Elikkä kysymys ompi tämä; jääkö 20-v. naiselta muka jotain kokematta, jos hänellä on ollut vain yksi mies? Onko muita joilla nyk. mies on eka tuttavuus koko ukkokuntaan?
Olen elänyt mukavassa parisuhteessa kolmisen vuotta. Seurustelumme alussa ukkoni ei ottanut uskoakseen ettei minua kiinnosta yhtään, että hän on ensimmäinen ja ainoa seksikumppanini. Kuvittelee että haluaisin kokeilla muita. vihdoin olen saanut hänet ymmärtämään, mutta sitä kuitenkin miettii, että onko se niin ihmeellistä jonkun toisen kanssa kun oma mieskin tuntuu ihmettelevän kantaani. Rakastamme toisiamme, enkä ikinä vaihtaisi häntä keneenkään. Kaikilla muijilla vaan tuntuu olevan kymmenkunta kumppania, eikä ketään kiinnosta pysyvän, onnellisen suhteen vaaliminen.
No ehkä vähän turha kysymys, mutta töissä on tällä hetkellä tylsää :) Naiset laittakaa komentteja jos aihe kiinnostaa.
Olen elänyt mukavassa parisuhteessa kolmisen vuotta. Seurustelumme alussa ukkoni ei ottanut uskoakseen ettei minua kiinnosta yhtään, että hän on ensimmäinen ja ainoa seksikumppanini. Kuvittelee että haluaisin kokeilla muita. vihdoin olen saanut hänet ymmärtämään, mutta sitä kuitenkin miettii, että onko se niin ihmeellistä jonkun toisen kanssa kun oma mieskin tuntuu ihmettelevän kantaani. Rakastamme toisiamme, enkä ikinä vaihtaisi häntä keneenkään. Kaikilla muijilla vaan tuntuu olevan kymmenkunta kumppania, eikä ketään kiinnosta pysyvän, onnellisen suhteen vaaliminen.
No ehkä vähän turha kysymys, mutta töissä on tällä hetkellä tylsää :) Naiset laittakaa komentteja jos aihe kiinnostaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jopa kolme pitkää vuotta...ei olis kannattanu mainita, ehdit piehtaroida vieraissa sängyissä vielä...
toivoin lähinnä pohdiskelevia, asiallisia kommentteja. Ei tosiaan oo mitään aikomusta vieraisiin sänkyihin, hyi olkoon... On meitä uskollisia ja kunnollisia naisia vielä olemassa :)
No sehän on loistavaa nimittäin on totta että oma mies ei monelle riitä vaan kuvitellaan että ruoho on aidan takana jotenkin vihreämpää. Tosi on että se on luonteesta kiinni. Jos on niin pönttö että menee vipuun kun joku vähän itselleen lässyttää "paskaa" niin sellainen hairahtaa helposti toisen miehen matkaan haluten tuntea itsensä ainutlaatuiseksi! Ja näitä on paljon. Itselleni on sama mies passannut 14 vuotta ja olen 32 vuotias. Kylla se niin on että ei ukko vaihtamalla parane ja itse en vaihtaisi koska uskollisuus ja luottamus toiseen on tärkeintä, ettei tarvitse mennä siihen epäilys kierteeseen. Ja sen tietää kun se oikea astuu elämään ja siitä kannattaa pitää kiinni eikä lähteä humputtelemaan ja etsimään jotain vielä parempaa mitä ei todennäköisesti edes ole! Hatun nosto sinulle ! Pidä itsesi naisena ja vaali omaa arvomaailmaasi äläkä aiheuta rakkaallesi murhetta koska ethän toivo sitä hänenkään sinulle tuottavan
onko väärin muuttaa yhteen ensimmäisen "vakavan" seurustelukumppanin kanssa? olen 18, seurustellut yli vuoden (piakkoin 1,5v) poikaystäväni kanssa ja suunnittelemme yhteistä asuntoa. asumme molemmat vielä kotona ja se olisi kummankin ensimmäinen oma koti. poikaystäväni vanhemmat ovat onnellisia asiasta ja kyselevät jo että olemmeko jo kihloissa(mihin meillä ei ole mikään kiire! minusta se on ns.harjoitusavioliitto). omat vanhempani taas ovat asiaa vastaan, mutta eivät tietysti voi estääkkään koska olen 18 (pian19). heidän mielestä minin pitäisi elää ennenkuin vakiinnun. arki tulisi meille kuulemma liian pian... olenko siis tekemässä elämäni virheen kun muutan poikaystäväni kanssa yhteen näin nuorena? poikaystävälläni(20v) on tosin isosisko, joka on 2v vanhempi ja asuu yhdessä poikaystävänsä kanssa ja minä olen vanhempieni esikoinen (vain reilusti nuorempi pikkusisko). rakastan häntä ja hän minua. olemme ihan tosissamme suunnitelleet yhteisiä lapsia, tosin vuosien kuluttua. olen kyllä seurustellut ennenkin, mutta en ole rakastanut ennen. aikaisemmat suhteeni ovat olleet myös hyvin lyhyitä (2kk) koska en nää syytä jatkaa jos ei synkkaa kunnolla. olen myös harrastanut paljon yhdenillanjuttuja. neitsyyteni kuitenkin menetin nykyiselle poikaystävälleni. onko yhteinen tulevaisuutemme tuhoon tuomittu sen takia että olemme niin "kokemattomia" seurustelusta? pitääkö jättää ihminen, jota rakastaa, vain sen takia että ei ole tarpeeksi "kokenut"?
tarvii erota toisten mielipiteitten takia. Te teette niinkuin itse parhaaksi näätte. Jos suhde ei toimi yhdessäasuessa, ei se olisi toiminut vaikka olisitte asuneet vielä viisi vuotta lapsuudenkodissanne ! Anna palaa, äläkä välitä toisten puheista, etkä sinä sitäpaitsi enää mikään lapsenhuima ole, aikuinen ihminen päättämään omista asioistasi.
Usko itseesi ja omiin tunteisiisi! Itse olen ensimmäisen mieheni kanssa edelleen onnellinen, nyt on takana jo yli kymmenen vuotta. Tämä vaan paranee koko ajan! Kiitän onneani, että löysin hyvän miehen heti ensimmäisellä kerralla, eikä tarvinnut kokeilla onneaan monen miehen kanssa. Tämä on mun elämän lottovoitto!
Jos kaikki tuntuu hyvältä,älä vain sen takia lähde vaihtamaan kun kaikki muutkin.
Kokemuksesta voin sanoa että vaihtamalla huono paranee ja toisaalta voit saada vielä huonomman??!
Ja riskiprosentti saada vielä huonompi on n.90%
Että mietippä sitä!!
Ei sinulta jää mitään ihmeempiä kokematta, samantyylinen se kikkeli on joka ukolla.. Ei mutta vakavasti sanoen; minä olen ollut mieheni kanssa yli 6 vuotta ja hän on ensimmäiseni. En ole koskaan tuntenut houkutusta kokeillakaan muita kumppaneita, koska mun mielestä seksi on kuitenkin vaan seksiä ja oman rakkaan kanssa on niin paljon muuta arvokasta, että ei ole mitään järkeä rikkoa sitä. Jos on löytänyt se oikean niin se ei vaihtamalla parane !
Jaa-a, ikäväkseni voin todeta, että suurin osa vastaavista suhteista kaatuu juuri siihen, että vanhempana alkaa tekemään mieli kokeilla muutakin. Tästä minulla on tiedossa monta elävää esimerkkiä, mutta eihän se mikään mahdottomuus ole että suhteesi pysyy hamaan loppuun asti sellaisena kuin toivotkin. Poikkeus vahvistaa säännön.
Itsellenikin on käynyt vastaavasti, paitsi että sen aikainen tyttöystäväni halusi kokeilla muitakin. Olimme yhdessä reilun neljä vuotta ja siihen se sitten kaatui...
Et jää mistään paitsi. Itse en löytänyt onneani ensimmäisellä, en toisella, en kolmannellakaan kerralla (aikaa meni toistakymmentä vuotta).
Menneisyydessä on epäonnistuneita suhteita, pettämistä, lyömistä, itkua ja surua. On jätetyksi tulemista, toivoa rakkaudesta ja siihen pettymisestä, aamuja, jolloin katsoo taas jonkun häipyvän kiireesti aamu-usvaan.
Nyt asiat on hyvin, kun on mukava, harmooninen ja tasapainoinen suhde. En todellakaan toivo muuta elämässäni kuin hänen olevan viimeiseni. Olisin varmasti onnellisempi ihminen, jos olisin voinut jättää kaiken sen ihmissuhdepaskan elämättä ja käpertyä jo nuorena nykyisen kultani kainaloon.