Mä olen aina ollut liian herkkä tähän kovaan nykymaailmaan, jossa ulkokuori, imago, kovat arvot jne. ovat ne joita arvostetaan ihmisessä. Pitäisi elää asenteella että tukka ja huulikiilto hyvin, muulla ei väliä.
En suinkaan koe olevani ulkoisesti ruma. Mutta en elä ulkonäköä varten. Pidän mielenkiintoisempana tutkailla mitä mielessä liikkuu, itsellä ja muilla.Säikähdän jos vieraat naiset katselevat minua junassa, arvioiden ulkonäköäni. Tiedän, että kaikki naiset tekevät niin. Itsekin pistän merkille, onko jollain tytöllä ruskeaa vai punaruskeaa huuliväriä.Yleensä ihaillen.
Viihdyn omissa ajatuksissani paremmin kuin pukukopeissa shoppaillen.Vaatteet ovat mulle pakko, ei suuri inspiraation lähde.Minua kiinnostaa kulttuuri ja taide, ihminen,sosiaalipsykologia, ei oikeasti pinnalliset asiat - sisustus, muoti tai meikki. Jos meikkaan, teen taidetta, en itseäni seksikkäämmäksi.Olen hippihenkinen luonnonlapsi, vihreäaatteinen "hihhuli". En koskaan sopeudu maailmaan, jossa pitää olla trendikäs, rikas ja ylpeänä esitellä ulkonäköään, koska sillä saa muiden huomion, vain sillä.
Minusta on ihana mennä töihin aamulla, juoda teetä ja kuunnella aamuruuhkan vilskettä.Minua ei kiinnosta muiden tuijotus tai ihailu, jonkinlainen ansio joka kuuluisi hyvännäköisen trenditypykän elämään. No, saan kyllä kuulla olevani nätti, mutta hihhuliuteni takia minua ei (onneksi) katsella ihaillen, vain peläten, että koska teen ilmoituksen Greenpeaceen väärin lajitelluista komposteista. Arvostan älyllisiä filosofeja ja maailmanparantajia, jotka ovat tiedostavia.
Eikö kukaan muu ikinä kyllästy pinnalliseen maailmaan?
En suinkaan koe olevani ulkoisesti ruma. Mutta en elä ulkonäköä varten. Pidän mielenkiintoisempana tutkailla mitä mielessä liikkuu, itsellä ja muilla.Säikähdän jos vieraat naiset katselevat minua junassa, arvioiden ulkonäköäni. Tiedän, että kaikki naiset tekevät niin. Itsekin pistän merkille, onko jollain tytöllä ruskeaa vai punaruskeaa huuliväriä.Yleensä ihaillen.
Viihdyn omissa ajatuksissani paremmin kuin pukukopeissa shoppaillen.Vaatteet ovat mulle pakko, ei suuri inspiraation lähde.Minua kiinnostaa kulttuuri ja taide, ihminen,sosiaalipsykologia, ei oikeasti pinnalliset asiat - sisustus, muoti tai meikki. Jos meikkaan, teen taidetta, en itseäni seksikkäämmäksi.Olen hippihenkinen luonnonlapsi, vihreäaatteinen "hihhuli". En koskaan sopeudu maailmaan, jossa pitää olla trendikäs, rikas ja ylpeänä esitellä ulkonäköään, koska sillä saa muiden huomion, vain sillä.
Minusta on ihana mennä töihin aamulla, juoda teetä ja kuunnella aamuruuhkan vilskettä.Minua ei kiinnosta muiden tuijotus tai ihailu, jonkinlainen ansio joka kuuluisi hyvännäköisen trenditypykän elämään. No, saan kyllä kuulla olevani nätti, mutta hihhuliuteni takia minua ei (onneksi) katsella ihaillen, vain peläten, että koska teen ilmoituksen Greenpeaceen väärin lajitelluista komposteista. Arvostan älyllisiä filosofeja ja maailmanparantajia, jotka ovat tiedostavia.
Eikö kukaan muu ikinä kyllästy pinnalliseen maailmaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tottahan toki. Tykkään hippitytöistä. Ne osaa ottaa rennosti, ja heidän ajatuksensa ovat useammin oikeasti tärkeissä asioissa; lukuunottamatta pakonomaista tarvetta tonkia komposteja ;)
Koitahan pärjätä näiden maailmassa. Kunhan ei adaptoidu, niin kyllä se siitä vielä muuttuu. Guaranteed.
Tuollainen luonnollinen olemus ja rento elämänasenne on varmasti monen miehen mielestä todella toivottava ominaisuus naisella. Tietysti toi hippi-sana hiukan saattaa pelottaa miehiä, mutta jos se hippeys on kohtuullisella tasolla, niin se on vaan plussaa. :)
Pinnalliseen maailmaan ja pinnallisiin ihmisiin jo aikoja sitten olen kyllästynyt...ja vieläpä melkein 10v tein töitä kovalla alalla, missä vain ja ainoastaan raha ratkaisee...nyt paljon rennommassa hommassa, vaikkakin edelleen rahaa yritän tehdä:-)
Pinnallisuus on mennyt vuosien varrella pidemmälle ja pidemmälle...ihmiset haluavat naamansa julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä, omaa itseään pitää korostaa joka käänteessä...olla trendikäs, joka kylläkin tarkoittaa sitä, että näyttää aivan samalta kuin muutkin. Eli loppujen lopuksi vain harva uskaltaa olla erilainen kuin muut, vaikka mukamas korostetaan omaa erilaisuuttaan.
Tsemppiä valitsemallesi tielle!:-)
Minulla tavoitteena pensseli toisessa ja punkkupullo toisessa kädessä....:-)
Kuulostaa oikein mukavalle ja ottaisin milloin vain tuollaisen tytön omakseni jos vain kelpaisin.
kelpais minullekin!