Kun erilaisia hypoteeseja ja kuvitelmia voi olla tuntemattomasta...

Tiedon katsotaan olevan totta.

Sitten tulevat ne muut, luulo, uskomus, väite, harhaluulo yms
Joiden varassa ei kannata tehdä mitään tärkeää.

Ontologia (mitä on olemassa) ja epistemologia (miten sen voi tietää) ovat tosi mielenkiintoisia filosofian aloja.

Jostain täytyy aina lähteä rakentamaan tietämystä. Lapsena sadut, peruskoulussa yliyksinkertaistetut hahmotelmat, lukiolaisena hieman perusasioita usealta suunnalta, lukion jälkeen erikoistuminen johonkin mistä vuosien saatossa alkaa jo jotain ymmärtääkin.

Elämä on yksinkertaisesti lyhyt. Ei ehdi joka asiaa tutkimaan ja vaikka kaivautuu johonkin vähän enemmänkin, niin lisää riittäisi tutkimista aina erityisalaltakin. Tietoa on niin paljon.

Eri tieteenalojen välillä ja sisällä käydään monista asioista aktiivista debatointia. Maallikkona suurimmassa osassa kysymyksistä täytyy punnita ketä pitää varteenotettavana tiedollisena auktoriteettina.

Silti postmoderniin relativismiinkaan ei kannata vajota. Se kumoaa loogisesti itsensä. Ihmisen tietämys on aina vajaata, mutta silti voi olla oikeilla jäljillä.