Ero_ lopullistako?

Olen 23vee mies. Ollaan seurusteltu avovaimon kanssa 4,5 vuotta, josta puol vuotta asuttu yhdessä. Kunnes hän sanoi jokin aika sitten että haluaa jotain muutosta hommaan ja haluaa muuttaa erikseen. Minä hajosin samassa vaikka tiedostin itsekkin että suhteesta oli tullut liian rutiinin omaista, ja olimme enemmänkin kavereita kuin rakastavaisia. Hän sanoi ettei enää rakasta minua kuin ystävänä. Yhteen asumisen jälkeen koko juttu rupesi menemään alamäkeä, hän käy epäsäännöllisessä työssä ja opiskelee, joten hän ollut erittäin väsynyt ja stressaantunut. Minä taas opiskelen pelkästään ja häntä rupesi häiritsemään rahatilannekkin kun olin rahaton miltei koko ajan. Hän joutui ostelemaan ruu´at ym.
Asumme vielä yhdessä koska hän ei ole löytänyt uutta kämppää. Hän sanoo että haluaa tapailla ja olla tekemisissä vielä ystävinä ja minä haluan samaa ehdottomasti, koska en pystyisi ajattelemaan elämää johon hän ei kuuluisi. Hän on ruvennut porräämään baareissa joka viikonloppu vaikkakin ollaan kyllä käyty ennenkin paljon baareissa, mutta nyt hänen on pakko päästä pe-la joka viikko baariin. Sanoo ettei oo uutta hakua päällä mutta tiedän että hän on suudellut toista miestä ja se satuttaa aivan vitusti. Sanoin hänelle että kohta ei voida olla edes ystäviä jos hän meinaa jatkaa samaa rataa koko ajan kun vielä asutaan yhdessä. Tietenkin ymmärrän että ero on periaatteessa selvä, mutta onko se pakko ruveta virittelemaan uusia juttuja välittömästi. Itseäni ei voisi muut naiset tällä hetkellä vähempää kiinnostaa. Nyt elättelenkin vielä toivoa että voisimme palata vielä joskus sitten takaisin yhteen kun hän saa olla jonkin aikaa yksin ja miettiä asioita. Onko turha elätellä toiveita ja kuinka helvetin pitkään ylipääseminen kestää, vaikkakin en edes haluaisi päästä hänestä yli vaikka tuntuu niin saatana pahalta.??
2753
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Niele mustasukkaisuutesi ja vihasi. Laita silmät ja korvat kiinni. Välttele häntä jos ette kerran edes ole enää yhdessä. Paras keino on olla kuin hän olisi vain kaveri. Tiedän että se on vaikeeta mut helpottaa kun pystyt olemaan niin vahva että jopa hän huomaa sen. Tsemppiä!!

Äänestä

Kerroit, että tyttöystäväsi sanoi rakastavasi sinua- ystävänä.

Tuo on asia, jota enemmän rakastavan osapuolen on vaikea hyväksyä.
Baareissa liikuskelu kertoo mielestäni sen, että hän
taitaa olla asiassaan tosissaan.
Tietynnlaista hienotunteisuuden puutetta kylläkin se, ettei hän malta odotella oman kämpän löytymistä.
Ehkä hän ei tajua, miten sinua satuttaa.
Saattaa tietysti olla, ettet ole paljastanut
hänelle, miten sinua koskee seurustelun lopetus.

Kerroit, että toivot viellä asioiden sopimista.
Uskotko , että silloin hänen "kaverirakkautensa"
riittäisi sinulle? Tai, että se muuttuisi taas
samantapaiseksi, kuin seurustelun alkuvuosina?
Niin käy harvemmin.
Sinun on ehkä jo ajatuksissasi alettava miettiä
tulevaisuutta itsellisenä ihmisenä, ilman häntä.

Yhdessäolonne aika on niin pitkä, ettei se helppoa tule olemaan.
On hyvä, jos sinulla olisi joku kaveri, jolle voisit huojentaa asian tiimoilta mieltäsi.
Mielellesi ei tee hyvää odotella häntä baari-iltoina kotiin ja asua edelleen hänen kanssaan samassa kämpässä.
Ehkäpä voisit ehdottaa hänelle, ettei
baarittelisi niin kauan, kun viellä asutte
samassa kämpässä. Kerro, että se tuntuu sinusta pahalle, vaikka ette enää seurustelekkaan.
Uskoisin, että jos hän todella on sinun
ystäväsi, ymmärtää hän pyyntösi.
Ystävälleen ei kukaan halua tuottaa tietoisesti
tuskaa. Jonkinlaista tilanteitten tajua pitäisi
noin monen vuoden seurustelun jälkeen löytyä
häneltäkin...

Sinulle sanoisin, että älä jää sinne asuntoosi nahistumaan, vaikka raskaalta tuntuukin.
Mitä enemmän olet muitten ihmisten parissa, sitä paremmin itse voit.
Toiveen elätteleminen vanhan suhteen uudelleen-
lämmittelystä ei tee sinulle välttämättä
hyvää.
Joskus on parempi katsoa tosiasioita suoraan silmiin, kun elätellä toivetta hiipuneesta
suhteesta.
Sen oikean naisen pystyt tapaamaan vasta, kun
entinen on lähtenyt elämästäsi.

Koin itsekkin raskaan eron useamman vuoden seurustelun jälkeen.Jonkin aikaa siitä tapasin
juuri sellaisen ihmisen, jota olin koko elämäni
kaivannut.
Ilman sitä eroa se ei olisi ollut mahdollista!
(Ja minäkin kuvittelin luhistuvani edellisen
seurustelusuhteeni jälkeen!)
Elämä kantaa kyllä, luota omiin voimavaroihisi!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


gynther444 kirjoitti:

Olen 23vee mies. Ollaan seurusteltu avovaimon kanssa 4,5 vuotta, josta puol vuotta asuttu yhdessä. Kunnes hän sanoi jokin aika sitten että haluaa jotain muutosta hommaan ja haluaa muuttaa erikseen. Minä hajosin samassa vaikka tiedostin itsekkin että suhteesta oli tullut liian rutiinin omaista, ja olimme enemmänkin kavereita kuin rakastavaisia. Hän sanoi ettei enää rakasta minua kuin ystävänä. Yhteen asumisen jälkeen koko juttu rupesi menemään alamäkeä, hän käy epäsäännöllisessä työssä ja opiskelee, joten hän ollut erittäin väsynyt ja stressaantunut. Minä taas opiskelen pelkästään ja häntä rupesi häiritsemään rahatilannekkin kun olin rahaton miltei koko ajan. Hän joutui ostelemaan ruu´at ym.
Asumme vielä yhdessä koska hän ei ole löytänyt uutta kämppää. Hän sanoo että haluaa tapailla ja olla tekemisissä vielä ystävinä ja minä haluan samaa ehdottomasti, koska en pystyisi ajattelemaan elämää johon hän ei kuuluisi. Hän on ruvennut porräämään baareissa joka viikonloppu vaikkakin ollaan kyllä käyty ennenkin paljon baareissa, mutta nyt hänen on pakko päästä pe-la joka viikko baariin. Sanoo ettei oo uutta hakua päällä mutta tiedän että hän on suudellut toista miestä ja se satuttaa aivan vitusti. Sanoin hänelle että kohta ei voida olla edes ystäviä jos hän meinaa jatkaa samaa rataa koko ajan kun vielä asutaan yhdessä. Tietenkin ymmärrän että ero on periaatteessa selvä, mutta onko se pakko ruveta virittelemaan uusia juttuja välittömästi. Itseäni ei voisi muut naiset tällä hetkellä vähempää kiinnostaa. Nyt elättelenkin vielä toivoa että voisimme palata vielä joskus sitten takaisin yhteen kun hän saa olla jonkin aikaa yksin ja miettiä asioita. Onko turha elätellä toiveita ja kuinka helvetin pitkään ylipääseminen kestää, vaikkakin en edes haluaisi päästä hänestä yli vaikka tuntuu niin saatana pahalta.??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu