Kaikki kävi äkkiä, sain selville että vaimo oli ollut toisen miehen kanssa, omasta aloitteestaan. Selvisi myös sellainen asia että vaimo oli halunnut jatkaa miehen tapailemista, jälleen omasta aloitteestaan. Kaikki tuli ilmi ja mikään ei ole enää kohdallaan. Haluaisin jatkaa tätä liittoa mutta tuntuu siltä etten enää voi luottaa vaimooni vaikka hän vakuutteleekin ettei enää koskaa tee samalla tavalla. Olen ollut puolivuotta niin sekaisin ettei kukaan edes usko, miettinyt tapahtunutta ja jatkoa, jatkaa olen ajatellut mutta pystyykö sitä oikeasti jatkamaan tällaisen jälkeen niin kuin ei mitään olisi tapahtunut? En osaa luovuttaakkaan, ehkä kolme lasta saavat sen aikaan, hyvin sekava tilanne. Kaipaan kokemuksia kaikilta teiltä jotka olette käyneet vastaavan läpi tai olette parhaillaan vastaavassa tilanteessa. Olen jutellut asiasta ammattilaisten kanssa ja he ovat sanoneet että kannattaa mennä yhdessä pariterapiaan, no, vaimo ei halua, luulee että siellä syyllistetään häntä. Kovasti häpeää tekoaan mutta ei suostu käymään läpi niitä asioita mitkä minua painavat. Viimeaikoina keskustelut ovat menneet ikävään suuntaan, vaimo sanoo että ehkä olisi parasta erota kun en voi enää luottaa. Millä saan vaimon pariterapiaan vai onko tämä suhde(14 avioliittovuotta) auttamattomasti ohi?
Pelastaako mikään
Nimetön
4890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsellä ollut vastaava kokemus, mutta vaimo tuli pariterapiaan. Näin jälkeenpäin nähtynä se oli meidän tilanteessa tosi hyvä. Koska sieltä vasta löytyi nämä instrumentit löytää yhteinen ymmärrys. Taitaa olla samoin sinunkin tapauksessa, paha jatkaa jos asiaa ei saada puitua läpi. Vaikea on luottamusta uudestaan löytää jos petetty ei voi koskaan olla enää varma ettei sellaista tapahdu uudestaan. Ja mitenkä voit sisimmässi olla varma jos toinen ei suostu keskustelemaan niistä mitä sinua painaa. Ei silloin päästä eteenpäin muuta kuin tiellä joka vie eroon.
Mulla sama juttu. Emme kuitenkaan ole naimisissa eikä meillä ole lapsia. Yhdessä olemme olleet kolme vuotta. Suhdettamme varjostaa ekana seurusteluvuotena avokkini syrjähyppy, joka painaa mieltäni edelleen. Tämä teko sai minusta melko mustasukkaisen, mikä haittaa yhteistä ja itseasiassa muuten niin onnellista elämäämme. Tämä mustasukkaisuus on taas pulpahtanut pintaan niin voimakkaasti, että epäilen miltei kaikkea. Lisäksi tästä on kehittymässä jo sairaus, sillä esim. päänsärky tai oksentelu alkavat jo tulla sivuoireina...avokkini on lopen kyllästynyt asian puimiseen ja minä taas en ole vieläkään siitä yli päässyt. Mieheni nykyään jo suuttuu, kun alan epäillä häntä. (Tiedä sitten onko siinä kenties jopa aihetta) Jos en jotenkin tästä sairaudesta parannu, polkumme vievät väistämättä erilleen...siitäkin huolimatta, että tunnen itseni pohjimmiltani onnelliseksi tämän miehen kanssa ja tiedän rakastavani häntä.
Myös minä koen mustasukkaisuuden fyysisenä. Kun sain kuulla suurta mustasukkaisuutta aiheuttaneesta asiasta voin pahoin ja oksensin. Luulin ylireagoineeni ja ihmettelin itseäni. En siis olekaan ainut jolla homma tuntuu menevän vähän yli..
juuri sinä, joka voi "pelastaa" avioliittonne!
Käy terapiassa ilman vaimoasi jos siltä tuntuu. Muista kuitenkin, että vaimosi pitää käydä asia läpi hänen kannaltaan - se vie järjettömästi aikaa ja voimavaroja. Sen takia hän on varmasti valmis eroamaankin jos vaadit häntä käymään kanssasi läpi niitä asioita, jotka sinua painavat.
Itse kävin läpi rakastumisen/rakastamisen toiseen mieheen (yhä edelleen oikeastaan, reilut puolitoista vuotta). Vaikka seksisuhdetta ei ollut niin tarpeeksi vaikeaa siitä huolimatta. En ikinä olisi uskonut, että minulle käy niin... Pahinta mitä tiedän olisi ollut avoin keskustelu mieheni kanssa asiasta. Sen keskustelun olisin jättänyt käymättä. Erittäin pienisanaisia kommentteja minusta olisi irronnut vain pakon edessä. Onneksi mieheni ei pakottanut.