Miesystävä antoi 200 euron budjetin ja tehtävän hankkia sillä joku koru itselle joululahjaksi. Minulle tuo on kuukauden ruokaraha. Suorastaan ilettää moinen missio sähkölaskutkin on mitä on nykyään ja vessapaperinkin hinta kaksinkertaistunut. En edes yleensä pidä koruja vaikka tykkäänkin katsella kaikkea kiiltävää. Pitäisikö miesystävää muistuttaa taas omista realiteeteistani? Onko suhteella tulevaisuutta jyrkillä tuloeroilla?
Karamellipaperiksi
Anonyymi-ap
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä sitä moralisoimaan, etenkään itselleen? Jos toinen tienaa niin paljon, että sillä on varaa tuollaisiin asioihin, niin suotakoon hänelle oikeus käyttää rahansa kuten itse parhaaksi näkee, aivan kuten sinä teet omien rahojesi kanssa.
Miksei suhteella olisi tulevaisuutta? Tuloeroja suuntaan tai toiseen on varsin monissa parisuhteissa. Kysymys on lähinnä siitä, että rahasta uskalletaan puhua ja sopia yhteisten kustannusten jakautuminen kummallekin sopivalla tavalla.
Niin ... joululahja, joka sitten pitää itse hankkia. Jotenkin sotii täysin vastoin mun periaatteitani. Sen ymmärrän, että korua on vaikea toiselle ostaa, jos ei tämän makua tunne. Korut ovat VAIKEITA ostettavia. Mutta on se nyt kumma, ettei mies kykene yhtään mitään ihan itse hankkimaan. Mulle vaikka just mun makuuni ostettu suklaapatukkakin olis arvokaampi lahja kuin vaikka tonni koruun, jonka sitten joutuisin itse ostamaan. Ei pääsisi jatkoon minulle tuollainen mies.