Isäpuoleni on ollut tunnekylmä minua kohtaan. Lapsena minulla ei ollut varaa näyttää pahaa mieltä tai heikkoutta, tämän vuoksi muutuin passiiviseksi, jotta hän olisi tyytyväinen. Pysyin mahdollisimman huomiota herättämättömänä. En saanut kiukutella, loukkaantua, pyytää mitään enkä olla vaivaksi. Hän oli myös passiivis-agressiivinen ja käytti sarkasmia ilkeilläkseen minulle. Onko jollakin vastaavia kokemuksia? Nykyään olen 27-vuotias ja tuntuu, että tämä on jättänyt minuun jonkinlaisia jälkiä ja kärsin masennuksesta ja turvattomuuden tunteesta. Tunnen vihaa ja katkeruutta edelleen isäpuoltani kohtaan.
Isäpuolen julma kohtelu ja sen vaikutukset aikuisuudessa
Anonyymi-ap
288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No nythän olet aikuinen.Ei tarvitse olla missään tekemisissä
Olitko ainoa lapsi? Yleensä sisaruksista saa tukea näissä. Kyllä tällaisilla voi olla ikäviä vaikutuksia, jos lapsi vielä syyllistää itseään toisen tekemisistä. Isäpuolesi on ollut se heikkolenkki ja ihmettelen sitä, miksei äitisi ole siihen reakoinut suuremmin?
Itsellä oli isä, joka kasvatti lapsensa pelolla, emme uskaltaneet haastaa häntä lapsena. Hän kuritti äitiämme lasten nähden, ilmeisesti esimerkkinä, ettei kannata lähteä häntä haastamaan. Isäni oli henkisesti heikko. En luottanut häneen ollenkaan. Ilmeisesti hän aisti sen myöhemmin. Uhriutui ja haki sääliä, kun jäi yksin tuntemuksiensa kanssa.