Miksi ei saisi olla katkera ja vihainen?

Olen hylännyt henkisesti, ja kyseessä oli siis pettäjänainen, itse olen mies. Eroon en kokonaan pääse, yhteishuoltajuuden takia on pakko olla tekemisissä. Olisin voinut toki alkaa riitelemään ja kostamaan, mutta ajattelin että lasten kannalta on paras se että asiat menee tasan. Lapsilisät menee tasan ja elatusmaksuja ei ole. Riitelyllä tilanne olisi voinut helposti mennä siihen, että minusta olisi tullut viikonloppuisä ja makselisin elatusmaksuja.

Eniten olen katkera lasten puolesta. Kahden aikuisen ihmisen ero ei sinällään ole maailmaa mullistava asia. Mutta se että lasten ydinperhe on rikki, niin se on iso asia. Lisäksi se, että jälkeenpäin tajusin tehneeni perheen eteen huomattavasti enemmän, mitä ex-vaimo, niin siitä tulee ne katkeruuden ajatukset. Mahdollistin exälle irtiottoja arjesta, maksoin hyvin paljon hänen elämäänsä, harrastuksiaan jne, jotta hän voisi olla tyytyväinen. Ja kaikki olikin vuosia hyvin, ja hän ilmaisi olevansa onnellinen, ja ainakin minusta tuntui että parisuhdekin voi siinä samalla hyvin, koska teimme myös yhdessä kaikkea, arjesta juhlaan.

Mutta yhtäkkiä kaikki vain muuttui. Ajankohta osuu jälkeenpäin ajateltuna juuri siihen, milloin hän hullaantui työkaveriinsa. En sitä heti itse tajunnut. Aina voi miettiä ja katsoa itsekin peiliin, teinkö jotain väärin jne. Jälkeenpåin on helppo myös syyttää itseään, että olisiko pitänyt ylläpitää intohimoa enempi, yms.

Mutta ne on asioita, että kumpi oli ensin, muna vai kana. On mahdotonta sanoa, oliko työkaveriin hurahtaminen seuraus parisuhteemme intohimon puutteesta tms. Koska pitkässä parisuhteessa, yhdessäolo perustuu enemmänkin tiimityöskentelyyn, varsinkin kun on lapsia. Itse veikkaan että työkaveriin hurahtaminen johtui, hänen omista päänsisäisistä asioista, joita on vaikea pukea sanoiksi.

Ehkä kyse on ajattelutapojen eroista. Itse en pystyisi koskaan ketään jättämään ja vaihtamaan lennosta uuteen, vain sen takia että uusi ihastus tuntuu jännemmältä. Varsinkin jos mukana lapsia.

Eniten puistattaa, miten ex-vaimo pystyy ajattelemaan kaikesta niin tunteettomasti ja kylmästi. Jopa omista lapsistaan, hän ajattelee ne vain eräänlaisena projektina. Hän joskus sanoi, että hän vain teki lapset maailmaan, eikä hänen mielestään ole väliä kuka lapset kasvattaa, että hän voisi aivan hyvin irtautua jonnekin uuteen projektiin. Tavallaan tuntuu että uusi mies on se uusi projekti, ja entisen elämän lapset hän kokee vain rasitteena itselleen. Tästä syystä lapset jäi minulle kirjoille, koska exän tulevaisuuden kiemurat voi olla ihan mitä tahansa. Itse taas olen niin tylsä, että jatkan samaa tasaista elämääni, ja haluan että lapsilla on kaikki hyvin.

En silti vieläkään tajua, miten joku voi olla niin kylmä, että pystyy vain hypätä uuteen elämään, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Itse pääsin erosta yli, hyväksymällä tosiasiat, ja purkamalla hetken aikaa vihas ja katkeruutta. Se auttoi, etten lähtenyt kostotoimenpiteisiin, siitä ei olisi ollut kenellekään hyötyä, ja eniten sellaisesta olisi kärsinyt lapset. Nyt on jonkinlainen tasapaino, itse haluan että lapsilla on myös äiti. Exällä on toinen jalka uudessa elämässä, toinen vanhassa, en tiedä onko sekään järkevää, mutta näin toistaiseksi. Välillä tuntuu että exä haluaisi hypätä täysin uuteen elämään, mutta välillä hän kuitenkin haluaakin olla lasten kanssa.

Sen olen huomannut, että kun hetken aikaa vihaa ja salamoi, niin pystyy ajattelemaan rauhallisemmin ja rakentavammin, kokonaisuuden kannalta järkevämmin. Tunteita ei kannata piilottaa, katkeruus kannattaa puhista ulos, muuten se tulee myöhemmin pahemmin ulos. Siksi katkeruuden tunteita ei pitäisi tuomita.

Anonyymi kirjoitti:

Olen hylännyt henkisesti, ja kyseessä oli siis pettäjänainen, itse olen mies. Eroon en kokonaan pääse, yhteishuoltajuuden takia on pakko olla tekemisissä. Olisin voinut toki alkaa riitelemään ja kostamaan, mutta ajattelin että lasten kannalta on paras se että asiat menee tasan. Lapsilisät menee tasan ja elatusmaksuja ei ole. Riitelyllä tilanne olisi voinut helposti mennä siihen, että minusta olisi tullut viikonloppuisä ja makselisin elatusmaksuja.

Eniten olen katkera lasten puolesta. Kahden aikuisen ihmisen ero ei sinällään ole maailmaa mullistava asia. Mutta se että lasten ydinperhe on rikki, niin se on iso asia. Lisäksi se, että jälkeenpäin tajusin tehneeni perheen eteen huomattavasti enemmän, mitä ex-vaimo, niin siitä tulee ne katkeruuden ajatukset. Mahdollistin exälle irtiottoja arjesta, maksoin hyvin paljon hänen elämäänsä, harrastuksiaan jne, jotta hän voisi olla tyytyväinen. Ja kaikki olikin vuosia hyvin, ja hän ilmaisi olevansa onnellinen, ja ainakin minusta tuntui että parisuhdekin voi siinä samalla hyvin, koska teimme myös yhdessä kaikkea, arjesta juhlaan.

Mutta yhtäkkiä kaikki vain muuttui. Ajankohta osuu jälkeenpäin ajateltuna juuri siihen, milloin hän hullaantui työkaveriinsa. En sitä heti itse tajunnut. Aina voi miettiä ja katsoa itsekin peiliin, teinkö jotain väärin jne. Jälkeenpåin on helppo myös syyttää itseään, että olisiko pitänyt ylläpitää intohimoa enempi, yms.

Mutta ne on asioita, että kumpi oli ensin, muna vai kana. On mahdotonta sanoa, oliko työkaveriin hurahtaminen seuraus parisuhteemme intohimon puutteesta tms. Koska pitkässä parisuhteessa, yhdessäolo perustuu enemmänkin tiimityöskentelyyn, varsinkin kun on lapsia. Itse veikkaan että työkaveriin hurahtaminen johtui, hänen omista päänsisäisistä asioista, joita on vaikea pukea sanoiksi.

Ehkä kyse on ajattelutapojen eroista. Itse en pystyisi koskaan ketään jättämään ja vaihtamaan lennosta uuteen, vain sen takia että uusi ihastus tuntuu jännemmältä. Varsinkin jos mukana lapsia.

Eniten puistattaa, miten ex-vaimo pystyy ajattelemaan kaikesta niin tunteettomasti ja kylmästi. Jopa omista lapsistaan, hän ajattelee ne vain eräänlaisena projektina. Hän joskus sanoi, että hän vain teki lapset maailmaan, eikä hänen mielestään ole väliä kuka lapset kasvattaa, että hän voisi aivan hyvin irtautua jonnekin uuteen projektiin. Tavallaan tuntuu että uusi mies on se uusi projekti, ja entisen elämän lapset hän kokee vain rasitteena itselleen. Tästä syystä lapset jäi minulle kirjoille, koska exän tulevaisuuden kiemurat voi olla ihan mitä tahansa. Itse taas olen niin tylsä, että jatkan samaa tasaista elämääni, ja haluan että lapsilla on kaikki hyvin.

En silti vieläkään tajua, miten joku voi olla niin kylmä, että pystyy vain hypätä uuteen elämään, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Itse pääsin erosta yli, hyväksymällä tosiasiat, ja purkamalla hetken aikaa vihas ja katkeruutta. Se auttoi, etten lähtenyt kostotoimenpiteisiin, siitä ei olisi ollut kenellekään hyötyä, ja eniten sellaisesta olisi kärsinyt lapset. Nyt on jonkinlainen tasapaino, itse haluan että lapsilla on myös äiti. Exällä on toinen jalka uudessa elämässä, toinen vanhassa, en tiedä onko sekään järkevää, mutta näin toistaiseksi. Välillä tuntuu että exä haluaisi hypätä täysin uuteen elämään, mutta välillä hän kuitenkin haluaakin olla lasten kanssa.

Sen olen huomannut, että kun hetken aikaa vihaa ja salamoi, niin pystyy ajattelemaan rauhallisemmin ja rakentavammin, kokonaisuuden kannalta järkevämmin. Tunteita ei kannata piilottaa, katkeruus kannattaa puhista ulos, muuten se tulee myöhemmin pahemmin ulos. Siksi katkeruuden tunteita ei pitäisi tuomita.

Lue lisää

Enkä tarkoita siis tuolla, että mahdollistin asioita ja maksoin asioita, että se mikään pääasia olisi ollut. Tottakai pääasia oli yhdessä tekeminen, ja sitä olikin. Se miksi tuo rahallisesti ja ajallisesti panostaminen harmittaa, johtuu lähinnä siitä, että hän retosteli eräälle kaverilleen, tyyliin "mä vain hyväksikäytin sitä jonkin aikaa, kun se oli niin tyhmä että maksoi mun juttuja". Ja siis suunnilleen näillä sanoilla. Käytin siis joskus eroajatusten aikaan yhdessäasuessamme, työpuhelintani ns ääninauhurina, ja pystyin kuunnella livenä mitä hän kaverilleen jutteli. Miksi, siksi, että omien sanojensa mukaan hän halusi yrittää ja pelastaa suhteemme, ja pelata miettimisaikaa, laittaen minut samallayrittämään vieläkin enemmän, tietäen syyllistymisherkkyyteni ja tietynlaisen läheisriippuvuuteni. Epäilyni heräsi tuolloin, ja käytin ns kepulikonstia, saadakseni asioita selville. Ja sain, julmalla tavalla. Niin kierolla tavalla hän haukkui ja mustamaalasi minua kavereilleen, ja retosteli yhdelle kaverilleen, miten aikoi vielä hetken hyväksikäyttää ja lypsää mahdollisimman paljon rahaa, ennen tulevaa eroa.

Että tuollaisen kuuleminen, tekee katkeraksi. Varsinkin, kun hän esitti vielä enkeliä tuonkin jälkeen, kunnes nostin kissan pöydälle. Hän tietysti kiisti kaiken, ja käski minun mennä hoitoon yms. Tästä hetkestä eteenpäin, tiesin että minua oli kusetettu pitkän aikaa, ja vielä enemmän tiesin että ero on selvä, ja halusin sen mahdollisimman äkkiä.

Kaiken tämän jälkeen, hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka esitin hänelle todisteet mitä hän oli sanonut, ja tiesin salasuhteesta. Hänellä ei ollut vastausta tähän, mutta hymyili vain kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tällaista on tavallisen ihmisen vaikea käsittää. Ja vaati aika paljon, että sain itseni kanssa asiat käsiteltyä, kun matto ihan oikeasti vedettiin jalkojen alta.

Anonyymi kirjoitti:

Enkä tarkoita siis tuolla, että mahdollistin asioita ja maksoin asioita, että se mikään pääasia olisi ollut. Tottakai pääasia oli yhdessä tekeminen, ja sitä olikin. Se miksi tuo rahallisesti ja ajallisesti panostaminen harmittaa, johtuu lähinnä siitä, että hän retosteli eräälle kaverilleen, tyyliin "mä vain hyväksikäytin sitä jonkin aikaa, kun se oli niin tyhmä että maksoi mun juttuja". Ja siis suunnilleen näillä sanoilla. Käytin siis joskus eroajatusten aikaan yhdessäasuessamme, työpuhelintani ns ääninauhurina, ja pystyin kuunnella livenä mitä hän kaverilleen jutteli. Miksi, siksi, että omien sanojensa mukaan hän halusi yrittää ja pelastaa suhteemme, ja pelata miettimisaikaa, laittaen minut samallayrittämään vieläkin enemmän, tietäen syyllistymisherkkyyteni ja tietynlaisen läheisriippuvuuteni. Epäilyni heräsi tuolloin, ja käytin ns kepulikonstia, saadakseni asioita selville. Ja sain, julmalla tavalla. Niin kierolla tavalla hän haukkui ja mustamaalasi minua kavereilleen, ja retosteli yhdelle kaverilleen, miten aikoi vielä hetken hyväksikäyttää ja lypsää mahdollisimman paljon rahaa, ennen tulevaa eroa.

Että tuollaisen kuuleminen, tekee katkeraksi. Varsinkin, kun hän esitti vielä enkeliä tuonkin jälkeen, kunnes nostin kissan pöydälle. Hän tietysti kiisti kaiken, ja käski minun mennä hoitoon yms. Tästä hetkestä eteenpäin, tiesin että minua oli kusetettu pitkän aikaa, ja vielä enemmän tiesin että ero on selvä, ja halusin sen mahdollisimman äkkiä.

Kaiken tämän jälkeen, hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka esitin hänelle todisteet mitä hän oli sanonut, ja tiesin salasuhteesta. Hänellä ei ollut vastausta tähän, mutta hymyili vain kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tällaista on tavallisen ihmisen vaikea käsittää. Ja vaati aika paljon, että sain itseni kanssa asiat käsiteltyä, kun matto ihan oikeasti vedettiin jalkojen alta.

Lue lisää

Ja kun tuolloin kuuntelutin nuo hänen haukkumisensa ja retostelunsa hänelle. Niin hän vastasi vain vinosti hymyillen, "en minä ole sinua hyväksikäyttänyt". Minä siihen että "no justhan tuo äänitallenne niin todisti". Hän siihen, "sä vaan tulkitset asian niin", ja hymyili vinosti kauhta kauheammin.

Sitäkään en ole koskaan ymmärtänyt, miten ihminen voi kiistää asian, jäädessään asiasta todistetusti kiinni. Myöhemmin tajusin että kaikki hedelmällinen keskustelu hänen kanssa oli mahdotonta. Juuri siksi, että hän eli ja elää valheidensa verkossa, ja keksii valheen päälle lisää valetta. Siksi nostin kädet pystyyn ja luovutin.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kun tuolloin kuuntelutin nuo hänen haukkumisensa ja retostelunsa hänelle. Niin hän vastasi vain vinosti hymyillen, "en minä ole sinua hyväksikäyttänyt". Minä siihen että "no justhan tuo äänitallenne niin todisti". Hän siihen, "sä vaan tulkitset asian niin", ja hymyili vinosti kauhta kauheammin.

Sitäkään en ole koskaan ymmärtänyt, miten ihminen voi kiistää asian, jäädessään asiasta todistetusti kiinni. Myöhemmin tajusin että kaikki hedelmällinen keskustelu hänen kanssa oli mahdotonta. Juuri siksi, että hän eli ja elää valheidensa verkossa, ja keksii valheen päälle lisää valetta. Siksi nostin kädet pystyyn ja luovutin.

Lue lisää

Ja juuri tuo, mikä sinullakin. "Sinä vain tulkitset asian niin". Minusta meillä oli parisuhteessa paljon riitoja turhasta..Nyt vaimo selittää, että kuinka hänellä oli kaikki hyvin...ja mä tulkitsen muka väärin.
Meillä kuitenkin hajosi kotona tavaraa riitojen seurauksena, kun en saanut häneen mitään henkistä yhteyttä. Provosoi vaan lisää ja ei yrittänytkään lopettaa riitoja. Piti oikein vältellä vaimon kanssa puhumista, koska kaikesta alkoi riita, koska mielipiteeni olikin väärä tai väärin sanottu.

Meillä oltiin 4 päivää puhumatta, kun olin lähettänyt seksuaalisävytteisen vitsin kahdelle naapurille, miehiä molemmat. Vaimo kyllä sai viestitellä omien kaverien kanssa seksuaalisävytteisiä vitsejä. Pitääkö mun vetää niistä herne nenään, jos joku vitsi ei minua naurata. Vaimolla meni herne nenään ja mesoi kuinka pilaan meidän maineen kylällä noilla vitseillä... tuntui, että vaimo arvotti kulisseja. Ollaan asuttu vuosia samojen naapurien kanssa. Kai ne nyt ovat jo oppineet minkälainen minä olen. On vitsailtu näiden kanssa ennenkin.
Mulla oli kotona eri säännöt kuin muilla perheenjäsenillä. Aina minä olin se syyllinen, jos mehu jäi pöydälle (, vaikka vaimo itse jättisen pöydälle ja piti mulle saarnaa kuinka se mehu menee avattuna huonoksi huoneenlämmössä) tai miten vessan kansi oli taas väärässä asennossa. Vessaa, jota en edes juurikaan käyttänyt. Tuntuu, että elin töissä narsistin kanssa ja sama jatkui kotona.

Vaikea sulattaa tätä kaikkea, tähän menee aikaa.