin asiaan mutta en mitään noilla sinun määritelmilläsi.
En ole missään vaiheessa väittänyt, että olisin erehtymätön.
En vain ole tyrinyt ihmissuhteitani seuraavilla tavoilla:
"Välit menneet, erottu epäsovussa, ei hyvästä potentiaalista huolimatta päädytty yhteen... "
Eikö ole yksiselitteisesti hyvä asia, ettei käyttäydy tuolla tavalla? 😊 Eikö ole parempi, että ihmissuhteet päättyvät sovussa kuin että ne päättyvät "tyrimällä"?
Miksi yrität väkisin vääntää tekemisiäni negatiivisiksi? Olen kantanut vastuuni ja minulla on oikeus nauttia puhtaasta omatunnostani. Virheetön en toki ole.
🦄
Selvä homma, sopii mulle. Ei tähän mitään oikeita ja vääriä vastauksia lie olekaan. Jos oot itte tyytyväinen niin siinähän se sit on. Kunhan laitoin funtsaamaan kyssäriä. :)
En ole sanonut olevani kaikkeen tyytyväinenkään. Tässä on kyse miten asian määrittelee. Sulta pyydettiin määritelmää "tyrimiselle" ja annoit sen. Ok, sinun määritelmilläsi en ole koskaan tyrinyt yhtään ihmissuhdetta.
Annan esimerkin: en voi määrittää tyrimiseksi vaikkapa sitä, että vuosien varrella parisuhteessa kumppanini ja minun lapsitoiveet muttuivat, eivätkä enää olleetkaan samat, vaikka ne olivat alkunalkaen olleet. Tyrimiseksi olisin pikemmin määritelly sen, jos toinen olisi pakotettu vanhemmaksi tai toinen olisi tahtomattaan jäänyt ilman jälkikasvua. Ei tuota pysty sovittamaan yhteen niin, että molemmat olisivat tyytyväisiä.
Sinulla täytyy sitten olla erinomaiset ihmissuhdetaidot, voit olla syystäkin ylpeä. Kaikki eivät ole kaltaisiasi virtuooseja. Enhän minä muuta kuin kyseenalaistan sen, onko näkemyksesi oikea. Ei siitä pidä provosoitua. :)
Onko tyrimistä se, ettei yritetä katsoa samaan suuntaan aiemmin valitun kumppanin kanssa isoissa merkityksellisissä asoissa? Oma napa tärkein, ja minäminä?
Tyrimiseksi voisin määrittää tuossa kohtaa myös sen, jos erottaisiin hirveissä ja riidoissa ja kaunoissa eikä asiaa kyettäisi puhumaan kuin aikuiset ja hyväksymään sitä tilannetta. Sitä toista on kuitenkin rakastanut ja vielä tuossakin kohtaa häntä rakasti. Vaan jos ei yhteinen elämä voi olla sellainen, jossa molemmat olisivat onnellisia ja tyytyväisiä, niin se tosiaan on pakko vain hyväksyä.
Ei, kun puhutaan vaikkapa lapsista. Se on on-off kysymys, nolla ja ykkönen, asia jossa ei ole puoliväliä. Vastuu on paitsi itsestä ja toisesta niin ennenkaikkea siitä mahdollisesta lapsesta. Lapsi ansaitsee olla haluttu, ei kompromissi, jota toinen ei oikeasti halua. Jos toine haluaa kaksi ja toinen kolme, niin siitä on varmasi mahdollista päästä kompromissiin, mutta nolla/yksi ei ole mahdollista. Lapsia joko on tai ei ole.
Kyllä ihmissuhdetaitoni aika hyvät ovat. Minulla ei ole paljoa aikaa yksityiselämän ihmissuhteille, mutta pidän suuressa arvossa minulle tärkeitä ihmissuhteita. Satsaan laatuun, en määrään. Kiinnitän paljon huomiota siihen, etten loukkaa minulle tärkeitä ihmisiä.
Saat kyseenalaistaa näkemykseni, mutta sinulla ei ole tarpeeksi dataa muodostaaksesi kattavan käsityksen ihmissuhteistani.
🦄
Eli et ole valmis joustamaan lapsiasiassa. Selvä. :)
Yksikään vastuullinen aikinen ei ole. Jokainen vastuullinen ihminen ajattelle sitä lasta. Kompromissi tuossa on omaan napaan tuijottamista.
Se, jos toista vaatii joustamaan lapsiasiassa, on ultimaattista itsekeskeisyyttä.
Ok. Sinulle se on siis näin. :)
En sellaista yritäkään. :)
Jokaiselle vastuulliselle on. Ei ole mitään itsekkäämpää, kuin pakottaa toinen joko vanhemmaksi tai olemaan ilman jälkikasvua, vain koska minäminäminä tahdon niin. Ja sitten vielä pakottaa sen mahdollisen lapsen/lapset elämään sellaisen vanhemman lapsena, joka ei ole häntä/heitä edes halunnut, vain koska minäminäminä haluan.
Lapset ovat siis äärimmäinen yksilöllisyyden kysymys?
Ehkä siitä syystä ei lapsiakaan enää Suomeen juuri synny. 🤔
Lapsista pitää kyetä pitämään huolta, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lapset eivät ole lainkaan vain yksilöyden kysymys. Lapsi on jo itsessään yksilö, eikä todellakaan vain sellainen "asia", johon toinen on ok vain pakottaa.
Mitä syntyvyyteen Suomessa tulee, niin minä olen siis se, joka halusia niitä lapsia ja on ne lapsensa nyttemmin tehnyt.
Miehesi mahtaa olla aika nyhverö.
Samaa mieltä. Maailma on pullollaan lapsia, joita jompikumpi vanhemmistaa tai pahimmassa tapauksessa kumpikaan ei ole halunnut. Ei todellakaan ole tarpeen, asiallista ja vastuullista tehdä maailmaan tietentahtoen lisää ihmisiä (lapsi kun on ihminen ja jonain päivänä aikuinen, ei vain lapsi), jotka ovat toiselle vanhemmalleen ei haluttuja.
Mieheni on ihanin mies, joka on tullut vastaan tällä planeetalla. 😍 En kuvailisi häntä sanalla, jota käytit hänestä.
🦄
Vaikka toisin olisi alunperin sovittu
Vaikka olisi alunperin toisin sovittu. Jokaisella ihmisella on oikeus muuttaa mieltään ja se tilanne on sille lapselle ihan yhtä huono, vaikka joskus olisi jotain muuta sovittu. Oikeastaan se mielenmuutos on vielä paljon suurempi juttu, kuin jos olisi alunperin ollut jotain mieltä. Muutos tapahtuu lähes aina jonkun ajatusprosessin kautta.
Olen tyrinyt joitakin ystävyyssuhteita sekä yhden suhdevirityksen.
En yhtään, ne on loppuneet ihan muista syistä. Valitettavasti kaikki suhteet ei voi kestää elämän loppuun asti, se on elämää. Jos olisin jäänyt vain sen takia, että sysip*skasta suhteesta pitää pitää kiinni, olisin luultavasti seonnut. Joskus pitää pelastaa itsensä.
Niinpä. Aikkea vaan ei ole mahdollista saada kestämään, tai siinä voi tuhoutua itse. Ihmiseten toiveet voivat myös matkan aikana muuttua ihan vastakkaisiksi. Jos on aluksi oltu samaa mieltä vaikkapa lapsista ja matkan varrelle toisen toive muuttuu, niin ei sitä useinkaan voi sovittaa yhteen. Lapsia ei voi hankkia ja samalla olla hankkimatta.
Yksinäni en yhtään, kulloisenkin kumppanin kanssa neljä. Opiksi, opiksi, elämän mittainen koulu se on ja valmista tulee vasta kun mullat heitetään päälle. Ehkä.
Olen jäänyt sille tielle. Pelkkää koston himoa. Ei mitään muuta mielessä. Täällä hämeessä tulee kaikki saamaan sen mitä ovat tilanneet. Voi niitä jotka mulle oli ilkeitä.
Mikäs lasketaan tyrimiseksi. Jos tarkemmin miettii niin en ole mokannut mitään. En ole koskaan pettänyt tai edes pussannut toisia naisia kun olen seurustellut.
Tyriä myös mm mokata, hoidella päin mäntyä. Ts. en ole mokannut yhtäkään suhdetta. Jos eroon on päädytty, niin se ei ollut todellakaan moka vaan välttämättömyys. Välttämättömyys ei tyrimistä.
No mikä vain omaatuntoasi lämmittää että saat nukutuksi yösi. :)
”Tyriminen” mielestäni edellyttää tuottamuksellisuutta, halua/pyrkimistä aiheuttaa harmia.
Samaa ajattelin. Ykköstä yritin omilla taidoillani pärjäten ja kakkosta sain?!? Ja täten ap:n kysymyksen tyrin.. plääh 😂💦
Ap suhtautuu kysymykseen turhan vakavasti. Jälkiviisaus on parasta viisautta ja mutta itseruoskinta monesti tarpeetonta :)
Niin, mikä kenenkin mieltä ja ajattelua helpottaa, mennään sieltä mistä aita on itselle matalin ja selitetään asia aina itselle mieluisinpäin. :)
Kumma kysymys. Mitä oikein tarkoitat tyrimisellä? Jos kumppani esimerkiksi käyttää päihteitä ja/tai on väkivaltainen, niin hänestäkö eroaminen on tyrimistä?
Tyrit siinä että menit ko. suhteeseen ja toisen kerran siinä ettet lähtenyt jo ekan lyönnin jälkeen.
Noin 80. Viimeisin suhde on ja pysyy. Nyt viidettä vuotta yhdessä.
Tyriä sana vaatii tarkentamista, mitä tarkoitetaan. Mielestäni tyriä ei voi kuin tekemällä jotain todella ikävää, josta tietää toisen päättävän suhteen. Jos taas tietää, sekään ei varsinaisesti ole tyrimistä vaan suunniteltu asia.
- Sheena
Voisin myös kysyä, että mitä tolla tyrimisellä tarkotat. Itselleni tyriminen tarkottaa jonkinlaista virheen tekemistä. Eli siis, että olisi pilannut jotain ja kokee sen itse virheeksi. Jos ei jotain koe virheeksi, niin ei sitä oikein voi silloin olla tyrinytkään.
Ei ainakaan omasta mielestään, jonkun toisen mielestä ehkä kyllä. Mutta oma napahan se tärkein on loppupelissä.
No kenen silmissä sitä sitten on tyritty, jos ei kerta omissa. Että itse ei koe tyrineensä, mutta joku muu sen sitten määrittää?
Arviohan ei koskaan voi olla objektiivinen. Mielenkiintoisinta onkin ne tarinat, mitä ihmiset itse itselleen valinnoistaan satuilevat. :)
Miksi kukaan satuilisi jostain, mitä ei itse koe virheeksi? Satuilut tapahtuvat yleensä virheiden vähättelemiseksi.
Arvio siitä, että onko oma tilanne parempi ennen vai jälkeen, on lähes aina objektiivinen. Kukaan muu kun ei sitä sun olotilaasi voi edes kuvitella tietävänsä.
Olen eri mieltä, arviohan on aina täysin subjektiivinen. :)
Tuossa tapauksessa se ei voi olla.
Sepä se onkin mielenkiintoista, mitä tarinaa itsellesi tapahtumista kerrot. Koetko ettei mitään mahdollisuutta ollut missään vaiheessa muuttaa tapahtumien kurssia, ja olisiko siihen ollut aihetta? Vaan kohautat olkapäitä, että sekin ihmissuhde nyt meni miten meni, ei voi mua syyttää mistään? :)
Mielenkiintoisempaa minusta on se miten sinä kuvitelet tietäväsi jotain tuntemattomien ihmisten ihmissuhteista.
En minä kuvittele tietäväni yhtään mitään. Ei pidä närkästyä tuolla tavalla. :)
Ihmissuhteissa on yleensä vähintään kaksi osapuolta. Yhdellä noista on hyvin harvoin juurikaan mahdollisuuksia kauheasti yksinään vaikuttaa tilanteeseen. Se toinen osapuoli on aina villi kortti, joka voi käytännössä tehdä ihan mitä tahansa yllättävääkin tai olla tekemättä yhtään mitään tai olla haluton tekemään yhtään mitään. Ikinä ei voi tietää. Vaan tietysti yksinkertainen mieli voi aina kuvitella, että joku yksinään voisi asioita muuttaa. No sen tajuaa harhaksi, jos joskus parisuhteeseen saakka päätyy.
Voi kuule, mun närkästyttämiseksi joudut yrittämään paljon enemmän. Tälla hetkellä olet hassu. Katotaan kykenetkö olemaan mitään muuta.
En yritä närkästyttää, yritän herättää keskustelua ihmisen omista asenteista ja valinnoista ihmissuhteissa. Tuntuu olevan joillekin vähän kui myrkkyä. :)
Arvio olkoon subjektiivinen, mutta se ei muuta sitä, etteikö ihminen itse osaisi arvioida, ovatko omat ihmissuhteet muuttuneet parempaan vai huonompaan suuntaan.
On myös mahdollista, että samalla kun jonkun ihmissuhdetilanne muuttuu paremmaksi, jonkin toisen asianosaisen tilanne muuttuu huonommaksi. Näin voi käydä esimerkiksi lapsiperheiden avioerotilanteissa.
Tuollaiset poikkeukset eivät muuta sitä pääsääntöä, etteikö ihminen itse osaisi arvioida, ovatko ihmissuhteet muuttuneet huonompaan vai parempaan suuntaan. Jos ne ovat muuttuneet parempaan suuntaan, tilannetta ei mielestäni voi kuvata sanalla "tyriminen".
🦄
Ja sinä olet jäärä, joka ei voi muuttaa kurssia, vai oletko joustava? Selitätkö itsellesi, että et voinut muuta, koska se toinen nyt vaan oli sellainen, tai teki silleen? :)
Se nimenomaan ei voi olla objektiivinen arvio, koska arvioit samalla omaa toimintaasi.
Tuo on aika mielenkiintoinen näkemys, että kumppani voisi puhumalla esimerkiksi parantaa toiselta alkoholismin, mielenterveyden häiriöt ym. Oikeassa elämässä ei tapahdu niin. Jos toinen juo niin toinen ei sitä voi estää, mutta itsekään toisen juomista ei tarvitse kestää.
Jos hölmö olisi, sanoisi että juopotteleva tyri suhteen, mutta ei se niinkään mene. Elämä vain menee miten se menee. ei tosiaan aina suunnitelmien mukaan. Mikäli kaikkensa on tehnyt eikä parisuhdetta saa uuteen kuosiin, eli toista lopettamaan esimerkiksi tuota juomista, niin sitten vain erotaan, eikä kumpikaan ole tyrinyt, sairas ajattelutyyli tuo tyriminen.
Mielestäni tyrimistä ei voi käyttää myöskään ihmissuhteissa, jotka ovat muuttuneet huonompaan. Ei kukaan tahallaan käy huonontamaan suhteitaan.
Nuorena tuli tyrittyä lähinnä yrityksien osalta. Ei ollut elämänkokemusta eikä ymmärrystä omista tarpeista ja syvimmistä toiveista. Sitä lähti mukaan turhan heppoisin perustein, tuntui hienolta, kun joku oli kiinnostunut.
Myöhemmin en katso juurikaan tyrineeni, eroon on aina syynsä, ja olen syyt pyrkinyt selvittämään sekä itselleni että toiselle. Jos ei saa suhteelta sitä mitä todella sisimmässään kaipaa, niin on parempi lähteä eri teille.
En mä ole tyrinyt ensimmäistäkään. Tai mikä nyt sitten on tyrimistä.
Ehkä tähän pätee se, että harjoittelu tekee mestarin. Kun onnistuu kerran ja toisen, niin sitten tyriminen käy aina vaan helpommin.
Kaikki tähän asti. 36kpl.
Mies sanoisi että tyrin meidän suhteen niin olkoon niin eli viimeisimmän suhteen tyrin muut suhteet menneet yhteisymmärryksessä poikki!
En yhtäkään. Olen se jättäjä. En tyri💩
Varmaankin parikymmentä ennen kuin opin kunnioittamaan toisen mielipidettä.
En yhtään. Kaksi suhdetta ollut.
Miten suhde tyritään? Mikä on tyrimistä? Eikös se ole jotain todella typerää ja ala-arvoista,kuten oma napa,oma muna,oma minäminä. Nämä ensitreffit alttarilla paritkin etsivät juuri sitä. Aito,oikea rakkaus ja sitoutuminen ei kiinnostanut kun muna ei seisonut. Muna saneli säännöt. Jos olisi alttarilla akka perspaljaana pyllistänyt ja munaa 24/7vatkannut niin jo olisi unelmien nainen löytynyt. Tätä on ns.rakkaus tänä päivänä💩
Häpen olla ihminen.
ei kannata tuomita itseään jos ei jaksa, ihminen tarvitsee aikaa uudelle suunnalle,
Liian monta.
Yhden olen tyrinyt. Häädin hänet läheltäni typeristä syistä.
En yhtään suhdetta, mutta useampia panoja mennyt sivu suun. Yhden suhteen kyllä melkein tyrin
Nosto vanhalle ketjulle johon itse jo vastannut.
Miksi nosto
Mitä haluat sanoa? Teitkö saman ehkäpä kahdesti? Se toinenki oli myös enimmäkseen etää?
Jos tuntuu, että teki virheen, sitten pitää tuoda se suoraan ilmi, sanoa toiselle suoraan ja avoimesti miksi toimi ja ajatteli niin kuin ajatteli. Sen sanominen mitä itse haluaa on osa virheen korjaamista, Jos on tehnyt väärin, kannattaa lisäksi pyytää anteeksi (Hän ei ole).
Joskus anteeksipyyntö/selitys tulee liian myöhään ja mahdollisuus on mennyt. Usein taas asian ehtii korjata. Vilpittömyys ja aitous sanoissa vakuuttaa.
Ai että. Olinpas kirjoittanut tähän(kin) ketjuun fiksuja kommentteja. Joskus ihan aidosti ilahdun, kun joku nostaa jonkin vanhan ketjun esiin. ☺️
Joskus luen jotain kommenttia ja ajattelen että onpa oivaltavasti kirjoitettu. Ja sitten siellä onkin yksisarvinen allekirjoituksena! 😁
🦄
Helppo vastata. Ne kaikki.
En yhtään.
Yhden. Kaksi on mennyt sitten toisen osapuolen tyrimisten piikkiin ja yhtä ei voi määrittää tyrityksi.
Turhan vähän olen tyrinyt, nyt on kyllä tahti parantunut. Vanheneminen ei todellakaan ole mikään este oppia uusia tyrimistapoja 👍, kehityn koko ajan
En yhtä ainutta.
- Sheena
Olinkin jo vastannut vuosi sitten hieman mystisemmällä tavalla.
- Sheena
Yhen. Piti pitää taukoa pariviikkoa mutta se on kestänyt yli 16 vuotta 😂