Joo, ollaan oltu tyttöystävän kanssa jo seitsemän vuotta yhdessä. Molemmilla on eka ns. oikea suhde, mutta jotenkin tuntuu että jotain puuttuu ja tekisi mieli kokeilla jotain uutta ja tilaisuuksiakin olisi ollut... Toinen (minä) haluais olla ja mennä välillä mukaan ihmisten ilmoille pitämään hauskaa ja toinen on niin koti ihminen että vaikeaa saada mukaan mihinkään hauskaan. ?
Kertokaa nyt hyvät ihmiset onko sitä täydellistä kumppania olemassakaan vai haaveilenko turhaan???
Kertokaa nyt hyvät ihmiset onko sitä täydellistä kumppania olemassakaan vai haaveilenko turhaan???
Vastaukset 6
Vanhimmat
totta haluan minäkin tietää. Oma suhteeni päättyi juuri muutama kuukausi sitten ja hajottaa niin perkeleesti mutta muut sanoo että se oikea odottaa mua... Ja mistä sen tietää....??? En mitään muuta olisi halunnut kuin vain hänet joka otti ja lähti.
Minä olen myös siinä tilanteessa, jossa mietin olenko oikean vai väärän ihmisen kanssa. Mistä sen tietää milloin unelmat ovat liian suuria, milloin elämä liikaa täydellisyyteenpyrkimistä ja hollywoodhuuhaata?
Vai onko se oikea jossain. Olla vaikko eikö olla...
siitä ensimmäisestä oikeasta suhteesta kolme vuotta sitten.
Se oli meille molemmille eka vakava suhde, kesti kuusi vuotta ja kihloissa olimme. Sinä päivänä, kun minä ymmärsin, että minulla ja kumppanillani ei voi olla koskaan yhteistä punaista tupaa ja perunamaata , ei vaihtoehtoja enää ollut!
Hyvä suhde kestää sen, että toinen jää kotiin ja toinen käy kavereiden kanssa ulkona. Niin meillä ainakin tehtiin. Viimeisten hitaiden jälkeen tekikin jo mieli oman kullan kainaloon.
Täydellistä kumppania - onko sitä?
Enemmän ja vähemmän sopivia ainakin on tämän ensirakkauden jälkeen tullut vastaan... Ja tänä päivänä voin omasta puolestani sanoa, että lähtö oli elämäni rohkein ja viisain ratkaisu! (Vaikka olisinkin sitten loppuelämäni ilman kihla- ja vihkisormusta!)
Mulla on ollu juuri toisin päin. Vaikka olen 6 vuotta nuorempi tätä miestä, olen jo ehtinyt käymään baareissa paljon enemmän kuin hän, koska hän seurusteli ennen meidän suhdettamme 7 vuotta eikä juuri silloin ryyppäillyt, tai ainakaan niin paljon kun yleensä...
No, suhteen pahin kompastuskivi on tietystí baarit ja ryyppääminen. Kun itse haluaisi tehdä jotain kivaa, romanttista tai erilaista, lehteä vaikka reissuun jonnekin, niin ei - kun aina vaan baariin...
Lähdinkin sitten puoliväkisin hänen matkaansa aina niihin samoihin kuppiloihin, ja aina pää täyteen...ja joka viikonloppu paria poikkeusta lukuunottamatta. Ja, keskellä viikkoakin tuli käytyä välillä, ja kotonakin mies joi. Tosin kohtuudella, eli muutaman lasin viiniä tai muutaman pullon käljaa, mutta se rupesi ärsyttämään loppujenlopuksi....tuntui, että aina pitää juoda.
Lopulta aloin kyselemään ja pyytämään, että josko vaikka kaksi kertaa kuussa riittäisi tuota baari-pörräystä..mies sanoi, ettei muuta tapojaan ainakaan vielä.Sitten kun häntä huvittaa, kuulema.
Kurjaa sinänsä. Erottiin juuri eilen, ainakin toistaiseksi, koska tuntui siltä, että viina ja baarit on meikäläistä tärkeämpiä.
Ja kun en mitään absolutisti-elämää häneltä edes ole vaatinut, vaan viinankäytön vähentämistä.
Oletko kuullut "seitsemän vuoden kriisistä"? (siis ensimmäinen vakava kriisi suhteessa tulee tavallisesti seitsemännen yhdessäolo vuoden paikkeilla) Omalla kohdallani, sekä kaveripiirissäni se on ollut kaikilla jonkinlainen kompastuskivi suhteessa ja juuri tuollaista "olisiko jonkun muun kanssa parempi" ajattelua on ollut paljonkin ilmassa. Oma suhteeni kaatui, mutta toiset ovat päässeet kumppaniensa kanssa eteenpäin ja voin kertoa, että olisin paljon mieluummin niiden joukossa, jotka kriisistä selvisivät ja jatkoivat suhdettaan.
Puhu tyttöystäväsi kanssa asiasta!! Kaikista kauhein tyyli tuntuu miehillä olevan sellainen, että asiat mietitään omassa päässä selväksi ja sitten eropäätös tulee vain ilmoituksena kumppanille. Mutta voin todellakin sanoa ettei sitä täydellistä kumppania ole olemassa. Mutta tietysti elämän voi käyttää siihenkin, että etsii aina uuden ihmisen kun vanha alkaa kyllästyttämään..
ei sitä ihan täydellistä kumppania ole olemassakaan.. se on vaan toiveajattelua, joka saa ihmiset uskomaan unelmiinsa ja tavotteisiinsa. on kuitenkin olemassa mahdollisuus löytää ihminen, joka omalla kohdallaan hipoo tuota täydellisyyttä.. tuolloin tuntuu kuin hänet olisi tarkoitettu juuri sinulle. if you know what i mean..
sinun ei auta nyt muuta kuin miettii perusteellisesti, kohtaako teidän kemiat kaikilla tasoilla.. se voi kuulostaa vähän turhan syvälliseltä ja tunteelliselta (ällöötä suorastaan), mutta oikeesti se olisi mielestäni vaan järkevää..
toivottavasti saat asiasi ja ajatuksesi järjestykseen. =) älä tee hätiköityjä päätöksiä.