Jos kumppanin löytäisi vain baarista viinaa juomalla?
Minkälainen maailma olisi?
Anonyymi-ap
134116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 134
Vanhimmat
Aika kamala. En tiedä miten tollanen maailma edes luotaisiin. Jotenkin täysin erilliset elämät ja vain baareissa voi muihin ihmisiin törmätä.
Jokainen on muuten aivan yksin tai vain sellaisten yksilöiden kanssa, joihin ei voisi mitenkään ihastua, jossain omassa virtuaalitodellisuudessaan? Sitten vain baarissa olisi niitä potentiaalisia ihastumisen kohteita. Melkein jokaisen pitäisi olla ihan yksinään, sillä jos ei mitään muuta olis, niin sitten ihminen ihastuisi johonkin niistä muista, joita on mahdollista nähdä.
Viinamiehen on turha väittää, että sen löytäisi vain baarissa viinaa juomalla, sen verran paljon tunnen ihmisiä, jotka ovat löytäneet sen muualta ja yhden, joka ei ole muutenkaan koskaan juonut ja on kihloissa.
Tuskin sen ihmeellisempi. Koska Suomalaiset pääosin pokaa tulevan siippansa baarissa.
Ai pokaavat vai? Mä en tunne yhtään pariskuntaa, jotka olis tavanneet baarissa. Onko toi joku vanhusten ja fossiilien juttu? Itsekään en tosin ihan nuori ole.
Sinä et ehkä käy baareissa uskonnollisen vakaumuksesi vuoksi, mutta kuitenkin jossain teekutsuilla, joissa tapaat vastakkaistasukupuolta. Se on sama missä käy, kunhan ei kotiin jää. Siitä vaan on kyse.
Enhän mä edes kuulu mihinkään kirkkokuntaan, saati sitten että mulla olis mitään muutakaan vakaumusta tai tuntisin vakaumuksellisia ihmisiä. Kummallisia kuvitelmia.
Kuitenkin tapaat naisia/miehiä jossain kinkereissä. Ei ne kotoa hae. Olen huomannut.
Jos lähden laveasti tulkitsemaan, niin ok tunnen kaksi "baarissa" tavannutta paria. Todellisuudessa he tapasivat verkottumistilaisuudessa, mutta teknisesti ottaen se tila toimii muulloin yökerhona.
No jos "kinkerit" ovat työ ja harrastukset jne. niin kyllä
Minä olen itse tavannut entisen vaimoni yökerhossa ja strippibaarissa entisen tyttökaverini.
Että silleen mehulasi kädessä, yökerhon tiloissa, päiväsaikaan ja työasioista puhuen tyylillä baarissa.
En mä epäile, etteivätkö jotkut tapaa baareissa. Vaan, että pääosin, eipä taida -ainakaan enää nykyisin. En mä voi sinun nuoruuteesi tietenkään kantaa ottaa. sä olet mitä ilmeisimmin juuri sitä ikäluokkaa, jota en kauheammin tunne. Sijoitut itseni ja vanhempieni väliin ja mun isosiskonikin taitaa olla hieman sua nuorempi.
Juu tarkoitin lähinnä juhlia jms. Olen minäkin nähnyt, miten moni pariutuu työpaikallakin. Kyllä juttu voi luistaa missä vaan.
Kyllä normaalilla järjellä varustetut normaalit ihmiset, löytää kumppanin helposti missä vaan. Minä olen joku aivovammainen.
Se, etteivät naiset tule kotoa hakemaan, pitää paikkansa.
No se on niin kulunut fraasi kuin olla ja voi. Mutta totta tietysti. Minulla vaan ei ole mitään paikkaa minne mennä vapaita viettämään. Siksi jään kotiin.
No mulle työ on harvemmin juhla, vaikka omani kivaa onkin. Siihen kuuluu kyllä vähän liikaakin kaikkia noita kissanristiäisiä, mutta ei niitäkään kauheasti juhliksi voi kutsua. Tai en minä ainakaan osaa niitä juhlina ottaa.
Valtaosa omista tuntemistani pareista ovat tosiaan tavanneet töissä tai opiskelessa tai harrastuksissa tai kaveriporukassa, mutta baarissa tutustuneita en tunne yhtään. Nettideiteillä tutustuneitakin tunnen enemmän. Siksi mua jaksaa aina huvittaa noi Viinamiehen aloitukset, kun eihän baareissa ketään tapaa. Joo, lyhytaikaista seuraa ihmiset sieltä kyllä löytää, mutta parisuhdetta - no kai joku sellaistakin voi löytää, mutta ei ole kovin yleistä. Mä en tiedä olisko tossa sitten jotain olennaista eroa isompien ja pienempien paikkakuntien välillä. Itse olen asunut aikuisikäni vain Suomen mittakaavassa isoissa paikoissa. Oman kokemukseni ja kaveripiirini kokemusten perusteella, kun "tytöt" lähtevät juhlimaan niin eivät heitä siellä miehet kiinnosta, vaan se juhliminen kavereiden kanssa. Tätä tukee sekin miten miehet jatkuvasti valittavat, että ei naisten kanssa pääse baareissa (nykyään) edes juttelemaan.
Mistä itse löysit kumppanisi ? Marttakerhon hyttyspiiristä varmaan tai kuviokellunnan melkein hukkuneiden osastolta, no arvasin vaan.
No mene sitten sinne baariin etsimään. Jos se alko auttaa sinua, niin eihän se paha ole.
Koulusta opiskellessani nappasin tyypin mukaani.
Yhden aiemman nappasin mukaani bussipysäkiltä.
Sinulla on kaveripiiri. Se tietenkin auttaa myös isosti. Jos ei kuulu mihinkään piiriin ja ei ole kavereita ympärillä, vaan joutuu viettämään kaiken ajan yksin, niin on kyllä todella huono mahdollisuus tavata sitä tulevaa kumppania.
Onko sillä merkitystä, missä sen tapaa?
En minä niissä paikoissa silloin missään humalassa ollut, enkä se ollut minä joka niitä pokasi. Olin vaan viettämässä muuten vaan aikaa, ja tanssimassa etc. Kun sitten nämä kaksi bongasi minut ja sitä rataa... En usko että olen enää kovaa valuuttaa missään, edes baarissa. Yksin siellä istuisin sulkuun asti ja yksin lompsisin kotiin pää painuksissa räntäsateessa.
Niin no kumppaneita en ole koskaan tavannut kavereiden kautta. He ovat tupsahtaneet elämääni ihan muita reittejä ja täysin vailla kaveripiirin läsnäoloa, vaan kyllä sosiaalisuus taatusti auttaa. Mä tosin olen introvertti, mutta osaan olla sosiaalinenkin, sopivina annoksina
En kai mä humalasta mitään sanonut. Puhuin alkoholista ja voihan sitä ottaa olematta sen isommin humalassa. Jos lasi tai kaksi rentouttaa ja helpottaa sosiaalisuutta, niin mene hyvä ihminen ottamaan se lasi tai kaksi. Kyllä ihmisten seura tekee introvertillekin välillä hyvää, kun ei aina pyöri vain oman päänsä sisällä. Tarvitseeko siihen aina asennoitua niin, että heti pitäisi joku käsipuoleen tarttua?
No sinulla on sitten sana hallusssa taikka olet poikkeuksellisen komea yksilö. Minua vaan pelätään jos menen bussipysäkillä iskumielessä höpöttelemään...
Minä olen hc introvertti. Viihdyn liian hyvin omissa oloissani.
Minä olen nainen ja juu ihan itse tyypille aloin jutella. Mulla oli tylsää ja bussi oli myöhässä ja oli niin hiton kylmäkin. Oli pakko saada muutakin ajateltavaa.
Niin minäkin viihtyisin, jos antaisin itselleni siihen mahdollisuuden. Mä voisin ihan hyvin muuttaa johonkin autiolle saarelle ja mökkihöperöityä sinne, vailla mitään ongelmaa. Vaan järki sanoo, ettei siinä ole mitään järkeä ja kognitiiviset kyvytkin kärsii jos ei ole yhtään sosiaalista kanssakäymistä. Sulla on jo sen verran ikää, että tuota viimeistäkin kohtaa kannattaa miettiä ;).
Ei vaan ajatus siitä yksin menemisestä, on niin tylsä, että tulee mieleen vaan jäädä himaan istumaan. Yksin aina joka paikassa. Siellä baarissakin kaikki ovat omissa kivoissa porukoissaan. Ei ole nokan työntämistä niiden pöytiin. Toki voisin viihtyä tanssilattialla jos musiikki kolahtaisi. Harvassa baarissa soi sellainen musiikki joka saisi minun tanssijalan vibaamaan. Eikä sekään kovin seurallista ole jos reivaan siellä koko yön.
No niin ja olet nainen... Kokeile huviksesi tuota samaa miehenä. Näet kuinka tympeää vastaanotto silloin on.
Vaan siis on mulle tultu höpöttelemään monessa paikassa, enkä mä juuri ketään matkoihinsa lähetä, jos mulle juttelee. Iskumielistä en tiedä, kun ei se ole mulle oleellista, mutta en kuvittele niiden kaikkien yrittäneen mua iskeä. Jotain rajaa omahyväisyydelläkin.
No ei se miettiminen yksin auta, kun ei pääse sen tietyn kynnyksen yli, että pitäisi yksin marssia jonnekin ihmisten sekaan tylsistymään.
Juu, tiedän tunteen. Et sä todellakaan ole yksin ton tunteen kanssa. Viimeksi viime perjantaina taistelin sen kanssa, että v.ttu kun ei niin sitten yhtään kiinnostaisi yksi tilaisuus. Kyllä mä koko päivän itseäni siihen psyykkasin, mutta onneksi menin ja ihan kivaa oli.
Ei ole minun kanssani. Mähän sanoin jo tuossa yllä, että mä juttelen kyllä oikeastaan kenen tahansa kanssa, jos tyyppi ei ole aidosti vaarallisen oloinen. En minä voi lähteä ottamaan vastuuta muista ihmisistä ja heidän käytöksestään. Vaan ainutlaatuinen en todellakaan ole.
Niin se on itestä kiinni, että saako itsensä psyykattua. Se ensimmäinen kerta on se vaikein, jos on pitkään vaan istunut yksikseen märehtimässä. Et sä yksiksesi noiden ajatustesi kanssa ole.
Olen 58-vuotias mies ja silloin nuoruudessa 1980-luvulla kyllä seura löytyi juuri anniskelupaikoista. Eli on sellainen 'fossiilien juttu'. Pidän tätä parempana kuin seuran etsimistä netin kautta. Näkee heti livenä mitä tarjolla.
Edelleen. Sinä olet normaali ihminen ja osaat normaalit kanssakäymistaidot. Minä en osaa tuolla tavalla jutella ihmisten kanssa niitä näitä. Puhumattakaan että asia syventyisi niin paljon että siinä heräisi molemmilla jotain romanttisia tuntemuksia.
Lähteminen on vaikeaa, mutta sitten sielä paikan päällä osaat olla niiden ihmisten kanssa. Minä en osaa sitäkään.
Tjaa, minulle kävi niin että ennestään tuntematon nainen lähetti tekstiviestin ja kysyi, viettäisinkö vkl. Hänen kanssaan. Olin silloin kotona. Oli saanut numeroni työkaveriltaan. Oli mukava ja kaunis nainen, joten aloimme seurustella.
En tietenkään ole ainoa laatuaan, joka löytyy joskus muumiona kuulokkeet päässä kotoaan. Mutta on myös niin alhainen itsetunto, ettei ihmisten kanssa onnistu normaali kanssakäyminen. Epävarma ja arka.
Tuo on varmasti totta. Netissä seuranhakeminen vasta tuskallista onkin. Pitäisi olla kiiltokuva poika, että naisia kiinnostaisi edes tykätä, ja sitten onnen kantamoinen, että se kyseinen nainen suostuisi edes pari sanaa vaihtamaan.
No kyllä sinussakin on silloin jotain todella mageeta ollut sen tyypin mielestä. Minä en tuollaista viestiä tule ikinä saamaan keltään.
Joo, se on kyllä ihan huomattu, että 70-luvun nuorilla ja 80-luvun nuorilla on aika erilainen baarisuhde, kuin 90-luvun tai nollarin nuorilla, puhumattakaan nyt näitä tän hetken nuorista. Omalle sukupolvelleni baarit eivät suuressa mittakaavassa ole seuranhakua varten vaan juhlimista siinä omassa porukassa, johon ei varsinaisesti kaivata ulkopuolista huomiota.
Juu, en minäkään nettideittailua tajua. En ole koskaan harrastanut. Kerran vuosia sitten kokeilin kahen viikon ja yksien treffien ajan ja se kokemus riitti mulle. Etsin seurani mielummin livenä, mutta en juottoloista.
Minä en ole päässyt kertaakaan treffeille asti tässä 10 vuoden yksinoloni aikana. En netin kautta enkä livenä. Olen tuomittu olemaan lopun ikääni yksin. Siltä se näyttää. Voisin marssia suoraan hautaan.
Minä olin varmaan Hitler edellisessä elämässäni, kun tämä nykyinen tuntuu joltain rangaistukselta.
Tietysti ole epävarma ja arka, kun et ole ihmisten kanssa tekemisissä. ihan jokaiselle ihmiselle kävisi samalla tavalla. Ne kognitiivisetkin kyvyt tosiaan heikkenevät, kun ei ole sosiaalista kanssakäymistä. Niin kävisi ajan kanssa kaikkein sosiaalisimmalle ekstrovertillekin.
No tälle ole varmaan mitään tehtävissä. Minä menen vaan solmuun kun minun kanssa alkaa joku tietoviisas puhumaan kaikesta ja tietää kaiken paremmin kuin minä. Naiset tuntuvat avaruusolioilta, joiden aivoituksista ei tiedä yhtään mitään, mitä milloinkin haluavat vai haluavatko ollenkaan.
Mikä on normaali? Minä olen pohjimmiltani ihan jumalattoman ujo ja arka. Lapsena olin hiljainen ja huomaamaton ja teininä suorastaan änkytin ja tuijottelin kenkiäni, jos joku pakotti mut puhumaan jotain. Tajusin itsekin, että asialle on pakko tehdä jotain, jos aion kyetä elämässäni koskaan mitään tekemään. Tungin sitten itseni lukioon, jossa oli pakko laulla, näytellä, pitää puheita ja tehdä kaikkea silloin ihan tajuttoman epämiellyttävältä tuntunutta. Kaikkeen tottuu, mutta sitäkin tottumusta on pakko pitää yllä tai se unohtuu.
On sinussa silloin paljon rohkeutta ja uskallusta, kykyä suoriutua. Minä olen 10 vuotta kökkinyt yksinäni ja varmaan menettänyt jo ne kognitiiviset kyvyt. Alan olla ihan kaatopaikkatavaraa varmaan.
Ja siis ihan jokainen lähtö ja jokainen keskustelu vaatii edelleen sen kynnyksen ylittämisen ja itseni psyykkaamisen. Ei se varmaan koskaan katoa, eikä siitä koskaan tule luontevaa. Joskus välillä kuuntelen itseäni ikäänkuin ulkopuolelta siinä höpöttelemässä jollekin niitä näitä ja mietin, että mitä v.ttua. Sitä tunnetta on nykyään enää harvemmin ja pystyn olemaan paremmin ihan itsenäni läsnä niissä tilanteissa. Sama tunne tuli aiemmin aina, kun joutui johonkin ihmisten eteen vaikka nyt puhumaan. Itsestään irtautumisen tunne ja tunne, että sä vaan olet siinä matkustajana ja katselet, kun siinä puhut sitä jutuasi niille muille. Se on outo tunne. Mä olen joskus kysellyt tutuilta, että miltä se näyttää ja huomaako sen jotenkin. Ei sitä kuulemma huomaa, vaikka ovat oikein tällä tiedolla varustettuina yrittäneet katsella ja analysoida.
Luja tahto vie läpi harmaan kiven. Kai se jotenkin niin menee. Mä nyt olen muutenkin sellainen, että jos jokin ei ole täysin mahdotonta niin sitten sen toteuttamiseen löytyy keinot.
Mutta olet nainen, ja se on iso etu näinäpäivinä. Naiset saa kumppanin helpommin. Nainen on se joka kumppanin valitsee itselleen kaikista tarjolla olevista.
No hyvä. Jatka sillä tyyliin. Minä varmaan ryömin johonkin luolaan kuolemaan päivän päätteeksi.
Ei se mikään etu ole. Ei naisella ole sen kummemmin valinnanvaraa, eikä nainen sen kummemmin saa aina sitä mitä tahtoo. Hyvin harva mies on tahdoton marionetti, ainakaan oman ikäisistäni. En mä tietenkään lähde teistä vanhemmista mitään sanomaan. Itseni ikäisillä on kyllä ihan oma makunsa ja omat vaatimuksensa. Ei heille nainen kun nainen kelpaa. Sekä miehissä, että naisissa on niitä, joiden ei ole helppo löytää kumppania. Ei sitä seuraa naisellekaan tyrkytetä, jos ei itse tyrkyllä ole ja sekään ei takaa sen seuran olevan parisuhdelaatua.
Itse olen tuon kokenut ihan henkilökohtaisesti, hiljainen ja ujo kun olen pohjimmiltani. Ei todellakaan ollut parikymppisenä tunkua miesseurasta. Juu ei tottavieköön, ei niin sitten yhdenyhtä tarjokasta ja ujo kun olin, niin en mä itse uskaltanut itseäni tykö tehdä. Jos jossain kehtasi asiasta mainita, niin tyrmäys oli luja, että älä paskaa puhu ja ton näkösellä on miljoona miestä jonossa. No ei ollut edes sitä yhtä. Jossain kaksvitosena aloin itse uskaltaa jutella miehille ja sitten löytyi se parisuhdekin.
Vaan siis joo, näkeehän se tääläkin palstalla, että eivät miehet tajua lainkaan naisenkin voivan olla ujo ja arka. Miehet huomaavat vain ne tyrkyllä olevat naiset ja ne loput eivät rekisteröidy lainkaan edes naisiksi. Siksi kuvitelma on, että nainen ei voi olla ujo eikö arka, kun ei sellaisia edes mies näe.
Väärin. Minä ihastuin sellaiseen naiseen nuoreen. Joka ei ollut millään tavalla tyrkyllä eikä esilläkään isommin. Minä viehätyin hänestä kovin. Katseita vaihdettiin ja sillä minun aivokemiani menivät lopullisesti. Mutta ei minulle kukaan itseäni ole tyrkyttänyt.
Niin, eli sinä canceloit minun henkilökohtaisen kokemukseni ihan vaan sanomalla VÄÄRIN. Tyypillistä miten mies toimii näissä asioissa.
Eli siis ihan tasan samaa skeidaa, mitä olen kuullut varmaan tuhat kertaa aikaisemminkin: "Jos jossain kehtasi asiasta mainita, niin tyrmäys oli luja, että älä paskaa puhu ja ton näkösellä on miljoona miestä jonossa." Naisen omalla kokemuksella ei ole mitääs arvoa, kun mies vaan sanoo "VÄÄRIN".
Nyt en ymmärtänyt alkuunkaan mitä tuossa sanoit... Millä tavalla canceloin sinut?! täh... Jos kerroin että minä olen huomannut ujon ja hiljaisen tytön ja ihastunut sellaiseen. Ei kaikki miehet yritä vaan niitä kaikkein räväkimpiä. Koska nekin saattavat pelottaa varsinkin arkaa miestä.
Tartuit yhteen sanaan noin voimakkaasti... Hämmentää kyllä miten voimakkaita jotkut sanat voi olla.. No ihmiselämä on kummallista muutenkin.
Ja joku vielä ihmettelee miksi naiset eivät juurikaan jaksa näistä jutuista mitään puhua ja miksi naiset eivät juurikaan jaksa miesten natinaa tästä aiheesta kuunnella. Miksi jaksaisivat, kun itse kokevat tasan samaa miesten puolelta, mutta jos asiasta sanno niin "väärin, älä puhupaska ... sä et ole ikinä kokekun yhtään mitään tollasta mitä sanot". Okei ja selvä ja annetaan olla, mutta älä itsekään valita "väärin ja paskaa puhut ... et ole koskaan mitään tollasta kokenut, esität vaan".
En minä sillä tuollaista tarkoittanut, että puhuisit sontaa.. Voi hyvän tähen nyt taas tätä väärin ymmärtämistä.
No ... syyllistyt itsekin siihen, että naiset sitä ja naiset tätä ... vaikka MINÄ en toimi niin ja olen nainen. Eli koeta nyt vaan kestää miehiin kohdistuvat yleistykset, kun teet itse naisiin kohdistuvia. Sinä olet sinä ja se, että sinä toimit jotenkin ei tee minun kokemuksestani väärää. En minäkään ole canceloinut sinun kokemustasi kutsumalla sitä vääräksi. Ne ovat varmasti sinulle ihan todellisia, vaikka minä en ikinä toimisikaan niillä tavoilla kuin väität "naisten" toimivan.
Mieht eivät huomaa hiljaista naista, niin se vaan on. Edes ne itse hiljaiset ja arat eivät huomaa hiljaista naista. He kuolaavat yhtälailla niiden äänekkäiden huoneen keskipisteiden perään, vaikka eivät ehkä uskalla heitä lähestyä. Miehet toimivat noin, ihan yhtälailla kuin naiset toimivat jotenkin. Nyt puhutaan massoista, jota yksittäiset poikkeusyksilöt eivät muuta yhtään mihinkään. Niitä poikkeusyksilöitä kun ei vain kaikkien kohdalle riitä ja moni törmää vaan siihen massaan.
Niin ... ainoa vaan, kun miehet jauhavat aina tuota samaa. Juu väärin meni taas.
Ok, kyllä ymmärrän nyt mitä tarkoitat. Noinhan se on. Äänekkäimmät extrovertit yleensä vetävät sen pisimmän korren. Eläimiä me kaikki ollaan ja pariutuminen tapahtuu enimmäkseen niillä säännöillä. Ei sille paljon mahda.
Niin vaan turhahan siitä on mitään sanoa ja sen enempää puhua kun on kaiken elämässään ihan "väärin" kokenut, kun sattuu olemaan nainen. Kun ei kato mitään voi mitenkään oikein omasta elämästää ja omista kokemuksistaan tietää.
Onko sinulla jotain traumoja, kun noin vahvasti reagoit tuohon minun "väärin" sanaan, jota en tarkoittanut sillä, että olisit kaikessa väärässä.
Niin se on, eikä sille mitään mahda. Ja siis onhan se omanlaistaan viihdykettä, kun seuraa vierestä ihmisten pariutumisrituaaleja. Ne ovat aika huvittavia, jos totta puhutaan. Itse kun on silleen itsensä siitä sivuun, eikä enää nykyään ota niitä lainkaan henkilökohtaisesti. Onhan se koomista, kun töissäkin on välillä tilanteita, joissa pelkällä vaatevalinnalla saa pitkälti mitä haluaa. Joskus on tullut ihan huvikseen kokeiltua miten mikäkin vaikuttaa, vaikkakaan en koskaan paljastelemaan ole ruvennut. Mitähän kaikkea sitä saisikaan, kun näyttäisi paljasta pintaa. xD
En ole reagoinut siihen lainkaan vahvasti. Huumorintajuni vain on sarkastinen, eivätkä sitä kaikki tajua. Eikä tarvitsekaan.
Ja sitten sanot, ettei sillä ole mitään väliä onko nainen?! Tuossa teit sen väittämän taas ihan tyhjäksi.
Se on meinaan varsni tavanomaista, että minun luullaan hermostuneen, kun todellisuudessa olen huvittunut ja huvitan itseäni lisää.
Olitkohan nyt edes sama vastaaja jonka kanssa aikaisemmin puhuin, Nyt meni yli laidan että hoh.
Ihan yhtä hyvin mies saa paljon anteeksi ja ilmaiseksi, kun vaan näytää, jos on mitä näyttää. Ei kaikilla naisillakaan ole mitä näyttää ja ihan jokainen teistä miehistäkin sen kyllä tietää. Kyllä noita "nättejä poikia" tuolla riittää. Eivätkä kaikki ole niin kovin nättejäkään, mutta aina jollekin kelpaa, kun vetää oikeasta narusta.
Joo täällä taas vastailee moni muukin ja sitten menee sekaisin, että kenen kanssa oikeasti juttelee. Ihan sekoa tällainen. Tullaan sivusta kommentoimaan eikä sanota että on sivusta.
No sitä en kielläkään. Minä olen semmoinen peikko millä ei ole mitään näytettävää kenellekään.
Sitäkään en tiedä, että onko tässäkin joku sukupolvien välinen kuilu, kun monille miehille tuntuu olevan ihan hämärän peitossa miten paljon miehetkin kulkevat tuolla "reittä pitkin" ja miten paljon miehetkin ovat tuolla itseään esineellistämässä ja rahan ja materian perässä juoksemassa. Vai onko joku sokeus tai sitä ei haluta myöntää vai mikä se juttu on? Ja kun eihän se ole edes mikään uusi juttu. Ei tässä nyt kovin montaa sukupolvea tarvitse taaksepäin mennä, kun ne olivat nimenomaan ne miehet, jotka rahan ja suvun ja aseman perässä naimisiin menivät ja ilman noita naisen oli turha oikein mistään haaveilla.
Olen tasan sama ihminen. Et ole ainoa, joka ei mun huumorintajuani ymmärrä. Älä huolestu, vika ei ole sinussa.
Aika pitkälle tässä on nähdäkseni ollut vain me kaksi juttelemassa.
Ok. Eniten täällä on häirinnyt tuo väliin huutelijat, jotka esiintyy muina. Sotkee keskustelun kaikkein tehokkaimmin.
Kun tästä ei voi olla aina varma. Minut tunnistaa onneksi, ja pahaksi onneksi.
Ei voi olla varma, mutta onko sillä lopulta niin kauheasti väliä?
Onhan sillä nyt väliä. Mikä sekameteli soppa, kun jokainen huutelee omia näkemyksiään väliin. Ei kohta tiedä yhtään mistä puhutaan ja kenenkin kanssa...
Se ei ole kovinkaan hedelmällistä keskustelua. Pelkkää lätinää vaan.
Kyllä tämä minun silmiini on tähän asti suht suoraviivainen keskustelu ollut. Sekin voi tietysti olla, että mulla on näkökulmaharha, sillä mulla ei yleensä itselläni ole mitään ongelmaa tajuta omaa ajatteluani.
Ei kai kenelläkään ole ongelmaa pysyä oman ajattelun perässä. Minä puhuin tästä palstan seuraamisesta. No antaa olla. Tämä tulee aina olemaan yhtä sekoilua ja arvailua täällä jatkossakin. Siihen en minä yksin pysty vaikuttamaan mitenkään.
Niin no oletin juuri tässä keskustelussa olleen jotain hankalasti seurattavaa, mutta okei, jos kerta tarkoitit ihan yleisesti. Mulla ei yleensä ole juurikaan vaikeuksia seurata keskusteluja täällä. No anonyymien lyhyitä kommentteja voi olla joskus vaikea tunnistaa onko sama vai eri ja siksi jätän yleensä lyhyet tekstit pienemmälle arvolle. Pitkistä teksteistä taas on (minusta) yleensä suht helppo pysyä kärryillä kuka kirjoittaa. Ja juu sellaista se täällä on ja tuskinpa on ainakaan ihan heti muuttumassa. Jos muuttuu vaikka nyt pakolliseksi tunnistautumiseksi niin esim. itse häivyn sitten, sillä mulla ei ole mitään tarvetta tunnistautua.
Mitä tunnistautumista siinä on, kun piiloutuu nimimerkin taakse? Vai kuvitteletko tuntevasi minut nyt? Eihän minun kaivettukaan löydä minua täältä.
En mä nyt kai tunnistamisesta puhunut, vaan tunnistautumisesta - siitä, että sinulle on tunniste, josta sinut voi tunnistaa tietyksi palstapersoonaksi.
Tuskin tällaisessa paikassa nyt ikinä mitään henkilötunnistusta ruvetaan harjoittamaan. En tiedä mitä hyötyä siitä voisi tällaiselle sivustolle olla.
Mitä huonoa siinä sitten on? Eipähän tarvitse arvailla kenen kanssa milloinkin jutustaa kun heti näkee ahaa, se on taas tämä pönttöpää tässä.
Mitä tuntemiseen tulee, niin tunteeko kukaan lopulta oikeasti ketään. Ihmisen voi tuntea tietyssä ajan hetkessä, mutta vaikkapa vuoden päästä se ihminen voi olla ihan eri ihminen.
Mä muistan varmasti lopunikääni sen tunteen kun tajusin yhden ihmisen muuttuneen ihan eri ihmiseksi ja kaikki se kaipuu, jota mulla oli ollut katosi kuin taikaiskusta. Ensiksi se tunne oli olemassa ja keskustelun loputtu mä olin ihan kokonaan puhdistunut siitä, outoa.
Tarviiko siitä tälle sivustolle olla hyötyä? Hyötyä käyttäjille, kun jää kaikenmaailman provo trolli hörhöt sivummalle.
Minuako mahdoit tarkoittaa tällä?
En mä ole sanonut siinä olevan mitään huonoa. Hän joka haluaa luoda nimimerkin luo sellaisen. Minä en sitä tekisi ja jos sellainen vaadittaisiin niin poistuisin. Se liittyy ehkä siihen ujouteen tai arkuuteen tai johonkin, mutta en halua, että "minuun" voi kukaan tällaisessa paikassa koskea.
No en mahtanut tarkoittaa sinua vaan erästä monien vuosien takaista poikaystävääni. xD
Minä taas en koe saavani siitä mitään, että piilottelen täysin anona. Eihän minua löydä sellainen joka sattuisikin tykkäämään minusta, jos olisin kokonaan näkymättömissä. Niin kuin oikeassa elämässä olen.
Me ihmiset olemme niin erilaisia. Mä en koe mitenkään piilottelevani. En yhtään sen enempää, kuin vaikka isossa väkijoukossa seistessäni. Mulla ei vain ole tarvetta tulla yksilöidyksi ja jos joku luulee mua joksikuksi toiseksi tai jotakuta toista minuksi, niin ei se haittaa. Minä ilmaisen kyllä, jos en ole joku joksi minua luullaan, mutta mulla ei ole täällä jotain persoonaa, jota tarvitsisi suojella muilta vääriltä luuloilta.
Mä en oikeastaan edes osaa ajatella tätä palstaa oikean maailman osana, vaikka ihmiset (osin) ovatkin oikeita. En mä etsi täältä kenenkään tykkäyksi tai tykkäämättömyyttä. Kunhan nyt vain kirjoitan. Välillä avatakseni omia ajatuksia itselleni ja välillä tajutakseni miten muut (ehkä) ajattelevat. tämän palstan minulle yksi mielenkiintoinen piirre on se, että trolleissakin on oma totuuden siemenensä. Oikeastaan se ainoa asian, joka mua täällä joskus ahdistaa on se tietynlainen vaino, joka rekisteröityihin nimimerkkeihin aina välillä kohdistuu ja anonyymius tietysti mahdollistaa sen. Se nostaa pintaan mun pienen sisäisen "ritarin kiiltävässä haarniskassa", joka jokus kokee tarvetta puolustaa. xD
Ja siis saahan tämän palstan anonyymius mahdollisuus selvästi osan ihmisistä neuroosit pintaa. Niin tolkuttoman paljon täällä on monilla tarve harjoittaa tunnistelua, joka taas on mulle ihan käsittämätön tarve.
Totta kai ihminen käyttää kaikkea mahdollista ilkeyksien tekoon kun sille vaan annetaan mahdollisuus siihen ja anonyymiys on yksi hyvä sellainen. Ei joudu mistään sanomastaan vastuuseen. Mutta se on myös todella munatonta ja raukkamaista.
Osa onkin täällä kaipailemassa ihmisiä. Tämä on sinkut osio. Minä viihdyn enemmän tuolla tunne ja ikävä puolella. Sinkku olen, mutta tuntuu että täällä ei saa mistään keskustelusta juurikaan otetta. Ei koska olen kaipaillut ihmistä ja tunteilen.
Joku käyttää ja joku ei käytä. Itse olen monesti miettinyt, että vellikello ei ole aina teille rekatuille kauhean hyvä toiminto. Kaikki eivät osaa aina jättää niitä viestejä omaan arvoonsa.
Ei se olekaan, kun olen muutenkin todella herkkä tuollaisille ilmoituksille. Kännykkä on pakko pitää äänettömänä koko ajan kun se muuten ilmoittelee millon mitäkin, ja oma keskittyminen herpaantuu siinä. On se siitä hyvä että näkee millon itselle on vastattu, mutta välillä taas ne ilmoitukset ovat ihan turhia, kun jengi jutustelee omiaan minun tekemässä ketjussa.
Minä en pyöri missään tietyssä osiossa sen kummemmin. Mulla on joku etusivuista auki ja katson vaan keskutelujen otsakkeet, en missä alaosiossa se on.Voisin minäkin täällä ikävääni huutaa (ei ole sinulle tarkoitettu piikki), vaan ei siitä mitään hyötyä olisi.
Niin, jokaiselle löytyy se oma tapa käyttää eri asioita. Ja jokaisella on omat syynsä ja motiivinsa tulla tänne.
Mä inhoan muutenkin sitä, että puhelin piippaa kokoajan jotakin, WA laulaa, Mese laulaa, Discord laulaa jatkuvasti ja 99,99% niistä ei koske minua lainkaan.
Just tuo. Nykyajan informaatiotulva on ihan sietämätöntä. Sitten vielä joku työkaveri nalkuttaa kun en ole seurannut wa ryhmää. Ei perkele jaksa vapaa-aikaa käyttää sellaiseen sontaan.
liikaa noita kaikenmaailman ryhmiä muutenkin joka paikassa... Ja siellä vaan extrovertit jauhaa omaa jargoniaan.
No mulle ei kyllä kukaan noista nalkuta. Kaikilla on oma funkitoinsa ja just toi WA on se kaikkein vähäisin, joka ei mulla aina ole edes automaattisesti päivittymässä. Discord on se, joka huutaa eniten ja juuri niitä työjuttuja
No mun töistä ei onneksi ekstrovertteja löydy. Nörttipoppoon hyvä puoli on se, että vaikka istuttais samassa huoneessa, niin siellä ei välttämättä kukaan sano koko päivänä mitään. xD
Onneksi ei ole tuota Discordia. Riittää että on WA ja telegram. Ja nekin molemmat äänettöminä niin kuin koko luuri. :D aina ei jaksa vastata puheluihinkaan.
Juu, minä taas olen ekstrojen ympäröimänä melkein paikassa kuin paikassa. Siinä on välillä kestämistä ja minuahan sellaiset eivät ymmärrä millään.
Useimmiten kai kuitee sen tulevan exän mu toisilla voi käydä hyvä onni noinkin
sellasta siansaksaa taas.
Sekin on vähän valintakysymys. Itse vaihdoin aikanaan alaa, kun en enää jaksanut markkinointipuolen ihmisten ainaista kälätystä.
Markkinointipuolelle en siksi ikinä soveltuisikaan. Omassa hommassa olenkin itsenäisesti ja saan valita miten ja missä menen tavallaan. Ei ole kukaan hengittelemässä niskaan ja sanomassa että nyt näin ja näin. Ei tarvitse höpötellä kenenkään kanssa ellei tilanne sitä erikseen vaadi. jne.
Tämän maailman juopumus ei niin piilossa pysykään.
Ihan hyvä löytyi.
Tämähän keskustelu paljon sai vastauksia ja hyvin pienessä ajassa.
En ole uskovainen enkä alkoholisti. Täten baareissa hilluminen ja dokaaminen ei aiheuta minussa minkäänlaista närkästystä. Me todelliset pelimiehet ostamme sen perinteisen perjantaipullon pöytään mistä otamme pohjia. Sen jälkeen painutaankin niihin paikallisiin kuppiloihin naikkosia tapailemaan. Viina karsii turhat, ylimääräiset estot ujoimmistakin ihmisistä ja jäljelle jää ihmisen todellinen presenssi. Se on helppoa kun sen osaa ja osaaminen on oikeastaan synonyymi uskaltamiselle. Toistoja tarvitaan aina, sillä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. - Eräs viinamies.
Niin et sinäkään sinne baariin pohjien jälkeen yksin lähde, vaan teitä on joku retkuremmi jonka voimin uskallatte lähteä pillunkiilto silmissä jallittamaan niitä kaunokaisia. Tällainen hc ätmi intro jää vaan venyttelemään pippeliään kotiin ja juo marjamehua.
Olisin ikisinkku. Mä en baarista ettis ketään. Ei siellä ole mulle mitään.
Jasu
Sosdemratikafistinen?
Vallan kurja varmaan mu ei se nollaus toisinaan ole pahemmaksi jos alkoholin käyttö hallinnassa pysyy se voi monelle olla yksi tapa purkaa pahaaoloaan
Jos kumppanin löytäisi vain baarista viinaa juomalla?
Siinä kaksi juoppoa löytäisi toisensa!
Miksi baareja on olemassa jos sieltä ei löydy kumppania ja miksi viinaa myydään jos sitä ei juoda baareissa. Baareista nyt vaan monet löytää kumppanin helpommin kuin jostain deittipalvelusta netistä.
Juuri tälläinen.
Mies tapaa naisia baareissa ja sitten ne alkavat seurustelmaan eikä tarvii enää viinaa juoda.
T: viinamies
Viinamies pääsee panee baarin viimeistä,joka on seuraa vaille jäänyt. Jämäpalaa. Ei tule tuosta kukkaa hattuun💩
Baarista löytynyt yhden yön seuraa naisista. Useinkaan naiset ei halua sitten tavata pitkään ja tutustua parisuhde mielessä.
Kolmesti kirkastettu kuin kiteen kirkas, halleluja
Minä en voi löytää kumppania baarista, koska en aio enää käydä baareissa.